ET-lehden lukijamatkalla Tonavan-risteilyllä:
Telle Virta (vas.) ja Leena Sarva olivat tulleet risteilylle Hämeenlinnasta.
Telle Virta (vas.) ja Leena Sarva olivat tulleet risteilylle Hämeenlinnasta.

Telle ja Leena toteuttivat haaveensa kuutamouinnista ja Marjatta sai syntymäpäiväserenadin tenori Jyrki Anttilalta. – Silloin on lähdettävä, kun vielä jaksaa, tuumittiin Tonavan risteilyllä.

Kyllähän meidät pitäisi holhouksen alle laittaa, tämän matkahulluuden kanssa, nilsiäläinen Sinikka Pyykkönen, 68, nauraa, kun häneltä tiedustelee reissaamisesta.

– Lapsenlapsi kyselee meiltä usein, että joko ukki on varannut uuden matkan, ja niin hän kysyi ennen tätäkin matkaa. En kertonut, että Juhani on varannut jo seuraavankin reissun!

Risteily vie Pyykköset Wieniin, Budapestiin, Bratislavaan ja Melkin luostariin. Sinikka istuu miehensä Juhanin, 66, kanssa Rosa Rivan illallispöydässä ja maistelee wiener schnitzeliä. Tonava on ollut pitkään pariskunnan haaveena: tällä matkalla yhdistyvät musiikki ja mielenkiintoiset kohteet.

Rosa Rivan kannella pääsi pikku altaaseen vilvoittelemaan.
Rosa Rivan kannella pääsi pikku altaaseen vilvoittelemaan.

Kauniisti sanottuna sika

Pyykköset lähtivät varhain aamulla Helsinki-Vantaalta kohti Müncheniä, josta bussi on tuonut heidät Passauhun, Tonavan-risteilijä Rosa Rivan tukikohtaan. Siellä on 72 muutakin ET:n lukijaa: pariskuntia, porukoita, yksinkin matkustavia.

Kun oli vähän kierretty Rosa Rivaa ja käyty kannella ihmettelemässä poikkeuksellisen kuumaa ilmaa, 35 astetta, tuli aika vaihtaa parempaa päälle: ilta polkaistiin käyntiin tervetuliaiskonsertilla.

Laivan matalan keularavintolan katto tuntui nousevan hiukan korkeammalle, kun esiintyjät purjehtivat estradille: sopraano Tiina-Maija Koskela turkoosissa ja säestäjä Maija Anttila kirkkaankeltaisessa asussaan sekä tenori Jyrki Anttila tummassa puvussaan ja punamustissa kiiltonahkakengissään. Klassisen musiikin ekspertti, TV- ja radiotuottaja Aarno Cronvall johdatteli matkailijat oopperan ja operetin maailmaan.

Budapest parlamenttitaloineen tarjosi risteilyn komeimmat kaupunkimaisemat.
Budapest parlamenttitaloineen tarjosi risteilyn komeimmat kaupunkimaisemat.

Rigoletto-oopperan Mantuan herttuahan oli naisten suhteen – miten sen kauniisti sanoisi – täysi sika, mutta nyt La donna è mobilen tulee meille tulkitsemaan kunnon lohjalainen perheenisä, Jyrki Anttila! Cronvall naurattaa yleisöä.

Anttilan komea tenori kajahti, ja yleisössä kädet alkoivat lyödä tahtia polveen.

Tiina-Maija Koskela, Maija Anttila ja Jyrki Anttila nostattivat tunnelmaa laivan konsertissa.
Tiina-Maija Koskela, Maija Anttila ja Jyrki Anttila nostattivat tunnelmaa laivan konsertissa.

Kookas, komia Leena

Aamulla ilma on yön jäljiltä kostea ja viileä, mutta ennuste lupaa jälleen yli 30 asteen keliä.

Aamiaisen jälkeen matkaemäntä Leena Hofma toivottelee väkeä tervetulleiksi.

