Mitä tulee, kun yhdistetään camping ja glamour? Glamping. Se tarkoittaa majoitusta ylellisessä puumajassa tai untuvapeiton alla safariteltassa.

Saan tarkat ohjeet: ensin pesään pannaan neljä brikettiä. Kymmenen minuutin päästä lisätään halkoja. Suihkun kamiina lämpiää nopeammin, sinne riittää puoli syliä minihalkoja. Suljen teltan narut ja pian sisälämpötila alkaa nousta.

Olemme Englannissa, Longlands Farmin telttakylässä. Vaikka luksusteltassa ollaankin, kuuluu pikkuhuhkiminen leirielämään. Täällä se on helppoa. Ei tarvitse sytytellä märkiä puita eikä käyttää kirvestä. Tulitikut ovat kauniissa kotelossa.

Panen teekannun liedelle ja sytytän lyhdyt sekä kynttilät. Nyt on aikaa istahtaa sohvalle tunnelmoimaan.

Etukäteen tilattu päivällinen haetaan korissa honesty shopista, rehellisyyden kaupasta. Sieltä saa muutkin tykötarpeet vaikka keskellä yötä. Ostokset kirjataan ylös ja maksetaan lähtiessä.

Luksusteltta lämpiää kamiinan avulla.
Luksusteltta lämpiää kamiinan avulla.

Englannissa ruokalistalla on yleensä ainakin yksi etninen ruokalaji, vaikkapa intialainen curry. Niin täälläkin - keittolevyllä porisee pian riisi ja lämpiää kanakorma. Alkupalaksi korista löytyy sinisillä orvokeilla ja punaisilla koristekrasseilla somistettu salaatti. Jälkiruuaksi napsaisemme terassin yrttiruukusta minttua ja juomme yrttiteetä kauniiden omena- ja suklaapiiraiden kera. Ne on valmistanut kylän oma leipuri.

"Tuntuu, että täällä voi nukahtaa onnellisena."

Lue myös toisesta Englannin glamping-majoituksesta! Tällainen on luksuspuumaja 

Öinen näytös

Pilkkopimeässä hiivin terassille. Kutsun myös matkakumppanini katsomaan: sadattuhannet tähdet loistavat kirkkaina tummalla taivaalla. Valoja ei ole missään, olo on kuin erämaassa.

Olen kuullut paikkaa ympäröivän Exmoorin kansallispuiston "pimeysturismista"- paikkaa varjellaan valosaasteelta - mutta tämän kaltaista näytöstä en osannut kuvitellakaan.

Pujahdan kaksinkertaisen untuvavällyn alle sänkyyni, jossa on rautapääty. Kuumavesipullo lämmittää jalkoja. Tuntuu, että täällä voi nukahtaa vain onnellisena.

Aamulla pitkitän nousemista, sillä yön jälkeen teltassa on kirpakan viileää. Teen nopeasti tulen kamiinaan ja menen takaisin lämmittelemään peiton alle.

Saappaatkin saa lainaksi, jos omia ei ole mukana.
Saappaatkin saa lainaksi, jos omia ei ole mukana.

Aamuauringon säteet kultaavat niityt, kun istahdan terassille nauttimaan aamiaisesta. Teltassa ei ole jääkaappia, mutta isot kylmäpatruunat pitävät ruuat viileinä. Olen hakenut pikkukaupasta illalla valmiiksi kreikkalaista jugurttia ja kotitekoista mysliä. Tee- ja kahvitarpeet ovat perusvarustusta.

Pian kuulen terassilta kevyttä tassuttelua, kun naapuriteltan karvaturri tulee tervehtimään. Luksusteltta-alueella voi päästää lemmikkinsä vapaaksi heti aamusta. Englantilaiset rakastavat koiria, ja niihin suhtaudutaan ystävällisesti. Harva jättää uskollista ystäväänsä kotiin edes loma-ajaksi. Niinpä melkein joka majapaikkaan saa viedä lemmikin mukanaan, joissakin paikoissa tosin lisämaksusta.

