Laatokan ja Äänisen risteilyllä meni kaikki nappiin: mukavaa porukkaa, mahtavia esityksiä, vaihtuvat paikat ja maisemat. Ja se paras: leppoisa tunnelma.

Mikä laiva!

Ihastun m/s Konstantin Korotkov -jokiristeilijään jo Pietarin satamassa. Laiva henkii sympaattista vanhanajan tunnelmaa. Se on mukavan pieni, vain neljä matkustajakantta ja 146 matkustajaa. Ihmiset tulevat helposti tutuiksi.

Kaikissa hyteissä on ikkuna, suihku, jääkaappi ja ilmastointi. Hissiä ei laivalla ole. Lääkäri on, mitä moni arvostaa.

Laiva lähtee lipumaan Nevalta kohti Laatokkaa, matkaa on 74 kilometriä. Jokimatkailu on rentouttavaa, sillä rannoilla on paljon katseltavaa, esimerkiksi suomalaisittain ökyjä, isolla rahalla tehtyjä taloja.

Ylimmällä kannella on lasiseinäinen luentosali. Yliopiston lehtori Juha Aikonen esitelmöi ortodoksisuudesta pohjustaen siten vierailua Valamon luostariin. Puolenyön aikoihin ohitamme Pähkinäsaaren linnan.

Kirkko, orpokoti, disko

Laiva saapuu aamulla Valamoon Iso-Niikkanan lahdelle. Tutustumme Valamon pääsaareen pieninä ryhminä kävellen oppaan kanssa. Erinomaista suomea puhuva Larissa Myöhänen on luokanopettaja, mutta työskentelee Kontupohjan sivistysjohtajana. Kesäisin hän opastaa Valamossa.

Pysähdymme Uuden Jerusalemin skiitalle. Se on Valamon sivuluostari, 1800-luvun puolivälissä rakennettu punatiilinen kaksikerroksinen kirkko. Hyvän akustiikkansa takia kirkko toimi neuvostoaikana diskona.

– 1930-luvulla täällä oli orpokoti pojille, ja monista tuli munkkeja. Kuuluisin oppilas oli jo edesmennyt Moskovan ja Venäjän patriarkka Aleksei. Uralilaiset teollisuusmiehet ovat lahjoittaneet paljon rahaa restaurointiin, ja Uuden Jerusalemin skiitan posliininen ikonostaasi tuotiin tänne helikopterilla.

Patriarkka Aleksei vihki kirkon remontin jälkeen vuonna 2006, Larissa kertoo.
Jatkamme matkaa Öljymäen huipulle, josta avautuu henkeäsalpaava maisema Laatokalle. Kesäsade yllättää meidät.

Upeat bassot Valamossa

Pääluostarin alueelle matkaamme pienemmällä laivalla. Kävelemme luostarin sisäpihalle Pyhän portin kautta. Kristuksen kirkastumisen kirkkoon naisten pitää lainata värikkäät huivit ja kietaisuhameet. Larissa selittää nauraen miesten keksinnöksi sitä, että nainen on niin syntinen, että hänen pitää peittää pää kirkossa. Larissan toinen hauska heitto on: Karjalan naiset kestävät elämässä, vain miehet menevät luostariin.

Vaikka Valamossa on hiukan turistipaikan tunnelma, siellä on myös rauhaa ja kauneutta.

– Valamo on hyvässä kunnossa, tänne on panostettu paljon. Täällä on kaksi isäntää, luostari ja valtio. Luostari haluaisi Valamon vain uskonnolliseen käyttöön ja on luvannut rakentaa talot kaikille mantereelle muuttaville siviileille. Mutta harva kyläläisistä haluaa pois saarelta, Larissa sanoo.
Saamme nauttia upeasta, vartin kestävästä konsertissa, jonka tarjoaa viisi ammattilaulajaa Pietarista.

Raija Väänänen ihailee täydellistä bassoäänten sointia.

– Käyn paljon konserteissa, mutta näin muhkeita bassoja en ole ennen kuullut. Unohtumaton kokemus!

Larissa kertoo, että monet pietarilaiset muusikot tulevat kesällä vapaaehtoistöihin laulamaan turisteille. Jumala kutsuu heitä.