– Kun aikoinaan aloittelin yhteistyötä ET-lehden kanssa, minua ”testattiin” lukijaristeilyllä. Erityisesti kaksi matkustajan antamaa palautetta jäi mieleeni. Toisessa lappusessa kysyttiin: ”Onko hän vapaa?” ja toisessa todettiin: ”Kookas ja komia”, Leena Hofma kertoo.

Toisessa lappusessa kysyttiin: ”Onko hän vapaa?” ja toisessa todettiin: ”Kookas ja komia”.

”Kookas ja komia” on emännöinyt lukijamatkoja 13 vuotta ja sanoo olevansa unelmatyössään.

– ET:läiset ovat avoimia ja kiinnostuneita kaikesta, ei minulla voisi parempia matkakavereita olla.

Sinikka ja Juhani Pyykkönen Bratislavan keskustassa.
Sinikka ja Juhani Pyykkönen Bratislavan keskustassa.

Uinti ilman kuuta

Wienissä päästään tutustumaan Schönbrunniin, Sissin ja Franz Josefin kotilinnaan. Nilsiäläiset Pyykköset vähän harmittelevat, että tällä retkellä ei päästä linnan puutarhaan, vaan sitä on tyydyttävä kurkistamaan ikkunasta. Opas kertoo, kuinka keisarinna Sissi sanoi olevansa tukkansa orja. Todisteena siitä peilipöydällä on viisi hiusharjaa.

– Aika kodikasta täällä on, Sinikka Pyykkönen kommentoi ja tarkastelee kruunukuvioisia valoverhoja ikkunoiden edessä.

Illalla laivan hämärällä kannella hipsuttelee kaksi rouvaa uimapuvuissaan ja pyyhkeisiin kietoutuneina. Leena Sarva, 75, ja Telle Vilkki, 79, toteuttavat unelmansa ja menevät kuutamouinnille kannella olevaan pieneen uima-altaaseen. Kuuta ei vielä näy, mutta se ei haittaa.

– Ihanaa, kuule! ensimmäisenä veteen ennättänyt Leena huudahtaa.

Telle laskeutuu Leenan perässä, ja naiset uivat pientä kierrosta veden väikkyessä altaan valoissa.

Schönbrunnin linna oli Sissin ja Franz Josefin koti.
Schönbrunnin linna oli Sissin ja Franz Josefin koti.

Rätei ja lumpui

Budapestin satamassa osa porukasta kävelee läheiseen kauppahalliin. Siellä on tavaraa kolmessa kerroksessa: persikkaa, paprikaa, chilejä köynnöksittäin ja tietysti makkaraa – pitkää, pätkää, paksua, ohutta! Yläkerrassa vielä matkamuistoja, pitsejä, kankaita ja kansanpukuja.

Laivalle palattua on drinkin aika.

– Oli siellä rätei ja lumpui, jalasjärveläinen Mauno Ura, 81, kertaa hallivisiittiä ja saa ystävänsä hörähtelemään. Maunon kanssa samassa pöydässä istuvat oululaiset Riitta Visuri, 65, Kankaan pariskunta, Inkeri, 65, ja Esko, 64, sekä jalasjärveläiset Paula Nikkinen, 66, ja Olavi Pihlaja, 65.

Käy ilmi, että jokaiselle hankittiin kauppahallista tuliaisiksi oma Tokaiji-pullo.

– Siinä ei mene raha hukkaan, terveysjuomaa tarvitaan, Paula sanoo.

Seurue pulputtaa naurua yhtä paljon kuin puhetta. Riitta sanoo, että he ovat tismalleen samalla aaltopituudella huumorin suhteen.

Laiva lähtee Budapestistä hämärän laskeutuessa. Samalla kun päivänsäteet hiipuvat, syttyvät valot kaupungin rannoilla, Budassa ja Pestissä. Kannella matkustajat ihailevat keltaisina hohtavia valoja, jotka heijastuvat sinisestä vedestä.

