Lumoavia tuntureita ja hiljaisia kyliä – Norjan Hurtigruten-risteily ihastuttaa matkaajan

"Huomio, huomio, hyvät matkustajat. Laiva ohittaa kymmenen minuutin kuluttua hääparin, jota kuvataan rannalla. Pari toivoo matkustajien tulevan vilkuttamaan heille kannelle."

Kuulutus on norjaksi, englanniksi ja saksaksi. Se kertoo paljon Hurtigrutenista. Laiva on norjalaisille tuttu, rento asia. Sopii hyvin soittaa ja pyytää palvelusta.

Hurtigruten perustettiin vuonna 1893 kuljettamaan tavaraa ja ihmisiä etelästä pohjoiseen. Jo pitkään laivalla ovat viihtyneet myös matkailijat.

Hytissä olevaa nappia painamalla saa revontulihälytyksen vaikka keskellä yötä. Järjestettyä viihdeohjelmaa ei ole, mutta ex tempore -tempauksia on usein. Laivan ohjelmapäällikkö kertoo, että sisaralusten kohdatessa siitä otetaan ilo irti. Kokit ja tarjoilivat saattavat mennä kannelle paukuttamaan kattiloita. Ilotulitusrakettejakin on nähty.

Kun m/s Nordkapp irtoaa laiturista Bergenissä, on siinäkin juhlan tuntua. Keräännymme kuohuviinille ulkokannelle. Lasillinen maksaa kymmenen euroa, mutta kerran se vain kirpaisee.

Illallisella nuori tarjoilijatyttömme puhuu suomea, perintöä äidin puolelta. Myös pari virolaissyntyistä työntekijää osaa suomea, mutta retkillä pitää pärjätä englannilla tai saksalla.

Merikarhujen unelma  

Hurtigruten houkuttelee hääpareja, eläkkeelle jääviä ja pyöreitä täyttäviä. Kiljuvia lapsia tai humalaisia ei näy. Illalliselle kokoontuu juhlaseurueita, pöytään tuodaan Ruotsin lippua ja sankarille laulaa koko keittiön väki tähtisadetikkujen kera.

Syntymäpäivien merkeissä ovat laivalla myös ahvenanmaalaiset ystävykset, merikarhut Rainer Jansson, 80, Harald Hage, 78, ja Börje Karlberg, 77. He ovat unelmoineet Hurtigutenista poikavuosista lähtien.

– Tulit tänne asti vanhoja gubbeja kuvaamaan! nauravat Harald Hage (vas.), Börje Karlberg ja Rainer Jansson.

– Rainer ehdotti, että juhlitaan hänen kahdeksankymppisiään täällä. Ystävystyimme jo 1950-luvulla ja seilasimme Gustav Erikssonin m/s Degeröllä Meksikoon, Kuubaan ja Yhdysvaltoihin. Minä olin kolmas perämies ja Rainer konemestari. Börje työskenteli sisaralus Eckeröllä, Harald kertoo.

Pojat ovat seitsemän päivän reissulla Bergenistä Kirkkoniemeen. Tarkoitus on käydä 34 satamassa. Hintaa matkalle tuli noin 2 000 euroa.

Hiljaista seitsemänkymppiselle

Rainer kehuu, kuinka ihanaa on taas kokea laivaelämää.

– Syömme ja juomme hyvin sekä nautimme maisemista samalla jutellen. Syntymäpäivänä laivaväki herätti minut laulaen ja tuomalla kakun.

Jokaisella on oma merinäköalahytti, mutta aikaa vietetään sisällä olevalla näköalakannella.

– Laiva on hyvin hoidettu kuin nukkekoti. Mutta hiljaista täällä on, olemme tottuneet vauhdikkaampaan tyyliin, Harald nauraa.

Rainer ja Harald ovat lähdössä pian Kuubaan kahdeksi viikoksi.

– Pidämme joka toinen kuukausi leikkimielisen Club Mexico Alandia -styrelsemöten eli johtokunnan kokouksen. Risteilemme usein kolmistaan Tallinnaan, miehet kertovat.

"Norjan sää on kuin teinitytön mieliala: vaihtelee hetkessä myrskystä paisteeseen."

Börjen mielestä tämän matkan parhaat paikat ovat Trondheim ja siellä Nidaros-katedraali. Upeinta ovat 1 400 metriin nousevat vuorenhuiput. Myös Tromssa ja Nordkapp kiinnostavat.

– Saimme jopa todistuksen napapiirin ylittämisestä. Kolme viimeistä satamaa jäi myrskyn takia väliin. Laivalla oli 400 matkustajaa ja 16 kansallisuutta, Börje kertoo matkan jälkeen, kun soitan kuulumisia.

Risteilyalus on monesti ainoa keino päästä tunturin ja meren välissä sijaitseviin pikkukyliin.