Tanssia ja tunnelmaa

Pirjo ja Raimo Ruotsalainen ottavat muutamia tanssiaskeleita kannella ilta-auringossa. Pari on tavannut toisensa kymmenen vuotta sitten tansseissa.

– Täällä on niin paljon ohjelmaa, että aika ei taatusti tule pitkäksi. Meillä on valtavasti isäntiä ja emäntiä, ja suomalaiset ja venäläiset esiintyjät päälle.

Venäläinen folklore-duo on erittäin hyvä, ja pianistiherrankin rauhallisista sävelmistä olemme nauttineet. Tänään olemme menossa tanssiravintolaan kuuntelemaan venäläistä laulajatarta, Pirjo kertoo.

Sitä ennen meitä viihdyttää Taljanka-yhtye tutussa lasiseinäisessä luentosalissa. Kun Timo ja Anja Tyrväinen esittävät venäläisiä ja suomalaisia sävelmiä, yleisö on heti täysillä mukana. Venäläinen iskelmä Dorogoi dlinnoju saa matkalaiset laulamaan mukana, sillä suomeksi se on Oi niitä aikoja. Toki kuulemme myös Those were the days -version. Ja vielä Huopikkaat.

Dramaattiseksi huipennukseksi luonto järjestää hienon esityksen: taivas mustenee ja näemme ukonilman Laatikolla!

Jumppaa ja sotahistoriaa

Laivalla on tohinaa aamusta alkaen. Venäläisen matkanjärjestäjän edustaja inkeriläinen Tatjana Bykova toivottaa huomenet kuulutuksin, kertoo päivän kohteesta ja opettaa pari sanaa venäjää. Puoli kahdeksalta on aamujumppa. Loimaalainen Heikki Mettälä juoksee joka aamu viiden kilometrin lenkin kannella.

Matkaamme Syväri-jokea Laatokalta kohti Äänistä. Joen pituus on 224 kilometriä. Rannan vanhat karjalaistalot näyttävät satavuotiailta, ehkä ovatkin.

Everstiluutnantti Juha Myyryläinen luennoi meille Syvärin sotahistoriasta. Tupa on täynnä kuulijoita, kun ohitamme Syvärin Lotinapellon, jonka suomalaiset saavuttivat syyskuussa 1941.

Tikkakoskelainen veteraani Martti Mäkinen, 95, kertoo omia sotamuistojaan ja lausuu runon.

– Huomasin ET-lehdestä, että Myyryläinen luennoi täällä. Niinpä minäkin tulin, koska olen aina halunnut Ääniselle. Ja mikäs on matkus­taessa, kun olen superkunnossa.

Se on totta, Martin arvioisi hädin tuskin 70-vuotiaaksi. Hänen ympärilleen kerääntyy aina pienimuotoinen fan-klubi.

Viihtyisän unelias Syväri

Saavumme Syvärin eli Svirstrojn kylään. Ostan Andrei-nuorukaiselta mukillisen mustikoita ja kohta Serjozalta vadelmia. Uneliaalla kylänraitilla on värikkäitä puutaloja, pysähtynyttä tunnelmaa ja viihtyisiä pihoja. Piipahdan neuvostoaikaa henkivässä kahvilassa.

Rantavajojen takaa kuuluu iloisia ääniä. Merja Hannula ja Birgit Yrjälä eivät ole voineet vastustaa Syvärin kutsua. En voi minäkään, vaan hyppään mukaan. Kellään meistä ei ole uimapukua eikä pyyhkeitä, mutta hätä ei lue lakia.

– Vesi näytti niin ihanalta, että halusimme kokea uinnin Syvärissä, Merja ja Birgit nauravat.

Jatkan raittia eteenpäin, ja taas kuuluu suomea. Matkatoverit juhlivat Elina Tulonen-Lustigin 60-vuotispäiviä, ja kannon nokkaan on katettu kuohuviiniä, luumuja ja sipulipiiraita. Menen mukaan nostamaan maljan ”Suhosen Paulia”. Pol suhoje on venäläistä puolikuivaa kuohuviiniä.

Tutkin matkamuistokioskien taidokkaita käsitöitä ja ostan pellavarepun, maatuskapyyhkeen ja tuohisen hiussoljen. Osa myyjistä kertoo asuvansa Pietarissa, mutta viettää kesää Syvärillä.