"Kuin kultainen kaulakoru, joku kuvailee valomerta laivan perässä."

– Kuin kultainen kaulakoru, joku kuvailee valomerta laivan perässä.

Lukijaristeily tehtiin helteisessä säässä viime syyskuussa.
Lukijaristeily tehtiin helteisessä säässä viime syyskuussa.

Kolmen kilon risteily

Aamiaisella kokki paistaa halukkaille munakkaita juuston, sipulin ja paprikan kera.

– Ettehän tykkää pahaa, jos muistutan teitä, että kolmen tunnin päästä syödään taas, ohikulkeva mies muistuttaa. Joku huikkaa, että Aarno Cronvall oli kutsunut tätä kolmen kilon risteilyksi, ja siitä ollaan yhtä mieltä, niin paljon ruokaa on tarjolla.

Bratislavan satamassa lukijamatkalaiset käve­levät porukalla halki vanhan kaupungin Klásor Klarisiek -kirkon kappeliin yksityiskonserttiin. Kappelin valonheittimet sojottavat minne sattuu. Liehuvatukkainen mies mustassa t-paidassa kiikkuu tikkailla ja korjaa niiden asentoa, jotta Maija Anttila näkee lukea nuottejaan alttarin hämärässä. Aarno Cronvall toivottelee laulajat lavalle.

Kun Tiina-Maija ja Jyrki laulavat yhdessä ruotsalaista alkuperää olevan Hän suuri on, heidän äänensä kaikuvat niin, että kylmät väreet menevät iholla. Konsertin jälkeen matkalaiset pääsevät kädestä pitäen kiittämään taiteilijoita.

Mies vai työ ensin?

Illalla ruokapöydässä espoolainen Ulla Koro, 69, sekä ”kuutamouimarit” Leena Sarva ja Telle Vilkki ovat päässeet keskustelussaan arvoihin.

– Miehelläni oli tapana sanoa, että minun tärkeysjärjestykseni oli työ, kirjat ja mies, Telle sanoo.

– Mutta ei hän ihan oikeaan osunut –kyllä hän tuli ennen kirjoja, Telle sanoo nauraen ja myöntää, että työ oli hänelle ainakin työvuosina tärkeintä.

– Minun elämäni tärkein sisältö on tanssi, Leena kertoo.

– Kun olin ensi kerran kurssilla, jossa opetettiin senioritanssia, tiesin heti, että se on minun juttuni.

Ulla Koro harrastaa tilkkutuunausta.

– Teen värikkäitä peittoja. Jokainen lapsenlapsi saa omansa mieluisista väreistä.

Käden taitajia on porukassa muitakin. Joku kuiskuttaa korvaani, että yhdessä hytissä on taidenäyttely. Ja totta se on: Pirkko Sisko Syrjänen Virroilta on maalannut matkalta suloisia pikku akvarelleja, jotka hän on teipannut hyttinsä seinään.

– Kuljetan mukanani akvarellipohjia ja mustaa tussia, jolla piirrän. Illalla hytissä väritän sen muistini pohjalta akvarellivärein, Pirkko Sisko esittelee.

Yhdessä kortissa on kuvattu Bratislavan konserttikirkko, jonka alttarissa on juuri oikea viininpunainen sävy. Toiseen, kaksiosaiseen korttiin on maalattu tulipunainen ruusu.

– Sen väliin jätän tipin hytin siivoojalle.

Rapea ja mehevä strudel

Ilmassa on urheilujuhlan tuntua. Yhdeksän hengen porukka on lähdössä pyöräilemään pitkin Tonavan rantaa Kremsistä Melkin luostarille, jonne muut matkustajat suuntaavat bussilla. Oranssiin liiviin pukeutunut Anita Shapkova, Rosa Rivan hieroja ja pyöräilyopas, nostaa pyöriä maihin laivan miesten avustamana. Ei kun matkaan!

