Ligurian rannalla Luoteis-Italiassa sijaitsee Cinque Terren viehättävä kylärypäs. Pakkaa mukaan hyvät kengät ja housut, joiden vyötärö venyy.

Cinque Terren kylät eivät sovi löhölomailijalle. Sen huomaa, kun raahaa matkalaukkua Riomaggioren pääkadulla Via Colombolla.

Kylä on täydellisen viehättävä. Kadulla on kauppoja, jokunen ravintola ja leipomo. Pikkuisesta satamasta pääsee veneretkille, majapaikkojakin löytyy.

Majoitumme Appartamento Giannassa osoitteessa Vico della Valle 15. Majapaikan 40 neliömetrin kokoiselta terassilta on mukava näköala merelle, ja huoneistomme on moderni ja erittäin siisti.

Gelato on vähärasvaista jäätelöä.
Gelato on vähärasvaista jäätelöä.

Matkalaukut tosin pitää kuljettaa perille juna-asemalta, ja kävelymatkaa kertyy kilometrin verran. Jälkiviisaana on helppo todeta, että asemalta olisi kannattanut kysellä laukkujen kuljetuspalvelua. Jyrkillä kaduilla voi kunto pettää.

Vaikka lomapäivät kuluvat tutustuen kyliin, on kiva, että majoituspaikka on viihtyisä ja varustettu vähintään parvekkeella. Näkymä merelle on ehdoton. Mitä lähempänä rantaa petipaikka sijaitsee, sitä suuremmalla syyllä kannattaa varmistaa, että huoneesta todella on merinäköala.

Cinque Terre nousi suosioon, kun Travel+Leisure -lehti kertoi siitä 1990.

Näissä kylissä kävellään. Jos tyytyy pelkkään junamatkailuun, jää paitsi huikeista näkymistä. Seudun kaikki viisi kylää ovat kuulemma käveltävissä yhteensä viidessä tunnissa, mutta en silti suosittele moista urakkaa kenellekään.

Patikointi palkitsee. Vernazzasta näkyy Castello Doria.
Patikointi palkitsee. Vernazzasta näkyy Castello Doria.

Patikointiin tarvitaan vain hyvät kengät ja noin kahdeksan euron hintainen patikointipassi. Jokin reitti on aina suljettu maanvyörymien takia.

Loistopaikka maisemien ihasteluun on Castello Doria. Lähes raunioiksi sortunut linnoitus on Cinque Terren vanhin ja sijaitsee Vernazzan kylän satamassa. Linnan historia alkoi jo1400-luvulla, jolloin tornista yritettiin huomata merirosvot ennen kuin kylä oli ryöstetty.

Seutua katsellessa kannattaa kiinnittää huomiota viinitarhoihin, jotka on rakennettu rinteisiin. Jokainen penger on muurattu käsin ilman laastia.

Lain mukaan asukkaan pitää pengertää tonttinsa rinteet. Talot ovat runollisesti ränsistyneitä, siinä niiden viehätys.

Vernazzan kadut ovat kapeita.
Vernazzan kadut ovat kapeita.

Kaiken kävelyn jälkeen on mukava vielä vähän, no, kävellä. Sitten tulee nälkä.

Osoitteessa Via Colombo 208 toimii Mamma Mia -noutoravintola. Ravintola myy jättipizzaa, mutta myös kikhernejauhosta tehty rieskamainen farinata maistuu taivaallisen hyvältä ja sopii myös gluteenittomaan ruokavalioon.

Kaadamme valkoviiniä muovimukeihin ja syömme lounaan Riomaggioren rantakallioilla.

Ruoka on hyvää kaikissa kylissä. Merenelävät ovat tuoreita ja erityisesti anjovikset kuuluisia. Seudulta ovat kotoisin focaccia-leipä ja pesto. Sciacchetra-jälkiruokaviini sopii jopa tuliaiseksi.

Vasta mereltä näkee, miten valtavan kaunis viiden kylän rypäs on.