Lontoolaisen Bellan unelma

Longlands Farmin omistaja Bella Given vuoroin rupattelee vieraiden kanssa ja vuoroin juoksee kuskaamassa lapsiaan kouluun ja harrastuksiin. Hän on tyytyväinen elämänmuutokseensa. Neljä vuotta sitten Bella ja hänen aviomiehensä Richard jättivät kiireisen Lontoon ja muuttivat keskelle vehreitä kukkuloita ja laiduntavia lammaslaumoja.

"Halusin perustaa erikoisen paikan, en tavallista leirintäaluetta."

Bella vaihtoi puutarhasuunnitelijan ja markkinointijohtajan työn telttakylän pyörittämiseen. Mies jatkaa juristin työtä Lontoossa. Hän ajaa noin neljän tunnin matkan töihin tiistaisin ja palaa takaisin torstai-iltaisin. Bellaa auttaa ystävän sisar, joka muutti samaan aikaan perheen kanssa Pohjois-Devoniin.

Bella Given on telttaleirin emäntä.
Bella Given on telttaleirin emäntä.

– Rakastan tätä! Alusta alkaen halusin perustaa erikoisen paikan, en vain tavallista leirintäaluetta. Vieraat ovat poikkeuksetta mukavia. Kun eräs nuorten ryhmä tuli viettämään 21-vuotissyntymäpäiviä, olin hiukan huolissani, mutta turhaan. He käyttäytyivät oikein hyvin, Bella kertoo hymysuin.

Hän paljastaa, että monet vieraista eivät ole koskaan harrastaneet telttailua, eivätkä välttämättä koskaan tulisi edes ajatelleeksi sellaista. Mutta kun teltassa on mukava sänky ja lämmin peitto, kokeilukynnys laskee.

Vaeltamaan kalliojyrkänteelle

Lampaat määkivät vaimeasti viereisellä jyrkällä rinteellä. Ääntely kuuluu teltan kangasseinän läpi.

Niityn ajaa laitumeksi traktorilla kylän ainoa traktorikuski, joka suostuu uhmaamaan painovoimaa. Ennen urakkaa traktoriin täytyy kiinnittää paino estämään menopelin kaatuminen.

Bella kertoo, että miehellä riittäisi töitä ympäri vuorokauden, sillä melkein jokaisella kyläläisellä on samankaltainen, melkein pystysuoralla vuorenrinteellä oleva pelto, jota kukaan muu ei pysty hoitamaan. Lampaatkin toki hoitavat maisemaa, mutta ilman traktoria pellot metsittyvät nopeasti.

Laiskan aamun jälkeen alan suunnitella päivän ohjelmaa. Menenkö Woolacomben rannalle, jonka matkailupalvelu Tripadvisorin käyttäjät valitsivat Englannin parhaaksi tänä ja viime vuonna? Vai lähdenkö patikkaretkelle?

Walking on englantilaisten kansallisharrastus. Ruutupaitoihin ja vaellushousuihin pukeutuneita iäkkäitä patikoijia koirineen tulee vastaan tuon tuosta. Englantilaiset eläkeläiset ovat muutenkin aktiivisia. Reilu miljoona yli 65-vuotiasta on valinnut työelämään jäämisen, kun lain määräämästä eläkeiästä luovuttiin 2011. Osapäivätyö ja vapaaehtoistyö ovat suosittuja.

Exmooren kansallispuistoa halkova South West Coast Path on yli tuhannen kilometrin pituinen patikointireitti. Poimin reitiltä parhaat palat Woolacomben rannan lähellä.

Polku kulkee Atlantin rannikolla henkeäsalpaavan jylhissä maisemissa kallionjyrkännettä pitkin. Tämä on ihan muuta kuin tavallisin mielikuva sumuisesta nummien Englannista. Aurinko paistaa ja aallot pauhaavat kaukana alhaalla.