Laivalla pääsen taas syömään. Tarjoilijat ovat nyt pukeutuneet merirosvoteeman mukaan, eilen oli venäläinen ilta. Joka päivä on täysihoito ja pöytiin tarjoilu – miten ylellistä! Istuimme samassa seurueessa koko matkan.

Yksin matkustavankin on helppo tulla risteilylle, sillä ohjelmaa ja seuraa riittää. Matkalle myydään mies- ja naispaikkoja.

Vatsa täynnä on hyvä kavuta kuuntelemaan Timo Tyrväisen kiinnostavaa esitelmää Venäjän talouden haasteista. Myöhemmin näyttelijä Ahti Jokinen lausuu runoja.

– Oli vaikuttavaa kuulla Jokisen lukevan Tuntematonta sotilasta ja Yrjö Jylhän sotarunoja aidossa ympäristössä, Tuulikki Kierimo toteaa.

Kižin jylhät puukirkot

Unescon maailmanperintökohde, puukirkoistaan tunnettu Kižin saari on Äänisen (venäjäksi Onego) pohjoisosassa. Horisontista siintää aamulla sipulikirkon ylväs hahmo. Vuonna 1713 rakennetun kirkon 22 sipulikupolia on katettu haapapaanuin, eikä rakentamiseen ole käytetty ainuttakaan rautanaulaa. Haapapaanu kiiltää auringossa kuin hopea.

Oppaamme Aigul Hatamtajeva, Kazanista kotoisin oleva tataarityttö, opiskelee Petroskoissa viidettä vuotta suomea ja englantia. Hän puhuu ja lausuu suomea aivan erinomaisesti.

Aigulin mukaan suomalaiset turistit ovat vähentyneet. Samaa sanoo jo neljänä kesänä risteilyllä asiantuntijana ollut Juha Aikonen

– Valamon turismi alkoi 20 vuotta sitten. Monet, joilla on juuria tänne, ovat jo käyneet. Nuorempia ei kiinnosta, vaikka reissuhan on aivan upea kaikenikäisille.

Kižin saarella olevan talonpoikastalon kiinnostavuutta lisää se, että naiset tekevät sisällä käsitöitä. Miehet veistävät pihalla kirveellä paanuja, tuore haapapaanu tuoksuu ihan melonilta. Iso kirkko on remontissa, mutta pääsimme pieneen talvikirkkoon, jossa on vanhoja, Äänisen talonpoikien tekemiä, koskettavan vaatimattomia ikoneita.

Laivalla Myyryläinen ja Aikonen luennoivat Äänislinnasta, joksi suomalaiset nimittivät Petroskoin miehittäessään sen jatkosodassa lokakuussa 1941.

– Suomalaiset tulivat rautatieaseman takaa, ja venäläiset pakenivat vesitse pohjoiseen. Ensin suomalaiset valtasivat viinatehtaan ja juhlivat kaksi päivää, Myyryläinen kertoo.

Petroskoin upea esitys

Iltapäivällä on kiertoajelu Petroskoissa sekä soitinyhtye Kanteleen konsertti ja kansantanssiesitys Petroskoin kulttuuritalossa.

– Petroskoin tanssiteatterin ohjelma oli huikea. Täsmällisyydessään ja värikylläisyydessään se hipoi täydellisyyttä. Miten he ehtivätkin vaihtaa vaatteitaan melkein lennossa, Raija Väänänen kehuu.

Illalla juttelen pianobaarissa ihmisten kanssa matkakokemuksista. Heikki Mettälälle Venäjän-reissu on ollut ensimmäinen.

– 50 vuoden työuran jälkeen on ”ammattitautina” katsella matkoilla, miten missäkin maassa rakennetaan. Petroskoissa kerrostalojen parvekkeet näyttivät olevan romahduspisteessä. Matka on ollut mahtava, pidän sotahistorian luennoista ja laivasta. Kävimme vaimon kanssa Syvärissä uimassa. Meidän molempien isät ovat taistelleet Syvärillä.

Seppo Törrönen on reissussa siskonsa kanssa.

– Minulla on tekonivel polvessa ja lonkassa, joten kävely on välillä hankalaa. Jokiristeily on jalkavaivaiselle mainio tapa nähdä paljon, Seppo Törrönen kiittelee.

Jokiristeily sopii niille, jotka halua­vat liikkua hitaasti ja olla matkalla koko ajan, vähän kuin junassa.