Monterosso järjestää sitruunafestivaalin toukokuussa.
Monterosso järjestää sitruunafestivaalin toukokuussa.

Riomaggioren satamassa toimii Diving Center 5 Terre, joka järjestää romanttisia veneretkiä ja vuokraa snorklausvälineitä sekä kanootteja.

Manarolan satamasta pääsee venereissulle Enjoy Cinque Terre Boat Toursin kyydissä. Juomat kuuluvat matkan hintaan, joka on 65 euroa.

Vasta mereltä näkee, miten valtavan kaunis viiden kylän rypäs on.

Riomaggioressa on vain 1 500 asukasta.
Riomaggioressa on vain 1 500 asukasta.

Iltamyöhäisellä kipuamme vielä vuorenjyrkänteelle, joka sijaitsee Riomaggioren juna-aseman vieressä. Osoitteessa Via dell' Amore 55 on sympaattinen Bar e Vini a Piè de Mà.

Tarjoilija on jo sulkemassa baaria, mutta palvelee meitä silti mielellään. Istumme iltaa viinipullon ja juustojen kanssa tuulisella terassilla. Meri velloo alapuolellamme.

Aurinko on kadonnut horisonttiin, ympärillä on vain pimeys ja muutama valo siellä täällä.

Riomaggioren kallioravintolasta näkee kauas.
Riomaggioren kallioravintolasta näkee kauas.

Artikkeli on julkaistu myös ET-lehden numerossa 15/2017.

 

1. Cinque Terre koostuu viidestä vanhasta kalastajakylästä. Ne ovat Riomaggiore, Manarola, Vernazza, Corniglia ja Monterosso al Mare.

Kylästä kylään voi kulkea edullisesti junalla tai patikoiden vuorenrinteillä ja viinilehtojen läpi. Vain asukkaat saavat autoilla kyliin. Unesco valitsi seudun maailmanperintökohteeksi 1997.

2. Perille pääsee Milanosta junalla 3,5 tunnissa, alkaen 12 euroa. Meno-paluulennot Helsinki-Milano alkaen 160 euroa.

3. Hotelleja on vain Monterossossa, muissa kylissä on bed & breakfast -majapaikkoja ja hostelleja. Matkailija voi yöpyä myös läheisessä La Spezian kaupungissa, jossa on tarjolla paljon hyviä hotelleja. La Spezia on samannimisen maakunnan pääkaupunki, jossa on noin satatuhatta asukasta.

4. Cinque Terre Card -kortilla voi matkustaa rajattomasti kylien välillä ja lisäksi La Spezian ja Levanton kaupunkeihin.

Kortti oikeuttaa myös patikoimaan rannikkoreittejä ja käyttämään busseja. Jos perillä viipyy viikon, kannattaa ostaa juna-asemalta maanantaista sunnuntaihin voimassaoleva junapassi. Se maksaa noin kympin ja on voimassa aina sunnuntaihin asti, vaikka ostaisit sen vasta perjantaina. Kun ostat lipun, kerro aseman lipunmyyjälle haluavasi "abbonamento settimanale" Riomaggioren ja Monterosson välille.

5. Paras aika matkustaa on syksyllä ja keväällä. Kesällä junat ja kylät ovat täynnä matkailijoita. Syys-lokakuussa on vielä lämmintä ja maaliskuun lopulla aurinko lämmittää taas, mutta kaduilla sopii kulkemaan ja ravintoloihin mahtuu syömään ilman jonottamista.

Lisätietoja: cinqueterre.com

Kolilla voi ihailla kansallismaisemaa korkeuksista, kallioluolien syvyyksistä, tuopin äärellä tai hevosen selästä.

1. Paljussa maan ja taivaan välissä

Saunan kiviset lauteet näyttävät pelottavan kuumilta, mutta varovainen kokeilu sormenpäällä paljastaa ne yllättävän viileiksi. Löylykaveri osaa kertoa, että vuolukiven sisällä kiertää vesijäähdytys.