Exmooren kansallispuiston näkymät ovat huimat.
Exmooren kansallispuiston näkymät ovat huimat.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 8/2016.

Mitä, jos passi katoaa loman viimeisenä iltana? Nauti, neuvoo passinsa kadottanut toimittaja.

Toimittaja Olli-Pekka Komonen, 37:

Lennon lähtöön pari tuntia, passi puuttuu 

Kotiinpaluuta edeltävänä iltana huomasin kauhukseni, että passini oli jäänyt reissun ensimmäiseen hotelliin. Kyseinen Marriot-hotelli sijaitsee lähellä San Franciscon lentokenttää, joten en hätääntynyt. Ehtisin hyvin ajaa hotellin kautta ennen paluumatkaa ja hakea huoneen tallelokeroon jääneen passin.

Soitin hotellille ja kyselin passini perään. Sitä ei kuulemma ollut löytynyt, ja kun yritin tiedustella vielä sunnuntaiaamuna toisen kerran asiasta, hotellista väitettiin, etten siellä koskaan ollut vieraana ollutkaan!

Lennon lähtöön oli enää joitakin tunteja, joten pieni paniikki alkoi nousta pintaan. Selvitin netistä, miten tilanteessa pitäisi toimia. Lähimmästä Suomen pääkonsulaatista Los Angelesista onneksi vastattiin sähköpostiin pyhäpäivästä huolimatta.

Soitin lentoyhtiöön ja sain lykättyä paluulentoni torstaille. Varasin netistä bussilipun San Franciscosta Los Angelesiin, pakkasin tavarani ja hyppäsin bussiin. Matkalla varasin Airbnb:n kautta majoituksen mahdollisimman läheltä konsulaattia siltä varalta, että asiaa pitäisi käydä selvittelemässä useampana päivänä.

Tiistaina pääsin heti aamusta konsulaattiin anomaan passia. Homma hoitui käden käänteessä, ja samassa yhteydessä selvisi, että pääkonsulin luona olisi illalla Kaliforniassa asuvien suomalaisten illanvietto. Pääsin mukaan.

Tutustuin uusiin ihmisiin ja solmin yhteyksiä. Seuraavana päivänä päädyin suomalaisen Hollywood-näyttelijättären kanssa kahville - ja törmäsimme kaiken päälle suosikkinäyttelijääni Seth Rogeniin keskellä katua!

Alkupaniikin jälkeen passin hukkaamisesta seurasi lopulta pelkkää hyvää.


Olli-Pekan vinkit passin katoamiseen

  1. Älä hätäänny. Vaikka passin katoaminen on ikävää, se on kuitenkin vain passi. Uuden saa rahalla. Et ole hengenvaarassa tai syyttömänä vankilassa. Kukaan suomalainen ei tiettävästi ole vielä joutunut jäämään pysyvästi ulkomaille. Vaikka tilanne on sinulle uusi, suurlähetystölle passien tekeminen on rutiinia.
  2. Nauti. Olet luultavasti maassa, johon olet halunnut matkustaa. Nyt saat kenties vain viettää siellä lisää aikaa. Et voi tilanteelle mitään, joten ajattele, että sait loman jatkeen.
  3. Huomioi kulut. Passin hankkimisesta tulee äkkiä satojen eurojen kulut. Varmista, että luottokortin luottoraja ei ylity. Tarvittaessa maksa kiireesti luottokorttilaskua nettipankissa pienemmäksi tai pyydä pankkia korottamaan luottorajaa.

Artikkeli on julkaistu ET Matkaoppaan numerossa 6/2016.

Israelin Eilatissa saman loman aikana pääsee nauttimaan taivaan, meren, autiomaan ja vuorten ihmeistä.

Pieni, vihertäväsiipinen tiltaltti näyttää heiveröiseltä lintutieteilijä Noam Weissin kourassa. Silti se tapittaa tyynesti isoa miestä.

Weiss silittää linnun höyhenpeitettä ja tarkistaa sen jalassa olevan renkaan tiedot. Sitten hän puhaltaa linnun vatsahöyheniin.