Reissusta jäi hyvä maku suuhun, mutta vähän nälkäkin. Jokiristeilylle pitää ihan ehdottomasti päästä uudestaan. 

 

Ahvenanmaan pääkaupungissa on kotoisia ravintoloita, kauniita maisemia ja hyvä tunnelma. Ja kaikki on lähellä!

Rakastuin Ahvenanmaahan laakista ja kävin siellä viime vuonna viisi kertaa. Halusin nähdä sen jokaisen vuodenajan.

Ihmiset mantereella (kuten ahvenanmaalaiset muita suomalaisia kutsuvat) eivät tiedä, kuinka viehättävä ja monipuolinen reilun 11 000 asukkaan Maarianhamina on. Se tuntuu kokoaan suuremmalta, ja pääkadulla on talvellakin arkisin mukavaa kuhinaa. Olo on vähän kuin ulkomailla olisi.

Torikadulla on kiva vaeltaa, piipahtaa puoteihin ja istahtaa kahville. Ulkomaisia turisteja on kesällä paljon. Ravintola Indigon viihtyisällä terassilla istuva Ben Falck, 25, on tullut Helsingistä Maarianhaminaan opiskelemaan hotellialaa.

– Ahvenanmaa oli minulle ennestään tuntematon, mutta nyt tykkään siitä kovasti. Meri on aina läsnä ja ulkoilumahdollisuuksia on paljon. Lilla Holmenin eli pienen saaren ranta kaupungin itäpuolella on yksi suosikkipaikoistani. Kesällä siellä käy porukkaa yöuinnilla.

Maarianhaminan kävelykadut ovat viihtyisiä.
Maarianhaminan kävelykadut ovat viihtyisiä.

Benin lempiravintolat ovat kotoisa Indigo sekä Kvarter5.

– Kvarter5:ssa ruokalistan teemat vaihtuvat kuukausittain: tapakset, äyriäiset, intialainen, streetfood. Hotelli Parkin baarissa on elävää musiikkia torstaista lauantaihin.

Ben kertoo paikallisten kutsuvan Ahvenanmaata nimellä Ön tai Holmen.

– Maarianhamina on parissa päivässä nähty. Autolla pääsee pidemmällekin. Varsinkin pohjoispuolen punaiset graniittikalliot ovat näkemisen arvoisia.

Ihania käsityökauppoja

Skarpansvägenillä on kiinnostava lankakauppa Therese Broderi o Garn. Kadulla olevia alekoreja penkova Hannele Ögård-Forsman nauraa, että se on vähän kuin luontaistuotekauppa.

– Täällä tulee niin hyvälle mielelle, että sen on pakko olla terveellistä.

Hannele paljastaa minulle muutkin mansikkapaikkansa. Emmauksessa ja Kierrätyskeskuksessa on usein hienoja raaka-aineita kierrätyskäsitöihin.

– Kesällä täällä on pihakirppiksiä ja kesätapahtumien aikaan paljon myyntikojuja. Ahvenanmaan meripäivät 19.-23.7. 2018 ja viikinkimarkkinat lähikunnassa Saltvikissa 26.-28.7.2018 tuovat tänne paljon pöhinää.

Meripäivillä riittää väkeä joka vuosi.
Meripäivillä riittää väkeä joka vuosi.

Hannelen neuvosta lähden käymään Merikorttelissa. Se on hieno paikka, kappale elävää merellistä historiaa. Ihailen kauniita venevajoja ja ranta-aittoja. Vanhojen rakennusten väliin rakennetaan uutta, mutta samoin kuin muuallakin Maarianhaminassa, uudet rakennukset ovat kauniita ja sulautuvat hienosti vanhojen joukkoon.

Vierasvenesataman 300 metrin pituinen laituri päättyy pikkuruiseen romattiseen Merenkulkukappeliin. Ei ihme, että se on suosittu vihkimispaikka.

Merikorttelissa oleva Salt-käsityöläistalo on täynnä upeita paikallisia design-käsitöitä. Myyntivuorossa oleva Ann Granlund esittelee yläkerrassa olevan työhuoneensa, jossa hän painaa kankaita. Huoneesta avautuu näköala merelle.

– Meillä on myynnissä 60 käsityöläisen töitä. Suosituimpia ovat käytännölliset tavarat, kuten leikkuulaudat, tekstiilit, keramiikka ja lasi, Ann kertoo.