Lasiseinän takana aukeaa komea maisema. Avaraa ikkunapintaa riittää, sillä Kolin laelle rakennettu kylpylä ottaa kaiken irti upeasta sijainnistaan.

Juhlava maisema antaa paljukylvylle lisähohtoa.
Juhlava maisema antaa paljukylvylle lisähohtoa.

Parhaimmillaan maisema on ulkoterassille rakennetusta paljusta katsottuna. Tynnyrin 34-asteisessa vedessä tarkenee talvellakin.

Koli Relax Spa on pieni ja rauhallinen –ja sellaisena se halutaan pitää. Lapset ovat tervetulleita päiväsaikaan, mutta kello 16:n jälkeen ikäraja on 18 vuotta. Toisaalta kylpylän palvelut jaaltaatkin on suunniteltu aikuiseen makuun. Vesiliukumäkien sijaan tarjolla on jalkakylpyjä ja tunnelma-allas, jossa veden alla soi Jean Sibeliuksen Finlandia.

Pääsymaksu sisältää pyyhkeen, kylpytakin ja Lumenen kosmetiikkaa. Kuohuviinistä peritään lisämaksu.

2. Siedätyshoitoa ahtaan paikan kammoon

Kolilla rytisi jääkauden aikaan, kun vaara madaltui jäämassojen voimasta satoja metrejä.

Vetäytyvä jää jätti jälkeensä valtavia kivenlohkareita, joiden välissä kulkee eri kokoisia luolastoja. Niistä tunnetuin on Pirunkirkko, yli 30 metriä pitkä ja korkeimmillaan seitsenmetrinen luola, jossa rohkea matkaaja voi poiketa omalla vastuullaan.

Z-kirjaimen mallinen luola on vaikuttava kokemus - niin vaikuttava, että taidemaalari Eero Järnefelt kirjoitti sen seinään haltioituneena runon sata vuotta sitten.

Pirunkirkkoon pääsee vain ohjatulla retkellä.
Pirunkirkkoon pääsee vain ohjatulla retkellä.

Kolin hurjimmalle luolaseikkailulle pääsee vain ohjaajan kanssa. 127 metriä pitkä luolasto on matala, sokkeloinen ja eksyttävä. Jalkavaivoja potevalle retki ei sovi, sillä matkaa taitetaan kontaten ja ryömien. Polvisuojista huolimatta eteneminen panee myös vaatteet koville.

Paikoittain reitti on sen verran tiukka, että eteenpäin pääsee vain tikkusuorana hivuttautumalla, mutta oppaiden mukaan kukaan ei ole juuttunut tunneleihin. Ei ainakaan pysyvästi.

  • Pirunkirkolle on lyhyt matka Rantatieltä.
  • Luolavaellus 30 e, talvisin 40 e. Minimiryhmä 6 henkeä.
  • koliactiv.fi

3. Nelistäen ikimetsiin

Jäyhäntöpäkkä islanninhevonen on kuin tehty Suomen karuihin oloihin. Kolin juurella sijaitsevan Paimentuvan ratsastustilan issikat Snörp, Skjanni ja Fagri näyttävät olevan maisemassa kuin kotonaan. Pellon takana aukeava jylhä näkymä vie ajatukset ennemmin Amerikan Kalliovuorille kuin kotoisiin tunnelmiin.

Paimentuvan tilalla on yhdeksän islanninhevosta, joiden selässä retkeily onnistuu ympäri vuoden. Vain paukkupakkasilla reissu jää tekemättä.

Issikkavaellus sopii kaikille.
Issikkavaellus sopii kaikille.

Vaelluksella tahti on niin rauhallinen, että myös ensikertalainen pysyy hevosen selässä. Alkumatkan jännitys muuttuu hiljalleen ratsastuksen riemuksi. Kolmen tunnin matkalla ehtii nähdä niin kaunista peltomaisemaa kuin kaskenpolton jälkeen rauhassa kasvanutta yli satavuotiasta ikimetsää.