Kalakeittoa kylässä

Kun laiva lipuu 35 kilometriä pitkään Hjørundfjordin vuonoon, näkymät ovat sanoin kuvaamattoman upeat. Olemme tunturien sylissä, ympärillä jyrkkiä kallioseinämiä ja vihreitä niittyjä. Norjalainen sumu ja tihku tulevat tutuksi, aurinkokin näyttäytyy.

– Norjan sää on kuin 14-vuotiaan tytön mieliala. Se vaihtelee hetkessä myrskystä paisteeseen, tiivistää laivan ohjelmapäällikkö.

Laiva jää vuonoon, ja meidät kuljetetaan pienillä veneillä Urken satamaan, josta retkibussit vievät meidät Øyen kylään kalakeitolle ja pannukakulle.

Vuonna 1891 perustettu hotelli Union Øye henkii vanhan ajan ylellistä tunnelmaa. Se on aina ollut kuninkaallisten, kirjailijoiden ja rakastavaisten suosikki. Jokainen huone on erilainen, antiikkihuonekaluin sisustettu. Huoneet on nimetty niissä yöpyneiden mukaan, esimerkiksi Keisari Vilhelm, Karen Blixen ja Edvard Grieg. Kahden hengen huone maksaa 220 euroa yöltä.

Øyen kylä on kuin tarusta.

Jugend-tyyliä ja hiljaisuutta

Ålesundiin saavumme lauantaina illansuussa. Missään ei näy turistimeininkiä, vaikka paatti tuo joka päivä maksukykyisiä asiakkaita keskelle kaupunkia. Tämän hiljaisuuden kohtaa Norjassa usein.

Sadetta uhmaten lähden kahdeksi tunniksi ihailemaan kaupunkia, joka tunnetaan jugend-tyylistään. Ålesund tuhoutui tulipalossa vuonna 1904 lähes täysin. Uusien rakennusten suunnitteluun osallistui yli viisikymmentä norjalaista arkkitehtia. Uusi Ålesund rakennettiin kivestä ja tiilestä. Se on yksi yhtenäisimmistä jugend-kaupungeista maailmassa.

Norjan kolmanneksi suurin kaupunki Trondheim on ohjelmassa kolmantena matkapäivänä. Heti aamusta menemme 1000-luvulla rakennettuun Nidarosin katedraaliin. Se on gotiikan taidonnäyte. Oppaamme on tehokas saksalainen Eva Wallisfurth. Hänen mukaansa oppaan töitä tekevät täällä enimmäkseen ulkomaalaiset ja opiskelijat.

Ålesundin jugendtalojen kauniit karkkivärit piristävät tihkusäällä.

Trondheimiläisen pyöräliikkeen kyltti on havainnollinen.

Trondheimissa asuu 30 000 opiskelijaa. Sää on huono, mutta kiertoajelulla näkee kaikkea kiinnostavaa, kuten Ringven kasvitieteellisen puutarhan. Eva kertoo, että kesäisin sinne avataan Ringven musiikkimuseo.

– Museon voi kiertää eri musiikkiesitysten mukaan. Se on erittäin kiinnostavaa, Eva vihjaa.

Syrjähyppy Ruotsiin

Kävelemme Bakklandetissa, vanhalla työläisalueella. Siellä on kortteleittain vanhoja, värikkäitä puutaloja ja laiturivarastoja Nidelva-joen kupeessa 1600-luvulta asti. Kahvilat ja kaupat ovat söpöjä ja vieläpä auki.

Joen yli kulkee vanha viikinkikoristeinen silta, ja Bakklandetissa on maailman ainoa polkupyörähissi. Se työntää pyöräilijän 130 metriä korkean mäen laelle.

Trondheimissä on maailman pohjoisin raitiovaunuliikenne. Tosin linjoja on vain yksi, ja se päättyy yhdeksän kilometrin päässä – metsään! Siitä voi jatkaa vaikka hiihtäen.

Øyen kylän takamaille lähetettiin aikoinaan miniät paimentamaan lampaita. Naiset yöpyivät mökeissä, jotka ovat nyt matkailukäytössä.

– Ruotsalaiset kauppiaat tarjoavat ilmaisen meno-paluubussimatkan niille, jotka tulevat ostoksille Åren Storlienin kylän Coopiin. Sinne on 86 kilometriä Trondheimista. Päivittäin liikennöivään bussiin täytyy varata paikka internetissä, Eva neuvoo.

Tilaan kaakaon ja vohvelin tunnelmallisessa Baklandet Skydsstation -kahvilassa. Miljöö on kodikkaan ahdas, seinät ovat vinot, ja kauniita käsitöitä on esillä joka puolella. Paikan emäntä Gurli taitaa sekä kokkaamisen että käsityöt.

Kova Norja-nälkä jää päälle.

Artikkeli on alun perin julkaistu ET-lehden numerossa 5/2015.