Ostan miehelleni Maarianhamina-kalsarit. Se on sisäpiirivitsi, tuon näitä eri kaupungeista.

Salt-käsityöläistalon Ann Granlund työssään.
Salt-käsityöläistalon Ann Granlund työssään.

Hildan kauniit talot

Jos pitää kävelystä, Maarianhaminassa on monta mukavaa luontopolkua. Merikorttelista etelään voi kulkea rantaa pitkin Tullarns äng-puistoon. Pohjoiseen kävellessä pääsee Nabbenin venevaja-satamaan. Myös Länsirannalta laivaterminaalin luota lähtee patikkapolku, jolla on puisia siltoja ja rappusia helpottamassa liikkumista kallioisessa maastossa.

Tänään vuokraan kuitenkin pyörän ja lähden ajelemaan eteläiseen kaupunginosaan. Haluan nähdä Hilda Hongellin vuosina 1889-1912 suunnittelemia puutaloja. Niissä on kauniita puuleikkauksia ja koristeellinen sveitsiläistyyli. Taloja on säilynyt 44. Useimpia niistä voi ihailla Mariegatanin ja Södragatanin varrella.

Matkailutoimistossa työskentelevä Riitta-Lea Värelä suosittelee arkkitehtuurikierrosta ja kertoo, että Mathis Hallen -kaupan alakerrassa voi tutustua eläkeläisyhdistyksen rakentamaan kaupungin pienoismalliin.

Päätän iltani Länsisatamaan. Istahdan vuonna 1897 rakennetun paikallisen pursiseuran ÅSS Paviljongenin terassille nauttimaan ilta-auringosta, viinilasillisesta ja näkymästä nykyään museona toimivalle Pommern-purjelaivalle.

Ahvenanmaalla kannattaa hypätä pyörän selkään.
Ahvenanmaalla kannattaa hypätä pyörän selkään.

6 vinkkiä Ahvenanmaalle

1. Kävelykatu puoteineen

Pääkatu Torggatan pursuaa ihania pikkupuoteja ja kiinnostavia kahviloita. Puisia penkkejä onrunsaasti, ja niihin voi istahtaa vaikka jäätelölle ohikulkijoita katselemaan. Kesäisin voi ihailla niin viulunsoittajia kuin kullattuja eläviä patsaitakin. Maarianhaminalla on kesäisin pohjoismaiden aurinkonennätys.

  • Torggatan

2. Syö ja nauti

Pittoreskistä Bagarstuganista saa unelmaisia torttuja ja perinteistä Ahvenanmaan pannukakkua. Kahvikupit ovat suloisen erilaisia. Iwa-kahvila on ollut paikallaan 60-luvulta lähtien. Nauti herkullinen päivän kalakeitto tai maistuvia leivonnaisia.

Ahvenanmaan pannukakkua on pakko maistaa.
Ahvenanmaan pannukakkua on pakko maistaa.

3. Viktors crafts & design

Hienossa vanhassa puutalossa on ahvenanmaalaisten kädentaitajien hurmaavia töitä: uusvanhoja puulaatikoita, villasukkia, koruja ja vaatteita. Elintarvikkeitakin on myynnissä. Juo kuppi kahvia miellyttävässä ympäristössä!

  • Viktors crafts & design, Toggatan 16.

4. Piipahda museoissa

Merenkulkumuseossa saa aidon tuntuman siitä, millaisissa oloissa isoilla purjerahtialuksilla elettiin.

Ruby ja Meri -huoneessa voit liikkua merenpohjalla, jossa on haaksirikkoutunut laiva ja aarreluola. Uudistuneen taidemuseon taulut on ripustettu upeasti tiiviisiin ja erilaisia töitä sisältäviin ryhmiin.

Merenkulkumuseossa viihtyvät lapsetkin.
Merenkulkumuseossa viihtyvät lapsetkin.

5. Merikortteli

Itäsatamassa olevassa merikorttelissa voit tutustua veneenveistoon, raudantaontaan ja muihin käsityötaitoihin sekä katsella vierassatamaan ankkuroituneita perinteisiä purjealuksia ja puuveneitä. Korttelissa on lisäksi museo, kesäravintola ja käsityöläisliike Salt.