Seuraavan päivän ohjelmaa miettiessä kannattaa muistaa, että ratsastus rasittaa lihaksia, joita harva tulee muuten käyttäneeksi. Retken jälkeen olo on pari päivää hiukan jäykkä.

  • Matkailutila Paimentupa, Kotaniementie 1.
  • Kolmen tunnin ratsastus eväineen 70 e.
  • paimentupa.fi

4. Pikku Ranska keskellä kylää

Punamultainen pihapiiri keskellä Kolin pikkuruista keskustaa on kuin satukirjasta.

Kuin sadusta on myös Kolin Ryynäsen kahvilaa pyörittävien Jean-Francois ja Darja Flognyn tarina. Ranskalainen Jean-Francois, suomeksi Fransu, tuli Suomeen töihin, rakastui maahamme ja päätti perustaa ravintolan yhdessä Murmanskissa syntyneen vaimonsa kanssa. Sopivaa tilaa he etsivät pitkään, kunnes heitä onnisti.

1930-luvulla rakennettu punamullalla maalattu perinnetalo sai huoneisiinsa Kolin Ryynänen -nimisen ravintolan. Gastropubin tunnelma on yhtä aikaa hyvällä tavalla perisuomalainen ja kansainvälinen.

Ravintola toimii liki satavuotiaassa talossa.
Ravintola toimii liki satavuotiaassa talossa.

Isäntäväki luottaa paikallisuuteen ravintolan ruuassa: kala tulee Pielisestä ja pihviliha paikalliselta tuottajalta. Ilahduttavan laaja olut- ja viskivalikoima taas kurkottaa rohkeasti Eurooppaan. Kahvin kanssa maistuvat korvapuustit.

Ravintolakäynnin jälkeen vierailija voi yöpyä Ryynäsen pihapiirissä idyllisessä aitassa. Päärakennuksen yläkerrassa on taiteilijaresidenssi, jota suomalaiset ja ulkomaiset ammattitaiteilijat voivat vuokrata edullisesti. Taiteilijaresidenssistä ja sen toiminnasta vastaa Kolin kulttuuriseura.

...sekä tietysti:

5. Ukko, akka ja kansallismaisema

Säveltäjä Jean Sibelius, taidemaalarit Pekka Halonen ja Eero Järnefelt sekä moni muu taiteen kultakauden mestari on iskostanut teoksillaan Pohjois-Karjalan korkeimman vaaran suomalaiseen sielunmaisemaan.

Kun seisoo Kolin korkeimmalla huipulla Ukko-Kolilla, on helppo ymmärtää kansallisromantikkojen intoilua. Alla aukeaa metsien vihreyttä ja järven sinisyyttä. Vieressä on Akka-Koli.

250 metriä alempana kimaltelee Suomen viidenneksi suurin järvi Pielinen, jonka vastaranta on kaukana katseen tavoittamattomissa. Täällä ihmisen on helppo tuntea itsensä pieneksi.

Kolilla ihmisen on helppo tuntea itsensä pieneksi.
Kolilla ihmisen on helppo tuntea itsensä pieneksi.

Vaaran huippu on osa Kolin kansallispuistoa, jossa vierailee vuosittain yli 150 000 ihmistä. Heidän seassaan laiduntavat suomenlampaat ja kyyttölehmät.

Vaikka Kolin maasto on hyvin vaihtelevaa, osa poluista sopii myös liikuntarajoitteisille. Pisimmät merkityt reitit ovat yli 60 kilometriä pitkiä.

Jos patikointiin ei ole aikaa, luontokeskus Ukko kertoo alueen luonnosta ja historiasta.

Mäkisen metsämaaston lisäksi Kolin kansallispuistoon voi tutustua myös Pielisen rannalla tai ainutlaatuisilla Hiekkasaarilla, jonne järjestetään kesäisin venekyytejä.