Poljemme idyllisten pikkukylien läpi ja halki viininviljelysten. Pysähdymme Wösendorf in der Wachaussa maistelemaan Marillen likööriä.

Gasthof Prankl -nimisessä majatalossa nautimme Anitan suosituksesta Apfelstrudelit kermavaahdon kera. Rapea strudel sulaa suussa.

Kun lähestymme Melkiä, poljetut kilometrit – noin 40 – alkavat tuntua reisissä.

– Pyöräilimme nopeammin kuin odotin, mutta toisaalta myös taukoja oli useammin, toteaa tamperelainen Markku Huostila, 74.

Onnitteluruusut luostarista

Illalla Rosa Rivalla odotellaan päättäjäiskonsertin alkua. Iisalmelaisen Marjatta Notkon silmät loistavat: hän sai mieheltään punaisia ruusuja Melkin luostarin retkellä. Matti Notko hoksasi luostarin pihalla puutarhurin, joka harvensi ruusupuskaa.

– Kun hän kuuli, että Marjatalla on syntymäpäivät, hän kävi leikkaamassa minulle ison kimpun. Ojensin sen sitten Marjatalle. Ettei se vaan lähde tuon tenorin matkaan! Matti hymyilee.

Matti taisi tietää, mitä konsertissa on odotettavissa. Jyrki Anttila astelee lavalle.

Be my love, ja tällä onnittelen Marjattaa hänen 70-vuotissyntymäpäivänsä johdosta, Jyrki sanoo.

Marjatta kuuntelee laulua posket hehkuen, ja lopuksi Jyrki halaa lämpimästi päivänsankaria.

Ulkona on harmaata ja isot sadepisarat valuvat pitkin laivan ikkunoita, mutta sisällä lämpö nousee, kun Tiina-Maija ja Jyrki tulkitsevat Andre Bocellin tutuksi tekemän Con te partirò.

Konsertin jälkeen Marjatta tuntuu vieläkin leijuvan. – Meni sydämeen asti, se laulu, hän hymyilee.

Kohti uusia seikkailuja

Aamulla on jäähyväisten aika. Notkon pariskunta vaihtaa yhteystietoja riihimäkeläisten Kristine ja Teuvo Tuhkasen kanssa, he ovat istuneet monella aterialla samassa pöydässä.

– Meillä löytyi Kristinen kanssa heti yhteinen sävel: olemme kumpikin insinöörin kanssa naimisissa, Marjatta Notko toteaa ja nauraa.

Sinikka ja Juhani Pyykkönen aikovat yöpyä Helsingissä, ennen kuin he jatkavat kohti Nilsiää.

– Kotona odottaa kesämökin talvikuntoon saattaminen, Juhani kertoo.

No mihin se seuraava matka suuntautuu?

– Turkkiin, Sinikka huikkaa ennen kuin nousee satamassa bussiin.

Artikkeli on julkaistu alunperin ET-lehdessä 2/2016

Sinikka Saastamoisen lapset puolisoineen ja lapsineen vuokraavat joka jouluksi mökin, johon mahtuu koko heimo.

1960-luvulla pohjoiskarjalainen Sinikka Saastamoinen jäi leskeksi neljän alle 10-vuotiaan lapsen kanssa. Lisäksi hän odotti viidettä.

– Perhe hitsautui yhteen niin tiukasti, että aikuiset lapset perheineen haluavat vieläkin viettää joulut yhdessä, kertoo Maija-Liisa Punta-Saastamoinen, Sinikan ainoan pojan Maurin vaimo.

Miniä ja vävyt ovat sopeutuneet perinteeseen.

– Aiemmin menimme kaikki – puolisot, lapset ja lastenlapset – anopin luo, mutta nyt haluamme, että hän saa helpon joulun. Kahdeksankymppisen mummon koko joulukuu ei saa mennä keittiössä.