6. Pyöräile puutaloalueella

Romanttiset pitsihuvilat ovat Suomen ensimmäisen naisrakennusmestarin Hilda Hongellin suunnittelemia. Useimmat ovat Mariegatanin ja Södragatanin varrella.

Vuokraa pyörä kympillä päiväksi ja fillaroi kaupungin luonnonläheisillä pyöräteillä.

Pitsihuviloita kelpaa katsella.
Pitsihuviloita kelpaa katsella.

Lisää vinkkejä:

Polkupyörällä matkaaja liikkuu omaan tahtiin. Luonto on lähellä ja taukopaikoille on helppo pysähtyä. Leppoisa Saariston Rengastie on Suomen pyöräreiteistä tunnetuin.

Rengastie on Turun saaristossa kiertävä noin 250 kilometrin reitti ja omiaan kiireettömään pyöräilyyn. Se alkaa Turusta, ja jos lähdetään pohjoisen kautta, kuljetaan Naantalin, Iniön, Korppoon ja Paraisten kautta.

Tarjolla on myös noin sadan kilometrin Pieni Rengastie. Se oikaisee Rymättylästä Seilin saaren kautta Nauvoon. Tamperelainen Veli Karvinen, 55, aikoo tänä kesänä polkaista tielle uudestaan. Ensimmäisestä reissusta on toistakymmentä vuotta.

– Silloin oli elokuu, eikä autoja paljon näkynyt. Oli mukava polkea, Karvinen kertoo.

Karvinen on retkipyöräillyt parikymmentä vuotta. Hän kuuluu tamperelaiseen pyöräilyseuraan Kaupin Kanuunoihin.

Turun saaristoon Karvisen houkuttivat luonto ja vesielementti, jotka toivat Itä-Suomessa syntyneelle mieleen Saimaan seudut.

– Erityisen hieno elämys oli pyöräillä yöaikaan Houtskarin kirkolta Mossalaan odottamaan yhteysalusta.

Nauvon Köpmans on yksi Rengastien idyllisistä raukopaikoista.
Nauvon Köpmans on yksi Rengastien idyllisistä raukopaikoista.

Merivettä pullossa

Ensimmäisen Rengasretkensä viimeisenä päivänä Karvinen täytti vesipullon leirintäalueen vessassa ja lähti ajamaan. Juoma paljastui myöhemmin merivedeksi.

Palvelut ovat siitä parantuneet. Löytyy kauppoja ja myymälöitä sekä yöpymiseen leirintäalueita, majataloja, hotelleja ja mökkejä.

Reitin varrella on idyllisiä saaristokyliä, historiallisia nähtävyyksiä, luontopolkuja ja uimarantoja.

Ensi kesän reissulle Karvinen lähtee porukan kansa. Tarkoitus on kiertää Pieni Rengastie Naantalista lähtien pohjoisen kautta.

Reissussa ollaan kaksi täyttä ja kaksi vajaata päivää ja edetään 40–70 kilometrin etapein.

– Käymme ainakin Mannerheimin sukukartanossa Askaisissa. Toinen kiinnostava kohde on Seilin saari, jonne aikoinaan eristettiin spitaaliset ja jossa toimi mielisairaala vielä 60-luvun alussa, Karvinen kertoo.

Saariston Rengastiellä on liki 50 kilometriä vesistön ylityksiä.
Saariston Rengastiellä on liki 50 kilometriä vesistön ylityksiä.

Rymättylästä Nauvoon vievän yhteysaluksen aikataulu on tutkittu etukäteen, mutta muuten ryhmä liikkuu ex tempore -periaatteella. Mielenkiintoinen nähtävyys, ruokapaikka tai kahvitupa voi muuttaa suunnitelmia.

– Koska yövymme mökeissä, meidän ei tarvitse kuljettaa telttoja eikä makuupusseja.

Varakumi matkaan

Periaatteessa Rengastielle voi lähteä vaikka omalla työmatkapyörällään. Jos on hankkimassa uutta pyörää, Karvinen suosittelee cyclocrossia. Se muistuttaa siroa maantiekilpapyörää, mutta siinä on kiinnityspisteet välttämättömille lokasuojille ja tavaratelineille.

– Tärkeintä on sopivan kokoinen runko. Liian isolla tai pienellä pyörällä matkanteko käy rasittavaksi.

Kannattaa varmistaa myyjältä, että vanteet ovat laadukkaat, koska ne joutuvat kovalle rasitukselle. Pinnoja pitää olla riittävästi, 32-36. Valmistajat pyrkivät säästämään painoa tinkimällä pinnoista.

Paikkausvälineet ovat Karvisen mukaan paljolti historiaa. Mukaan pakataan pari varasisäkumia. Tien päällä on helpompi vaihtaa koko kumi kuin etsiä reikää.

Tienvarren viitta Iniössä kertoo etäisyyksistä, palveluista ja nähtävyyksistä.
Tienvarren viitta Iniössä kertoo etäisyyksistä, palveluista ja nähtävyyksistä.

Pumppu on tietysti välttämätön. Muut työkalut valitaan matkan pituuden mukaan.

Karvinen neuvoo tutkimaan, minkälaisia ruuveja ja pultteja pyörässä on, ja ottamaan mukaan pari kappaletta kutakin.

– Ajaessa pultit tuppaavat löystymään ja putoilemaan. On kätevää, jos on kiinnittää heti uusi tilalle. Ne eivät paljon paina.

Värikkäät vaatteet ja lippu

Karvisella on pyörässään polkimet, joihin ajokengät lukkiutuvat. Näin polkeminen tehostuu.

Ajoasuna ovat maantiepyöräilijän trikoot, joissa on irtohihat ja -lahkeet. Ne on helppo riisua, jos aurinko alkaa porottaa.

Saariston teillä on Karvisen mielestä turvallista ajaa, koska autoilijat ovat tottuneet kaksipyöräisiin. Hän ihmettelee pyöräilijöitä, jotka eivät huolehdi näkyvyydestään. Itse hän käyttää värikkäitä vaatteita ja huomioliiviä.

Iniössä on mukava pyöräillä, sillä liikennettä on vähän.
Iniössä on mukava pyöräillä, sillä liikennettä on vähän.

– Näkyvyyttä ei ole koskaan liikaa. Olen kiinnittänyt sivulaukkuun reilun kokoisen Suomen lipun. Autoilijoissa lippu herättää jonkinlaista alitajuista kunnioitusta, niin että he eivät tohdi pyyhkäistä liian läheltä.

Polkien maailmalle

Helsinkiläinen Kauko Isotalus, 65, pyöräili jo nuorena pitkin Suomea aina Lappia myöten. Vaikka vuosia tuli lisää, harrastus säilyi. Seuraavaksi retket suuntautuivat Pohjoismaihin ja Manner-Eurooppaan.

– Kolmekymppisenä tekemäni Pariisin-reissu kesti reilun kuukauden. Kilometrejä kertyi 4500.

Nyt eläkeläisenä Isotalus on alkanut kiertää kotimaata. Hän on käynyt kaikissa Suomen kunnissa. Isotalus on myös Helsingin Polkypyöräilijöiden jäsen.

Heinä tuoksuu huumaavasti pyöräilijän nenään kesäisessä saaristossa. Korppoon kirkonkylä on kuin postikortista.
Heinä tuoksuu huumaavasti pyöräilijän nenään kesäisessä saaristossa. Korppoon kirkonkylä on kuin postikortista.

Saariston Rengasreitti on tuttu. Etelä-Norjasta palatessaan hän tuli Tukholmasta laivalla Turkuun ja kävi sitten kääntymässä Houtskarissa.

– 1990-luvun alussa ajoin Korppoosta Ahvenanmaalle ja palatessa poikkesin Kustavin kautta Iniössä.

Isotalus muistaa, että siihen aikaan saaristossa oli paljon losseja ja lauttoja. Monet niistä on sittemmin korvattu sillalla, kuten Nauvon Lillandetin ja Storlandetin välisessä salmessa.

Omia reittejä

Viime vuosina Isotalus on tehnyt pyörämatkoja Helsingistä muun muassa syntymäkuntaansa Alavieskaan ja Joensuuhun, missä hänellä on sukulaisia.

– Toivottavasti kukaan ei nähnyt, että hesalainen saapuu vanhaan kotipitäjäänsä polkupyörällä, hän naurahtaa.

Hän ei suosi valmiita pyöräreittejä kuin osin, koska tykkää suunnitella omat. Hän ajelee aina yksin.