Suomenlampaat kuuluvat Kolin maisemiin.
Suomenlampaat kuuluvat Kolin maisemiin.

Artikkeli on julkaistu myös ET-lehden numerossa 14/2017.

Turun saaristossa tuntuu kuin olisi ulkomailla. Kylät ovat kauniita, ihmiset rentoja ja lossit tunnelmallisia. Poimimme kuusi vinkkiä saariston seudulla matkaavalle.

1. Paljasjalkapolku

Paljasjalkapolun alku on hotelli Nestorin ja ravintola Back Pocketin pihalla.
Paljasjalkapolun alku on hotelli Nestorin ja ravintola Back Pocketin pihalla.

Puinen kaari on kuin portti toiseen maailmaan keskellä metsää. Sammal kutittaa jalkapohjia ja valo karkeloi puiden latvoissa. Maassa on peilejä, joista heijastuu pilvien liike taivaalla.

Kyseessä on joka vuosi uudelleen rakennettava ympäristötaideteos Paljasjalkapolku, johon osallistuu kymmenen vaihtuvaa taiteilijaa. Kukin taiteilija pystyttää oman teoksensa jonnekin kilometrin mittaisen polun varrelle. Kokonaisuus on puhutteleva.

Teosta on ollut kokoamassa saaristosta kotoisin olevia tai siellä lomailevia taiteilijoita, mutta myös ulkomaalaisia tekijöitä. Tänä vuonna osa taiteilijoista tulee Yhdysvalloista ja Alankomaista. Näyttelyn nimi on Jälkiä.

Paljasjalkapolun nimi on symbolinen. Kun kulkee paljain jaloin, luonto tulee iholle. Polkua suunnitelleet taiteilijat toivovat kulkijan nauttivan kaikin aistein saariston luonnosta ja taiteesta.

Paljasjalkapolku lähtee Hotelli Nestorilta, jota pitää polkua perustamassa ollut kuvataiteilija Pia Rousku. Hotellin yhteydessä toimii erinomainen ravintola Back Pocket.

  • Polku lähtee hotelli Nestorin pihasta, Österretaisintie 45, Korppoo.
  • barfotastigen.com

2. Seilin saari

Seilin puukirkon katossa roikkuu saaristossa tyypillinen pienoislaiva.
Seilin puukirkon katossa roikkuu saaristossa tyypillinen pienoislaiva.

Harvalla paikalla on yhtä karmiva historia kuin Seilin saarella.

1600-luvulta alkaen sinne eristettiin spitaaliset ja vuodesta 1785 alkaen mielisairaat. Saarenmielisairaala suljettiin vasta 1962.

Suurin osa hoitoon lähetetyistä oli naisia. Nykytiedon valossa oikeasti sairaita oli vähän: Seiliin joutuneet naiset eivät vain sopineet aikansa naisrooliin.

Saarelta ei päässyt pois. Tarinan mukaan spitaaliset joutuivat tuomaan tullessaan oman arkkunsa laudat.

Seilin saari on tullut tunnetuksi myös Jenni Vartiaisen Seili-nimisestä laulusta ja Katja Kallion kirjasta Yön kantaja.

Nyt vanha mielisairaala on Saaristomeren tutkimuskeskuksen hallussa.

Seilin puukirkko toimii nykyään museona. Sairaille ja terveille oli kirkossa oma puoli. Museokirkko on avoinna 16.6.-17.8. joka päivä kello 12.30-14.30.

Historian havinan lisäksi Seilin saarella viehättää kaunis luonto.

Saarella on kesäkahvila. Majoittua voi vaikkapa 1800-luvun leipomossa tai Carl Ludvig Engelin piirtämässä hirsitalossa.