Kuvassa vasemmalla Pirjo, etualalla Elmeri. Suvetar ja Kaisa koristelevat kuusta.
Kuvassa vasemmalla Pirjo, etualalla Elmeri. Suvetar ja Kaisa koristelevat kuusta.

Pinja koristelee kuusta.
Pinja koristelee kuusta.

Joka jouluksi suku vuokraa mökin, yleensä eri paikasta. Viime vuonna valinta oli Simpelejärvi, jonka rannalla olevaan mökkiin mahtui koko 20 hengen seurue.

Joulunviettoon tulevat Maurin ja Maija-Liisan lisäksi heidän lapsensa Jesperi, 27, ja Suvetar, 22, sekä Maurin sisarukset lapsineen. Maurin sisar Pirjo ja hänen miehensä Pentti Sahlman ajavat vuokramökille Vantaalta. Sinikan esikoistytär Eija ja hänen puolisonsa Pauli Purmonen tulevat Joensuusta, samoin tytär Tarja ja Heino Hämäläinen poikansa Severin kanssa. Tytär Heli tulee joulunviettoon Tampereelta miehensä Keijo Karjulan ja lastensa Jonnen, Pinjan ja Elmerin kanssa.

– Parasta on yhdessäolo. Tuntuu hyvältä päivittää kuulumiset ilman kiirettä. Jokainen tuo jotain jouluruokaa. Esimerkiksi Mauri tekee sinapin, minä jälkiruuan. Tarja on koristelemisen mestari, hän tuo kukat, viimeksi upeat jouluruusut, Maija-Liisa sanoo.

Pirjo ottaa rennosti.
Pirjo ottaa rennosti.

Kodassa paistetaan makkaraa.
Kodassa paistetaan makkaraa.

Näkymä Parikkalan mökin ikkunasta pysäytti.

– Istuin sohvalla ja vain katselin, järvi tuli kuin syliin. Jää oli kaunista, vaikka sen päällä oli muutama sentti vettä. Kastelimme siinä varpaat saunan jälkeen, Maija-Liisa kertoo.

Suvun ohjelmaan kuuluu jouluna herkuttelu, saunominen, ulkoilu ja Trivial Pursuit -peli. Viimeksi sitkeimmät pelasivat aamuneljään.

– Sen jälkeen nukuimme hyvin.

Sinikka viettää joulua lapsenlapsensa Kaisan kanssa.
Sinikka viettää joulua lapsenlapsensa Kaisan kanssa.

Jouluaamuna mummo heräsi keittämään puuron, ja puolen päivän jälkeen koko seurue lähti ulos.

– Oli ihana nähdä, kun mummo käveli nuorten kanssa käsikoukkua ja nautti siitä, että kaikki ovat koolla.

Huvila.net > Loikonsaari 3


Mukana joulunvietossa oli myös Uniikki-kissa. Perhe tuo vuokramökille mukanaan myös piparkakkutalon.
Mukana joulunvietossa oli myös Uniikki-kissa. Perhe tuo vuokramökille mukanaan myös piparkakkutalon.

Ruotsin Lapista ei löydä joulupukkia, mutta hurjia rinteitä senkin edestä. Keltanokka lähti testaamaan, miten pääsee alas Riksgränseniä ja Björklideniä.

Opashan on hullu!

Olen saapunut vasta tunti sitten Ruotsin Lappiin, marssinut saman tien suksivuokraamoon, ährännyt vaivalloisesti massiiviset laskettelumonot jalkaan ja kuunnellut huolestuneena miniluentoa lumivyöryn vaaroista. Ja nyt pitäisi seurata lasketteluopasta vielä kilometri ylämäkeen kohti tunturin huippua.

Olen näännyksissä, hikinorot valuvat poskilla. Ihan kuin noutajan kalsa kosketus tuntuisi olkapäillä.

Björklidenin laelta näkyy Norjaan saakka.
Björklidenin laelta näkyy Norjaan saakka.

Matkaa on tehty jo puoli tuntia, ylämäkeen luonnollisesti. Björklidenin laskettelukeskus näkyy alhaalla pienenä. Horisontissa siintävät Norjan tunturit ja jossain niiden takana Atlantti. Jalassani on karvapohjaiset sukset. Ne eivät lipsu senttiäkään. Eivätkä kyllä luistakaan. Niillä vain tampataan matkaa ylämäkeen.

– Mika, sinä pystyt tähän. Ajattele, miten hienot maisemat ylhäällä odottavat. Sitten laskettelemme pitkin neitseellisiä lumia alas laaksoon. Det är kul! tsemppaa opas Kim Bergsten.

Mihin olen joutunut?

Opas Kim Bergsten vei meidät huipulle.
Opas Kim Bergsten vei meidät huipulle.

Sisulla huipulle

Kokeilin laskettelua ensimmäisen kerran 15-vuotiaana Jyväskylän Laajavuoressa. Alku oli vauhdikas, syöksyin pipo silmillä rinteen suoraan alas. En osannut oudoilla suksilla kurvata, kun en tullut keneltäkään kysyneeksi, miten se tapahtuu. Vauhdin sain pysähtymään juuri ennen parkkipaikkaa.

Sen jälkeen eksyin mäkeen satunnaisesti, keskimäärin kerran vuosikymmenessä. Rinteessä oli joka kerta kivaa, mutta laskettelupuremaa en koskaan saanut. Ehkä Suomen rinteet olivat liian vaatimattomia tällaiselle Laajavuoren veteraanille.

Sitten ystäväni houkutteli testaamaan "vähän kovempaa kamaa", Ruotsin Lapin tuntureita. Ruotsihan on suomalaiselle kuin Amerikka. Siellä kaikki on hienompaa ja suurempaa, niin tunturitkin. Ruotsin Åre tunnetaan pikku-Alppeina, sillä sen korkein huippu Åreskutan yltää yli 1400 metriin. Rinteet ovat kilometrien pituisia. Suomen laskettelukeskuksissa moisista lukemista vain unelmoidaan.

Luonnonrinteissä lasketaan kuin pumpulissa.
Luonnonrinteissä lasketaan kuin pumpulissa.

Vierekkäin sijaitsevissa Björklidenissä ja Riksgränsenissa tunturit kohoavat reiluun kilometriin. Niiden luonnonrinteet sopivat monipuoliseen lasketteluun kuin valetut.

Bergsten on päässyt tunturin laelle ja jatkaa tsemppaamista. Ammattilaiselle kapuaminen on niin helppoa. Määränpää häämöttää, tamppaan karvapohjasuksiani rinnettä vimmaisesti ylös suomalaisella sisulla.

Det är kul! Det måste vara kul!

Lopulta pääsen perille. Viisikymppisen kunto voisi olla kovempikin, mutta olen yhä elossa.

Hiihtopummin tunnustukset

Bergsten auttaa irrottamaan karvapohjat suksista. Vedän keuhkot täyteen tunturi-ilmaa ja annan katseeni nuolla horisonttia. Olen kilometrin lähempänä taivasta kuin tunti sitten suksivuokraamossa. Olo on juhlallinen. Alan ymmärtää, miksi joskus pitää kärsiä, että voi nauttia.

Bergsten kaataa kuksaan kahvia.

– Olen ollut neljä vuotta Björklidenissä ja Riksgränsenissä lasketteluoppaana. Nuorena elin hiihtopummina Ranskan Chamonix'ssa. Siellä aloin myös vuorikiipeillä, ja se on suurin intohimoni. Laskettelu tulee kakkosena. Nytkin jatkaisin mieluiten matkaa aina vain ylöspäin, Bergsten tarinoi kahvitauollamme.

Täällä vartioin minä!
Täällä vartioin minä!

Näkemykseni vain vahvistuu: mieshän on umpihullu.

Huipulla tuulee. Kahvin lämmittävä vaikutus hupenee. On aika miettiä paluuta alas. Bergstenilla on suunnitelma. Seuraamme mestaria jyrkän rinteen reunaan. Rinne ei ole pitkä, mutta korkeusero nostaa hikikarpalot taas pintaan.

– Tässä on paljon pehmeää lunta, kuin höyhenillä laskisi. Seuraa vain minua, tee pitkiä nautinnollisia kaarroksia, nauti joka hetkestä, Bergsten sanoo ja lähtee.

Hiihtohissit lähtevät aivan Riksgränsenin keskustasta.
Hiihtohissit lähtevät aivan Riksgränsenin keskustasta.

Kuperkeikkoja pumpulissa

Bergsten pöllyttää tyylikkäästi lunta kaarrellessaan. Pian hän on rinteen alaosassa odottamassa meitä muita.

Olen ryhmämme keltanokka, muut ovat kokeneita laskettelijoita ja laskevat perässä leikitellen, kaiketi nautiskellen. Lähden liikkeelle. Luonnonrinteessä, vasta sataneessa pumpulilumessa laskeminen tuntuu erikoiselta. Lumi upottaa, vauhti kiihtyy hitaasti. Mutta se kiihtyy.

Tulee kaarroksen aika. Sukset eivät tahdo totella. Käännyn puolittain ja heitän kuperkeikan. Rämmin pystyyn. Sama toistuu seuraavassa mutkassa. Ja sitä seuraavassa.

Alas ehtineet hymyilevät hyväntahtoisesti. Onneksi rinteessä on niin paljon lunta, että kuperkeikkailu ei vammauta, mitä nyt vähän henkisesti.

– Onnittelut, Mika, selvisit. Se oli päivän haastavin osuus. Nyt pidetään hauskaa, Bergsten lupaa.

Puuterilumirinteet houkuttelevat rinnehait näyttäviin temppuihin.
Puuterilumirinteet houkuttelevat rinnehait näyttäviin temppuihin.

Rinne jatkuu loivahkona, ja löydän oman tapani kääntyä upottavassa lumessa. Tuuli suhisee korvissa, laakso lähenee ja talot muuttuvat näkökentässä isommiksi. Mäkeä riittää. Laskettelu kysyy reisilihaksia.

Pidän välillä taukoja ja ihailen arktisen luonnon kauneutta. Olen jo hyljännyt ajatuksen pysyä muiden matkassa. Hiljaa hyvä tulee, alas pääsee kaikilla nopeuksilla.

Lasken hotelli Fjälletin pihaan suksitelineen luo. Pian istun hotellin aulassa, ja takkatuli loimottaa. Kylmä huurteinen tuoksuu edessäni.

Reidet tutisevat, mutta nautin maisemasta Lapporteniin, Lapin porttiin. Näyttää kuin kuu olisi aikojen alkuhämärässä hipaissut Maata ja vienyt puolipallon muotoisen palan tuntureita mennessään.

Björklidenin Fjället tarjoaa huoneiden lisäksi mökkejä.
Björklidenin Fjället tarjoaa huoneiden lisäksi mökkejä.

Vihdoin vohvelia

Hotellin edessä odottaa hytillinen telavaunu. Se täyttyy matkustajista ja lähtee Låktatjåkkon tunturiasemalle 1228 metrin korkeuteen.

Alhaalla aurinko paistaa, mutta perillä odottaa vaakasuoraan viuhuva hyytävä tuuli ja lumimyräkkä. Lapin luonto luo Ruotsissakin outoa taikaa.

Puikahdan kohti mustaseinäistä hirsitaloa. Sisällä odottaa maailman pohjoisin vohvelikahvila. Käyn pirttipöytään, riisun toppatakkini ja tartun vohveliin.

Olen laskettelu-urani huipulla, kukkulan kuningas. Mietin jo tulevaa Åren-retkeä. Pohjoismaiden pisimmät rinteet vain naurattavat Björklidenin veteraania.