Borgbergin näköalatornilta Houtskarissa näkyy Ahvenanmaalle saakka. Lintuperspektiivistä saa hyvän kuvan saaristosta.
Borgbergin näköalatornilta Houtskarissa näkyy Ahvenanmaalle saakka. Lintuperspektiivistä saa hyvän kuvan saaristosta.

Kartat matkaan

Retkillään Isotalus yöpyy leirintäalueilla. Suojaa antavat samat teltta ja makuupussi, jotka kävivät pyörän tarakalla Pariisissa.

– Sivulaukut ovat välttämättömät pitkillä matkoilla. Niihin saa pakattua varavaatteet ja työkalut, joista sisäkumit ja ketjunkatkaisin ovat tärkeimmästä päästä.

Hän ei käytä navigaattoria, joten mukana pitää olla autoilijan tiekartta ja tarkempia kohdekarttoja.

– Yleisille uimarannoille ei tahdo olla viittoja, ja jos on, etäisyys puuttuu. Se voi olla monta kilometriä. Tienoita kannattaa tutkia netissä Maanmittauslaitoksen Karttapaikka-palvelussa ja tulostaa paperille.

Nauvosta löytyy yksi saariston parhaista uimapaikoista.
Nauvosta löytyy yksi saariston parhaista uimapaikoista.

Sopivalla vauhdilla

Pyöräilyssä Isotalusta viehättää ihmisen mittainen vauhti. Kävely on liian hidasta, autoilu liian nopeata.

– On mukavaa, kun voi säätää itselleen mallaavan tahdin ja pysähtyä tarvittaessa tien poskeen.

Isotalukselta ei riitä innostusta nykyiseen sähköpyörävillitykseen. Niiden lataus ei riitä, kun hänen tyypillinen päivämatkansa on yli sata kilometriä.

– Eikä minulle tulisi mieleenkään kuljettaa polkupyörää junassa saati lentokoneessa. Polkupyörä on pyöräilemistä varten, hän sanoo.

Polkaise myös näihin: 3 pyöräreittiä kesä-Suomessa

  1. Seututie Pietarsaaren ja Kokkolan välillä kulkee seitsemän sillan kautta kauniissa merimaisemissa. Bosundin kylästä puolimatkasta löytyy Vene-, kalastus- ja metsästysmuseo. Pietarsaari-Kokkola, 40 km.

  2. Kuninkaantietä kulkivat kruunupäät ja tsaarit saattueineen, ja historia on reitillä vahvasti läsnä. Piipahda Porvoon Taidetehtaassa ja Kotkan merikeskus Vellamossa. Helsinki-Lappeenranta, 330 km.

  3. Saimaan maisemissa riittää ihasteltavaa. Jos haluaa lyhentää reissua, oikaista voi Mikkelistä Puumalan kautta Imatralle. Kulttuurin ystävän kannattaa kuitenkin valita pitkä reitti ja olla Savonlinnassa oopperajuhlien aikaan 7.7.-4.8. Lappeenranta-Mikkeli-(Savonlinna- Punkaharju)-Ruokolahti-Imatra-Lappeenranta, 530 km.

Artikkeli on julkaistu ET Matkaopas -lehden numerossa 3/2017.

  • Saariston Rengastie koostuu yleisistä teistä sekä niihin liittyvistä yhteysalus- ja lossiyhteyksistä.
  • Rengastie on kokonaan avoinna 25.5.–26.8., jolloin m/s Antonia liikennöi Iniön ja Mossalan välillä. Muina aikoina reitin voi kulkea eteläkautta Houtskarin Mossalaan tai pohjoiskautta Iniön Daleniin asti. lautta.net
  • Pienen Rengastien liikennekausi on 18.5.–2.9., jolloin m/s Östern liikennöi Nauvon ja Rymättylän väliä. ostern.fi/aikataulu
  • Matkan suunnittelussa iso apu on vesiliikenteen aikataulupalvelu. lautta.net/rengastie
  • Karttakeskus myy Saariston Rengastien pyöräilyopasta. karttakauppa.fi
  • Paraisten matkailuneuvonnan sivuilla on karttoja ja tietoa Rengastien palveluista. Sivustolta voi myös tilata omatoimimatkailijan oppaan Rengastielle. saaristo.org
  • Tietoa pyörämatkailusta ja varusteista: pyoramatkailu.com