  • Yhteysalus Turusta, lähtö päivittäin kello 10, matka-aika 2 tuntia. Yhteysalus Nauvosta kello 16, matka-aika 30 minuuttia. Varaa matka ja majoitus: 040777 3668.
  • vitharun.fi, visitseili.fi

3. Kustavin savipaja

Kustavin Savipajassa vaalitaan perinteitä ja luodaan uutta. Toimitusjohtaja Pia Metsävainio sanoo saaristolaisuuden näkyvän tuotteissa.
Kustavin Savipajassa vaalitaan perinteitä ja luodaan uutta. Toimitusjohtaja Pia Metsävainio sanoo saaristolaisuuden näkyvän tuotteissa.

Majakanmuotoisia lyhtyjä, veneen mallisia tarjoiluastioita. Kustavin Savipajassa on valmistettu keramiikkaa 41 vuotta.

Perheyritystä johtavat sisarukset Essi Vuontisjärvi ja Pia Metsävainio haluavat vaalia käsityöläisyyttä, joka on aina ollut saaristossa tärkeää.

Savipajan ympärille on kasvanut käsityökylä. Seppä takoo rautaa pajassaan, hopeaseppä valmistaa uniikkeja koruja. Paratiisipajasta voi ostaa sisustusesineitä ja hyvän tuoksuisia pesuaineita sekä kynttilöitä.

Tekstiilipajan pihapiirissä on lampaita ja kaniineja sekä kahvila, josta saa saariston parhaat munkit. Myynnissä on myös kauniita keittiöpyyhkeitä ja kukkaroita.

4. Ravintola Köpmans

Köpmans on melko tuore tulokas Nauvon ravintolatarjonnassa. Kauniissa ravintolassa saa herkutella yllättävillä annoksilla.
Köpmans on melko tuore tulokas Nauvon ravintolatarjonnassa. Kauniissa ravintolassa saa herkutella yllättävillä annoksilla.

Saariston ravintoloiden joukossa on uusi tulokas: Köpmans. Sen ruokalista on kekseliäs.

Kannattaa tilata esimerkiksi saaristolaisleipään tehty 18 euron hauki- tai karitsaburger ja pannukakku, joka tarjoillaan savusärkimoussen ja kuuluisan nauvolaisen Piipanojan kylmäsavustamon lohen kera, 10 euroa.

Riitta ja Henri Talvitien perustama ravintola hyödyntää paikallisia raaka-aineita. Juomalistalta löytyy pienpanimojen oluita, saaristossa tehtyä omenamehua ja vastajauhettua erikoiskahvia.

Ravintolan omat leipurit taikovat kahvihetkiin tuoreet munkit ja herkulliset kakut. Tyrnijuustokakku on asiakkaiden suursuosikki, mutta sitä on tarjolla vain harvoina ja valittuina päivinä.

Ravintola sijaitsee kauniissa, avarassa hirsitalossa. Talon vieressä on salatulta tuntuva puutarha: valo siivilöityy luumu- ja omenapuun lehtien lomasta puupöytiin ja kirjavin värein maalattuihin tuoleihin.

Puutarhan laidalla on hiekkalaatikko perheen pienimmille. Kesäiltoina pihassa soittaa usein trubaduuri ja joskus puiden katveessa lausutaan runoja.

  • Rantapolku 3, Nauvo. Varaa pöytä tai yösija 0406434430. kopmans.fi

5. Houtskari

Björn Skaag ei aio muualle kotikylästään Hyppeisistä. Saaristossa asuu ihmisiä ympäri vuoden, mutta väestö ikääntyy.
Björn Skaag ei aio muualle kotikylästään Hyppeisistä. Saaristossa asuu ihmisiä ympäri vuoden, mutta väestö ikääntyy.

Houtskari on saariston ytimessä. Kunta koostuu 700 saaresta. Päätien varteenkin mahtuu kaksi pientä lossia, jotka kulkevat tarvittaessa.

Houtskarin kirkonkylä Näsby on sievä kuin postikortti. Kylässä sijaitsee saariston mennyttä elämäntapaa esittelevä saaristolaismuseo, joka koostuu kymmenestä eri rakennuksesta.