Rapea vohveli palkitsee laskettelijan.
Rapea vohveli palkitsee laskettelijan.

Låktatjåkkon vohvelikahvila on maailman korkeatasoisin sananmukaisesti.
Låktatjåkkon vohvelikahvila on maailman korkeatasoisin sananmukaisesti.

Artikkeli on julkaistu ET Matkaopas -lehden numerossa 6/2016.

Laskettelukeskukset

  • Riksgränsenin ja Björklidenin laskettelukeskukset sijaitsevat vierekkäin Kiirunasta kaakkoon lähellä Norjan rajaa, Napapiiriltä 200 kilometriä pohjoiseen. Molemmat tunnetaan hyvistä off-piste-laskuista eli vapaalaskuista rakentamattomilla luonnonlumisilla rinteillä.
  • Björklidenissä on 23 rinnettä ja viisi hissiä. Kittelsdalsin hissi vie korkeimmalle, 1100 metriin. Riksgränsenissä löytyy 15 rinnettä, 6 hissiä ja liki rajattomasti vapaalaskurinteitä. 

Näin pääset perille

  • Helsingistä Tukholman kautta lento Kiirunaan, mistä matkaa perille valtatietä E10 on noin 130 kilometriä. Lentoaika Helsinki-Kiiruna 2,5 tuntia. Kentältä on bussiyhteys laskettelukeskuksiin, 30 e/suunta. Bussi kulkee usein myös Björklidenin ja Riksgränsenin välillä.
  • Kiirettömille sopii juna Tukholmasta Riksgränseniin, matka-aika 18 tuntia.
  • Norjan Narvikin lentokentälle on Riksgränsenistä vain 40 kilometriä, mutta bussiyhteyttä kentältä Ruotsin puolelle ei ole. Ruotsin ja Norjan välinen tie on joskus lumimyrskyn takia päiviä poikki. Oulusta maantietä pitkin Riksgänseniin on 620 kilometriä.
  • Helikopterilla? Arctic Elementsin järjestämillä räätälöidyillä 1-7 päivän Heliski-retkillä kokeneet laskettelijat viedään helikopterilla laskemaan neitseellisille puuterilumille vuoristoon, kuten yli 2 000-metriselle, jyrkkärinteiselle Kebnekaiselle. 

SOS

  • Merkitsemättömillä luonnonrinteillä on lumivyöryvaara. Suksivuokraamoista saa pakollisena lisävarusteena repun, jossa on muun muassa lähetin ja lumilapio. Suksivuokraamojen henkilökunta ja laskettelunopettajat opastavat, miten toimia lumivyöryssä.
  • Laskettelussa voi loukkaantua kaatuessaan. Kannattaa varmistaa ennen matkaa, että vakuutukset ovat voimassa. Kypärä on tärkeä turvavaruste.
  • Ruotsin hätänumero on 112.

Sää

  • Talvisesonki alkaa helmikuussa, kun keli muuttuu epävarmasta aurinkoiseksi. Rinteissä riittää lunta toukokuun puoliväliin. Silloin päivälämpötilat ovat reilusti plussalla, mutta yöt edelleen kylmiä. Säätilan vaihtelut ovat tuntureilla nopeita, mikä kannattaa ottaa huomioon varustevalinnoissa.

Majoitus

  • Riksgränsenissä laskettelukeskuksen sydän on suuri Hotell Riksgränsen, jonka huonevalikoima on laaja himolaskettelijan koppero hyteistä perhesviitteihin. Perhehotelli Meteorologen Ski Lodge tarjoaa personnallista luksusmajoitusta.
  • Björklidenissa majoitustilaa tarjoaa hotelli Fjället 1-4 hengen huoneissa ja lomamökeissä. Todellista huippumajoitusta tarjoaa pieni Låktatjåkkan tunturihotelli 1228 metyrin korkeudessa.