Luksusteltassa metsän keskellä – tällainen on ylellinen luontoloma Englannissa

Saan tarkat ohjeet: ensin pesään pannaan neljä brikettiä. Kymmenen minuutin päästä lisätään halkoja. Suihkun kamiina lämpiää nopeammin, sinne riittää puoli syliä minihalkoja. Suljen teltan narut ja pian sisälämpötila alkaa nousta.

Olemme Englannissa, Longlands Farmin telttakylässä. Vaikka luksusteltassa ollaankin, kuuluu pikkuhuhkiminen leirielämään. Täällä se on helppoa. Ei tarvitse sytytellä märkiä puita eikä käyttää kirvestä. Tulitikut ovat kauniissa kotelossa.

Panen teekannun liedelle ja sytytän lyhdyt sekä kynttilät. Nyt on aikaa istahtaa sohvalle tunnelmoimaan.

Etukäteen tilattu päivällinen haetaan korissa honesty shopista, rehellisyyden kaupasta. Sieltä saa muutkin tykötarpeet vaikka keskellä yötä. Ostokset kirjataan ylös ja maksetaan lähtiessä.

Luksusteltta lämpiää kamiinan avulla.

Englannissa ruokalistalla on yleensä ainakin yksi etninen ruokalaji, vaikkapa intialainen curry. Niin täälläkin - keittolevyllä porisee pian riisi ja lämpiää kanakorma. Alkupalaksi korista löytyy sinisillä orvokeilla ja punaisilla koristekrasseilla somistettu salaatti. Jälkiruuaksi napsaisemme terassin yrttiruukusta minttua ja juomme yrttiteetä kauniiden omena- ja suklaapiiraiden kera. Ne on valmistanut kylän oma leipuri.

"Tuntuu, että täällä voi nukahtaa onnellisena."

Lue myös toisesta Englannin glamping-majoituksesta! Tällainen on luksuspuumaja 

Öinen näytös

Pilkkopimeässä hiivin terassille. Kutsun myös matkakumppanini katsomaan: sadattuhannet tähdet loistavat kirkkaina tummalla taivaalla. Valoja ei ole missään, olo on kuin erämaassa.

Olen kuullut paikkaa ympäröivän Exmoorin kansallispuiston "pimeysturismista"- paikkaa varjellaan valosaasteelta - mutta tämän kaltaista näytöstä en osannut kuvitellakaan.

Pujahdan kaksinkertaisen untuvavällyn alle sänkyyni, jossa on rautapääty. Kuumavesipullo lämmittää jalkoja. Tuntuu, että täällä voi nukahtaa vain onnellisena.

Aamulla pitkitän nousemista, sillä yön jälkeen teltassa on kirpakan viileää. Teen nopeasti tulen kamiinaan ja menen takaisin lämmittelemään peiton alle.

Saappaatkin saa lainaksi, jos omia ei ole mukana.

Aamuauringon säteet kultaavat niityt, kun istahdan terassille nauttimaan aamiaisesta. Teltassa ei ole jääkaappia, mutta isot kylmäpatruunat pitävät ruuat viileinä. Olen hakenut pikkukaupasta illalla valmiiksi kreikkalaista jugurttia ja kotitekoista mysliä. Tee- ja kahvitarpeet ovat perusvarustusta.

Pian kuulen terassilta kevyttä tassuttelua, kun naapuriteltan karvaturri tulee tervehtimään. Luksusteltta-alueella voi päästää lemmikkinsä vapaaksi heti aamusta. Englantilaiset rakastavat koiria, ja niihin suhtaudutaan ystävällisesti. Harva jättää uskollista ystäväänsä kotiin edes loma-ajaksi. Niinpä melkein joka majapaikkaan saa viedä lemmikin mukanaan, joissakin paikoissa tosin lisämaksusta.

Lontoolaisen Bellan unelma

Longlands Farmin omistaja Bella Given vuoroin rupattelee vieraiden kanssa ja vuoroin juoksee kuskaamassa lapsiaan kouluun ja harrastuksiin. Hän on tyytyväinen elämänmuutokseensa. Neljä vuotta sitten Bella ja hänen aviomiehensä Richard jättivät kiireisen Lontoon ja muuttivat keskelle vehreitä kukkuloita ja laiduntavia lammaslaumoja.

"Halusin perustaa erikoisen paikan, en tavallista leirintäaluetta."

Bella vaihtoi puutarhasuunnitelijan ja markkinointijohtajan työn telttakylän pyörittämiseen. Mies jatkaa juristin työtä Lontoossa. Hän ajaa noin neljän tunnin matkan töihin tiistaisin ja palaa takaisin torstai-iltaisin. Bellaa auttaa ystävän sisar, joka muutti samaan aikaan perheen kanssa Pohjois-Devoniin.

Bella Given on telttaleirin emäntä.

– Rakastan tätä! Alusta alkaen halusin perustaa erikoisen paikan, en vain tavallista leirintäaluetta. Vieraat ovat poikkeuksetta mukavia. Kun eräs nuorten ryhmä tuli viettämään 21-vuotissyntymäpäiviä, olin hiukan huolissani, mutta turhaan. He käyttäytyivät oikein hyvin, Bella kertoo hymysuin.

Hän paljastaa, että monet vieraista eivät ole koskaan harrastaneet telttailua, eivätkä välttämättä koskaan tulisi edes ajatelleeksi sellaista. Mutta kun teltassa on mukava sänky ja lämmin peitto, kokeilukynnys laskee.

Vaeltamaan kalliojyrkänteelle

Lampaat määkivät vaimeasti viereisellä jyrkällä rinteellä. Ääntely kuuluu teltan kangasseinän läpi.

Niityn ajaa laitumeksi traktorilla kylän ainoa traktorikuski, joka suostuu uhmaamaan painovoimaa. Ennen urakkaa traktoriin täytyy kiinnittää paino estämään menopelin kaatuminen.

Bella kertoo, että miehellä riittäisi töitä ympäri vuorokauden, sillä melkein jokaisella kyläläisellä on samankaltainen, melkein pystysuoralla vuorenrinteellä oleva pelto, jota kukaan muu ei pysty hoitamaan. Lampaatkin toki hoitavat maisemaa, mutta ilman traktoria pellot metsittyvät nopeasti.

Laiskan aamun jälkeen alan suunnitella päivän ohjelmaa. Menenkö Woolacomben rannalle, jonka matkailupalvelu Tripadvisorin käyttäjät valitsivat Englannin parhaaksi tänä ja viime vuonna? Vai lähdenkö patikkaretkelle?

Walking on englantilaisten kansallisharrastus. Ruutupaitoihin ja vaellushousuihin pukeutuneita iäkkäitä patikoijia koirineen tulee vastaan tuon tuosta. Englantilaiset eläkeläiset ovat muutenkin aktiivisia. Reilu miljoona yli 65-vuotiasta on valinnut työelämään jäämisen, kun lain määräämästä eläkeiästä luovuttiin 2011. Osapäivätyö ja vapaaehtoistyö ovat suosittuja.

Exmooren kansallispuistoa halkova South West Coast Path on yli tuhannen kilometrin pituinen patikointireitti. Poimin reitiltä parhaat palat Woolacomben rannan lähellä.

Polku kulkee Atlantin rannikolla henkeäsalpaavan jylhissä maisemissa kallionjyrkännettä pitkin. Tämä on ihan muuta kuin tavallisin mielikuva sumuisesta nummien Englannista. Aurinko paistaa ja aallot pauhaavat kaukana alhaalla.

Exmooren kansallispuiston näkymät ovat huimat.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 8/2016.