Vaikka elämäntapa on muuttunut, saarissa on yhä ympärivuotista asutusta. Paras tapa tutustua Houtskariin on vuokrata pyörä ja polkaista Näsbystä idylliseen Hyppeisten kylään.

Pyöräillessä luonnosta voi nauttia kaikin aistein. Tie kulkee maalaismaiseman halki, ja meri pilkahtelee lähellä. Pienillä teillä ei juuri ole liikennettä.

Hyppeisissä omenapuut notkuvat puutalojen pihassa ja venevajat reunustavat rantaviivaa. Hieman ennen kylää on Borgbergin näköalatorni, josta katse kantaa hyvällä säällä Ahvenanmaalle saakka .

  • Houtskarin saaristomuseo, Pyhän Andreaksen tie 10, Näsby. 
  • Pyöriä vuokrataan Näsbyn vierasvenesatamassa, Näsbyntie 190, ja Saariston Lomakeskus Mossalassa. 4 tuntia 10 e, 8 tuntia 20 e. saaristonlomakeskus.fi

Vierailemisen arvoinen on myös Kasberget eli Kaasivuori, joka on Turun saariston korkein kohta. Kaasivuorelta voi nähdä Turun ja Naantalin rannoille saakka.
Vierailemisen arvoinen on myös Kasberget eli Kaasivuori, joka on Turun saariston korkein kohta. Kaasivuorelta voi nähdä Turun ja Naantalin rannoille saakka.

Sisäpiirin vinkit

Niclas Gestranius, Paraisten kaupungin matkailupäällikkö:

"Olen syntynyt Paraisilla, ja asun Nauvossa. Olen työskennellyt matkailun parissa 20 vuotta. Rakastan saaristoa, meri rauhoittaa ihmisen.

Turun saaristo on täynnä kätkettyjä helmiä. Nauvon kirkonkylästä pienen lossimatkan päässä on Högsarin saari. Pienellä, luonnontilassa olevalla saarella törmää lähes aina valkohäntäpeuroihin. Högsarin paras näköalapaikka on Smörasken.

Suoramyynnin perinne elää, ja ihmisiin luotetaan. Tilamyymälöissä tuotteet ovat esillä ja asiakkaat jättävät maksun lippaaseen.

Nauvon Norrstrandin tieltä löytyy kolme suoramyyntitilaa, joista saa kauden vihanneksia, itse tehtyä jäätelöä, makkaraa ja leipää. Isakssonilta Houtskarista ja Korppoosta voi ostaa vihanneksia.

Suosittelen saariston ravintoloita. Nauvon Hanko Sushista saa sushia mukaan ja Iniön Bruddalsvikenistä thaimaalaiskokin valmistamia ruokia. Parasta kalaa ja muuta lähiruokaa saa Korppoon Back Pocket -ravintolasta.

Kaikista saariston kylistä löytyy uimaranta. Suosikkini on Iniön Jumon kylän ranta. Se on syrjässä päätieltä ja siksi rauhallinen. Ilta-auringossa hiljaisuus on rikkumaton. Ääntä pitävät vain lähiseudun lampaat."

  • parainen.fi

Saariston rengastiellä on kahdeksan lauttaa ja lossia. Lautat ovat maksuttomia lukuun ottamatta Iniön ja Houtskarin välistä lauttaa.

Majoittua voi mökkikylissä, leirintäalueella ja peti & puuro -majoituksessa, hinta alkaen 45 e/yö. Nauvossa on hotelli.

Jos tarvitset majoituksen juhannuksesta elokuun puoliväliin, tee varaus hyvissä ajoin. Yhteysaluksilla kannattaa varautua jonoihin.

Saariston punkit levittävät borrelioosia ja puutiaisaivokuumetta. Harkitse puutiaisaivokuumerokotusta, ja ota matkalle mukaan punkkipihdit.

  • finnferries.fi
  • saaristo.org