– Näetkö tuon kolon vatsassa? Linnun täytyy syödä niin paljon, että kolo täyttyy, jotta se jaksaa lentää. Se on lähtenyt kenties Suomesta ja ylittänyt jo Euroopan ja lentää vielä yli tuhannen kilometrin matkan yli Saharan autiomaan, Weiss selventää.

Hän kertoo, että tiltaltti on tämän vuoden poikanen. Ihmettelen ääneen, miten tuollainen pieni untuvikko tietää, että nyt sen pitää syödä vatsa täyteen ennen seuraavaa lentoa. Entä mistä se tietää, minne lentää?

Asiantuntija naurahtaa, että sitä hekin yrittävät selvittää. Kukaan ei opeta poikasia eikä näytä niille reittiä. Nuoret linnut lentävät omissa ryhmissään, vanhemmat omissaan.

Hyvinkin kevyt lintu voi lentää tuhansia kilometrejä.
Hyvinkin kevyt lintu voi lentää tuhansia kilometrejä.

Olemme parin kilometrin päässä Eilatin keskustasta sijaitsevassa lintupuistossa, joka täyttyy lintubongareista varsinkin lintujen muuttoaikaan maalis-huhtikuussa ja loka-marraskuussa.

– Meillä on paljon vakiokävijöitä. Eräs suomalainen on käynyt täällä kahdesti vuodessa jo 20 vuoden ajan. Ja toinen lintuharrastaja odottaa pääsevänsä eläkkeelle tuomarin työstään, jotta voi muuttaa talvehtimaan Eilatiin ja keskittyä lintujen tutkimiseen, Weiss kertoo.

Samalla hän poimii lintuaseman kirjahyllystä käteensä suomenkielisen lintuoppaan.

Matkantekoa lepoasennossa

Muuttolinnut valitsevat etapikseen Eilatin, sillä sen sijainti on ihanteellinen. Linnut, jotka pisimmillään muuttavat jopa 25 000 kilometrin matkan, tarvitsevat ruokailupaikkoja lentomatkan varrella.

Osa niistä käyttää hyväkseen mantereen päällä syntyviä otollisia ilmavirtauksia. Ne vain levittävät siipensä niin sanotusti lepoasentoon.

Lintupuistosta voi nauttia, vaikkei olisi intohimoinen lintuharrastaja. Täällä jokainen aiheesta kiinnostunut saa halutessaan opastusta. Kiikarit voi vuokrata, ja puiston työntekijät antavat mielellään vinkkejä siitä, mitä lajeja löytää mistäkin osasta puistoa.

Eilatin lintupuiston johtaja, ornitologi Noam Weiss näyttää, mihin aloittelijan kannattaa katsoa kaukoputkella.
Eilatin lintupuiston johtaja, ornitologi Noam Weiss näyttää, mihin aloittelijan kannattaa katsoa kaukoputkella.

Puisto ja sen tekojärveä kiertävä polku sopivat koko perheelle. Kuka tahansa pääsee seuraamaan rengastuspuuhia ja lintujen tarkastuksia puiston lintuasemalle.

Kun tiltaltti on tutkittu, Weiss siirtää sen varovasti kämmelleni. Saan laskea sen vapaaksi.

Silitän pehmeää untuvaa. Lintunen avaa siipensä, ja toivotan sille turvallista matkaa.

Maalaus löytyi sattumalta

Vuoret hehkuvat punaisina kaikkialla, minne vain katson. Alun perin satamakaupungiksi perustettu Eilat sijaitsee aavikolla, joten autiomaan maisemat kannattaa tutkia.

Hiekkaerämaa kätkee monenlaisia salaisuuksia. Sen on huomannut jeeppikuskimme Alfonso Nussbaumer, joka on opastanut ryhmiä Eilatin alueella jo vuodesta 1961.

– Ensimmäisen seinämaalauksen löysin jo 1960-luvulla, ja 1970-luvulla sattui hauska tapaus. Olin opastamassa fransiskaaniryhmää ja selitin, että seinämaalauksia pitäisi etsiä paljon ylempää kuin siitä, mihin katseemme yleensä ensimmäiseksi osuu.

Kamelisafarilla voi tutkia autiomaata rennosti.
Kamelisafarilla voi tutkia autiomaata rennosti.

Hän kertoo osoittaneensa lähintä seinää havainnollistaakseen sanomaansa ja yhtäkkiä huomanneensa siinä maalauksen. Tarkempi tutkiminen osoitti sen olevan noin 3200 vuoden takaa.

– Opastamani ryhmä ei uskonut, etten tiennyt maalauksesta etukäteen. Vielä samana päivänä arkeologit tulivat tutkimaan teosta, samoin televisiokamerat.

Nyt farao Ramses III:n seinämaalaus on yksi Timnan tärkeimpiä nähtävyyksiä.

Kun Alfonso Nussbauer kävi Sveitsistä Eilatissa ensimmäisen kerran, hän päätti heti jäädä.

– Löysin Eilatista auringon, meren, autiomaan ja vaimoni. Nappasin hänet ilmasta, Nussbaumer vitsailee.

Vaimo työskenteli aikoinaan paikallisen lentoyhtiö Arkian lentoemäntänä.

Paria yhdisti muun muassa rakkaus vedenalaiseen maailmaan, ja heidät jopa vihittiin avioliittoon veden alla.

Timnan kalliomuodostelmat ovat kuin taidetta.
Timnan kalliomuodostelmat ovat kuin taidetta.

Alfonso Nussbaumer kertoo tarinoita Aravan aavikon eläimistä ja kasveista sekä siitä, miten ne selviävät karuissa olosuhteissa.

Harvinaisen jouhihietakyyhkyn kohdalla hän pysäyttää maastoauton ja kertoo, että kyyhky voi kantaa vettä sulissaan jopa 30-40 kilometrin matkan.

Akasia tarjoaa varjoa auringon paahteelta. Se levittää juurensa sivusuuntaan, jotta se pysyisi pystyssä hiekkamyrskyissä, ja lisäksi alaspäin, jotta se löytäisi vettä. Juuri voi kurkottaa jopa 60 metrin syvyyteen. Puu voi selvitä ilman vettä jopa kymmenen vuotta.

Pienikin vesimäärä saa autiomaan kasvit kukkaan.
Pienikin vesimäärä saa autiomaan kasvit kukkaan.

Seudulla ei ole satanut kunnolla 13 vuoteen, ja Alfonso Nussbaumer osoittaa kovaonnista kasvia, jonka kuivuusjakso on tappanut.

– Kun ajelen täällä, kaadan usein kanisterillisen vettä jonkin puun juurelle. Mutta puita on paljon, on mahdotonta auttaa niitä kaikkia.

Edomilaiset löysivät Timnan laakson kupariesiintymät jo 500 vuotta ennen ajanlaskumme alkua.

Tosin on arvioitu, että Israelin kuningas Salomo olisi kartuttanut laaksossa rikkauksiaan jo kauan ennen sitä. Siksi arkeologi Nelson Glueck nimesi hienon luonnonmuodostelman Salomon pilareiksi, ja se onkin Timnan kuuluisin maamerkki.

Nemoa etsimässä

Merenpinnan alle oppaakseni lähtee sukelluskouluttaja Osku Puukila. Hän on entinen helsinkiläinen palomies ja pintasukeltaja, joka on asunut ja sukeltanut Eilatissa jo 35 vuoden ajan. Yli 30 000 sukellustunnin jälkeen ei ole montakaan korallia tai kalalajia, joita Osku ei tuntisi.

Puolen tunnin teoriaosuuden jälkeen olen valmis hyppäämään veteen. Saan happisäiliöt selkääni.

Testaamme vielä käsimerkit myös veden alla, ja liu'un korallien sekaan. Osku sukeltaa edelläni ja kyselee käsimerkein, onko kaikki kunnossa. Hän osoittaa värikästä vuokkokalaa, joka on lajina tuttu animaatioelokuvasta Nemoa etsimässä.

Eilatin seudulla on useita päiväretkille sopivia kohteita. Punainen kanjoni vaatii rohkeutta, sillä reitti kulkee välillä tikkailla.
Eilatin seudulla on useita päiväretkille sopivia kohteita. Punainen kanjoni vaatii rohkeutta, sillä reitti kulkee välillä tikkailla.

On vaikea päättää, mitä seuraisi: kalaparven tanssia vai suuren rauskun lepatusta.

Meren äänimaailma on jännittävä. Hiljaisuuden rikkovat pienet pulputukset, rahinat ja loiskeet.

Vaikka ihmisen ja teollisuuden jäljet näkyvät meressäkin ja osa koralleista on kuollut, kaunista katseltavaa on niin paljon, että Osku kertoo sukeltavansa itse aina, kun se vain on mahdollista. Hän on kuvannut satoja tunteja Punaisenmeren kaloja sekä Israelin että Egyptin puolella.

Ilta tummuu, on aika vaihtaa märkäpuku vaatteisiin. Osku Puukila istuu vakiopöytäänsä Barbeach-ravintolassa ja pyytää tarjoilijalta annoksen, jota ei mainita listalla, Osku Specialin. Iso vati kannetaan pöytään, simpukkapataa riittää monelle.

Kolmen kaveruksen kasvitiedettä

Reilun kilometrin päässä Eilatista pohjoiseen pääsee kasvitieteelliseen puutarhaan. Autiomaassa kasvaa muutakin kuin kaktuksia.

Kaikki lähti kolmen ystävyksen Yoram Nadelin, Eyal Arnanin ja Ratzon Cohenin hullusta ideasta saada autiomaa kukkimaan. Ja niin tapahtui: vehreät palmut, apinanleipäpuut ja passionhedelmäpuut kukoistavat.

– Olimme harrastelijapuutarhureita, eikä meillä ollut mitään teoreettista tietoa. Kukaan ei uskonut ideaamme, muttei se meitä haitannut, Ratzon Cohen sanoo.

Ratzon Cohen opastaa kasvitieteelliseen puutarhaan.
Ratzon Cohen opastaa kasvitieteelliseen puutarhaan.

Kaverukset kokeilivat kaikkea, oppivat kantapään kautta ja istuttivat kasveja eri korkeuksille.

Nykyisin biologian opiskelijat tulevat puutarhaan harjoitteluun ja tekemään tutkimuksia.

– Totutimme kasvit pikku hiljaa suolaiseen veteen. Ne, jotka selvisivät, selviävät mistä vain.

Kibbutsin kotimaa

Moni muistaa Israelista kibbutsit, jonne nuoret lähtivät aikoinaan poimimaan appelsiineja. Suomalaiset olivat ensimmäisiä vapaaehtoistyöntekijöitä 1960-luvun kibbutseilla. Vapaaehtoisia on ollut arviolta 400 000, joista suomalaisia noin 15 000.

Nykyään kibbutseja on noin 250. Sana kibbutz tarkoittaa ryhmää, ja alun perin kibbutsit olivat yhteisomistukseen perustuvia maatalousyhteisöjä. Niissä syötiin isossa ruokasalissa, lapset asuivat erikseen ja johtokunta saattoi päättää jopa lapsen nimen.

Nykyään monet kibbutsit on yksityistetty ja jäsenet voivat työskennellä joko kibbutsissa tai sen ulkopuolella.

Valkobeisa elää laumassa. Se hävisi luonnosta 1972, mutta pelastettiin sukupuutolta.
Valkobeisa elää laumassa. Se hävisi luonnosta 1972, mutta pelastettiin sukupuutolta.

Artikkeli on julkaistu ET Matkaopas -lehden numerossa 5/2016.