Tiesitkö, että joulukuu oli ennen talwikuu, tai että joulun aikaan juhlittiin talvipäivänseisausta ja auringon syntymäpäivää?

Suomessa vielä 1700-luvulla vuoden viimeistä kuukautta kutsuttiin talwikuuksi. Joulun juhlimisen merkityksen kasvaessa kuun nimeksi vakiintui joulukuu. Joulua vietettiin alun perin keskitalven juhlana.

Talvipäivänseisaus oli auringon syntymäpäivä, jolloin muinaisten jumalien ajateltiin syntyneen. Jouluun sulautui pakanallisten sadonkorjuu- ja talvipäivänseisausjuhlien, Yulen ja Saturnalian tapoja ja menoja.

Joulu-sanan alkumerkitys on yhä kiistanalainen - se tarkoittaa joko ”lumimyrskyn aikaa”, ”ilonjuhlaa” (latinan sana joculus= pila, leikinlasku) tai ”keskitalven pakanallista juhlaa”.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Suomessa joulu-sana on skandinaavinen laina (iúl, jól, jol). Englannin kielessä yule on joulun vanha nimitys. Useimmissa kielissä joulun nimessä mainitaan Kristus (Christmas). Juhla-sana tuli käyttöömme huomattavasti joulu-sanaa varhaisemmin, germaanisesta lainasanasta jehwla tai jewla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kristityt viettävät joulua Jeesuksen syntymäjuhlana. Joulun odotus alkaa adventtiajalla, johon kuuluu neljä adventtisunnuntaita. Joulun vietto alkaa jouluaattona 24. joulukuuta. 25. joulukuuta on joulupäivä ja 26. joulukuuta on toinen joulupäivä eli tapaninpäivä.

Vielä 1700-luvulla Suomessa vietettiin kolmatta joulupäivää.

Vielä 1700-luvulla Suomessa vietettiin kolmatta joulupäivää (apostoli Johanneksen päivää) 27. joulukuuta ja neljättä joulupäivää (viattomien lasten päivää) 28. joulukuuta. Joulun ajan päättävää loppiaista, 6. tammikuuta, vietetään itämaan tietäjien käynnin juhlapäivänä. Itäisille kristityille loppiainen on joulua suurempi juhla Jeesuksen kasteen vuosipäivänä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla