Porilainen kulttuurimartta Sirpa Salopää, 50, tykkää käydä katsomassa teatteri- ja tanssiesityksiä. Hän antaa kymmenen hyvää vinkkiä porilaiseen kulttuurielämään sukeltajalle!

Porilainen kiinteistövälittäjä Sirpa Salopää kertoo, että kulttuurimartat on Porin marttayhdistyksen yksi toimintaryhmä. Se järjestää noin kerran kuussa retkiä, joille saavat toki osallistua muutkin kuin martat. 

– Tykkään erityisesti teatterista, musikaaleista ja tanssista. Käymme kulttuurimarttojen kanssa säännöllisesti retkilllä lähikaupungeissa, kuten Turussa ja Tampereella. Vähän aikaa sitten kävimme Huittisissa tutustumassa vanhaan pappilaan ja Nousiaissa vierailimme Louhisaaren kartanossa. Seuraava retkemme on Turun kaupunginteatteriin.

Sirpa Salopää listaa 10 suosikkiaan Porin kulttuurimenoista:

 

1. Rakastajat-teatteri: Pieni suuri onni

"Rakastajat-teatteri on pieni yksityinen teatteri Porissa.  He esiintyvät vanhassa puuvillatehtaassa, joka on nykyisin uniikki ja tunnelmallinen Kulttuuritehdas Kehräämö. Rakastajat-teatterin syksyssä on luvassa kaksi ensi-iltaa ja huikea vierailuohjelmisto.

Pieni suuri onni on lämminhenkinen komedia Irlannista. Se on täynnä kolmen sukupolven elämän hyrisevää huumoria, eikä sen henkilöihin voi olla rakastumatta. Pääroolissa vierailee Kaija Pakarinen."

 

2. Pori Dance Company

"Käyn mielelläni katsomassa Pori Dance Companyn esityksiä, sillä tanssi on ihanaa! Kaksi porilaista suurta poikaa, Jorma Uotinen ja Tero Saarinen ovat usein jotenkin mukana tanssitaiteilija Liisa Nojosen projekteissa. Hän perusti vuonna 1989 PDC-ryhmän, jonka keskeisiä tavoitteita on edistää suvaitsevaisuutta tanssin ja sen monimuotoisuuden ja kautta. Ryhmä toteuttaa vuosittain 3-4 esitystä ja esiintyy Porin lisäksi muualla Suomessa ja ulkomaillakin.

Seuraavaa esitystä odotan kiinnostuneena: modernia tanssia kirkossa. Vuonna 2014 Turun tuomiokirkossa kantaesitetty sinfonista urkumusiikkia, runoutta ja tanssia yhdistävä Hetkien vaellus on koreografi Jorma Uotisen, urkuvirtuoosi Pétur Sakarin ja Pori Dance Companyn yhteisteos. Aiemmin tänä vuonna teos esitettiin 200-vuotisjuhlavuottaan viettävässä Kuopion tuomiokirkossa."

Hetkien Vaellus, Keski-Porin kirkko 28.10.

3. Promenadikeskus

"Promenadikeskuksessa voi kuunnella monenlaista musiikkia oopperasta poppiin. Pori Sinfonietta esiintyy siellä säännöllisesti. Pori Sinfoniettan ohjelmistoon kuuluvat niin sinfonia-, kamari- ja kirkkokonsertit kuin viihde- ja lastenkonsertitkin. Kevyempääkin kuultavaa on paljon Matista ja Teposta Pepe Willbergiin. 16.11. esiintyvät Finnhittien kuninkaat: Danny, Tapani Kansa ja Frederik."

4. Porin taidemuseo

"Keskiviikkoisin kello 18 on kaikille avoin ja maksuton näyttelyopastus. Museoon on vapaa pääsy keskiviikkoisin kello 18-20. Lisää tietoa museon ohjelmista löydät täältä

Esimerkkitapahtumia:
– 19.11. Taidemuseon joogalauantai kello 12-14 . Osallistumismaksu 5 euroa. Ajankohtaisen taideteoksen esittely johdattaa joogaharjoitukseen. Ohjaajina ovat Porin Joogayhdistyksen jooganopettaja SJL Rauno Lehtonen ja aku-joogaohjaaja Viljami Lehtonen.
– 3.12. Läsnäolo taiteessa ja kehossa -työpaja kello 12-13.30. Tanssiterapia Piuman toteuttama tanssi-liiketerapeuttinen hetki."

5. Porin pääkirjasto

"Porin pääkirjastossa on paljon erilaisia tapahtumia, ja sen kahvilan yhteydessä on taidelainaamo. Siellä on veistoksia ja tauluja. Porin Taidelainaamo vuokraa uniikkia, satakuntalaista taidetta kuukausimaksua vastaan. Teoksia voi myös lunastaa omakseen kertaostona tai kuukausimaksua maksamalla, kunnes teos on kokonaan maksettu. Kuukausivuokra on 10% teoksen kokonaishinnasta. Lisää tietoa löydät täältä."

Joulu- ja talvikauden ripustus on 5.12.–18.2.2016. Ripustuksen päävärinä mustavalkoisen lisäksi punainen.

6. Leineperin ruukki

"Leineperin eli Fredriksforsin Ruukki on perustettu Ulvilaan Kullaanjoen Katokosken rannalle vuonna 1771. Leineperin ruukki on kesäisin täynnä ihania käsityöpajoja. Se herää henkiin myös joulukuussa, jolloin sinne matkaa bussilasteittain ihmisiä aistimaan jouluntunnelmaa vanhassa 1800-luvun ruukkimiljöössä. Mekin teemme tänne retken kulttuurimarttojen kanssa. Joulukuun viikonloppuisin ruukin käsityöpuoteja on avoinna adventista. jouluun."

Jouluruukki 3.12. ja Ruukin Joulutori 11.12.

7. Kivi-Pori

"Kivi-Pori on niin sanottu Porin "vanha kaupunki", jota koristaa lukuisat kauniit vanhat kivirakennukset. Alue on ihan keskustassa, työpaikkani on lähellä. Porin kaupungintalo on tosi hieno, samoin raatihuone ja Keski-Porin kirkko.

Kivi-Porin vuoden 1852 palon jälkeen rakennettujen rantakorttelien kaupunkitalot ja julkiset rakennukset muodostavat yhden edustavimpia vanhoja kivikaupunginosia maassamme. Kivi-Porin kohteisiin on hauska tutustua sähköisen PoriStory-tarinakartan avulla, jolloin saat kustakin rakennuksesta lisätietoja ja kuvia. Kartta toimii älypuhelimen selaimessa."

8. Porin puukaupunginosat

"Porin puukaupunginosat tunnetaan Porissa nimellä Viidesosa eli Viikkari ja Kuudesosa eli Kuukkari. Oikeasti Viikkari on Itätulli ja Kuukkari Päärnäinen.

Viikkari kaavoitettiin jo vuonna 1811 ja siellä on paljon kauniita rakennuksia. Sibeliuspuistossa on 1930-luvulta peräisin oleva funkkiskioski. Suuri osa rakennuskannasta on asemakaavallisesti suojeltua.

Kuukkarin rakennuskanta on osin lähes alkuperäistä 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun matalaa empiretyylistä puukerrostaloa ja osin 1960-luvun pienkerrostaloa. Nykyisin kaupunginosa on etenkin nuorten, hyvin toimeentulevien keskuudessa suosittu asuinalue, mikä johtuu alueen historiasta ja idyllisestä ympäristöstä.

9. Komea kävelylenkki

"Kirjurinluodolla on hieno kävelypolku, sillä jokisuistossa menee erilaisia reittejä. Siellä pääsee kävelemään pitkospuitakin pitkin. Olemme käyneet kulttuurimarttojen kanssa täällä retkellä. Hieno, vehreä ympäristö on niin ihana, että käyn siellä usein koiran kanssa."

10.  Piparitalo

"Piparitalo on hiukan kaupungin ulkopuolella ja se aukeaa lauantaina 19.11. ja on jouluun asti auki. Käyn siellä joka vuosi lähes aikuisten lasteni kanssa nauttimassa glögit ja piparit ja virittäytymässä joulutunnelmaan. Ostamme myös aina pienet 5 euron yllätyspaketit. Monet ostavat täältä joululahjoja.

Mitä, jos passi katoaa loman viimeisenä iltana? Nauti, neuvoo passinsa kadottanut toimittaja.

Toimittaja Olli-Pekka Komonen, 37:

Lennon lähtöön pari tuntia, passi puuttuu 

Kotiinpaluuta edeltävänä iltana huomasin kauhukseni, että passini oli jäänyt reissun ensimmäiseen hotelliin. Kyseinen Marriot-hotelli sijaitsee lähellä San Franciscon lentokenttää, joten en hätääntynyt. Ehtisin hyvin ajaa hotellin kautta ennen paluumatkaa ja hakea huoneen tallelokeroon jääneen passin.

Soitin hotellille ja kyselin passini perään. Sitä ei kuulemma ollut löytynyt, ja kun yritin tiedustella vielä sunnuntaiaamuna toisen kerran asiasta, hotellista väitettiin, etten siellä koskaan ollut vieraana ollutkaan!

Lennon lähtöön oli enää joitakin tunteja, joten pieni paniikki alkoi nousta pintaan. Selvitin netistä, miten tilanteessa pitäisi toimia. Lähimmästä Suomen pääkonsulaatista Los Angelesista onneksi vastattiin sähköpostiin pyhäpäivästä huolimatta.

Soitin lentoyhtiöön ja sain lykättyä paluulentoni torstaille. Varasin netistä bussilipun San Franciscosta Los Angelesiin, pakkasin tavarani ja hyppäsin bussiin. Matkalla varasin Airbnb:n kautta majoituksen mahdollisimman läheltä konsulaattia siltä varalta, että asiaa pitäisi käydä selvittelemässä useampana päivänä.

Tiistaina pääsin heti aamusta konsulaattiin anomaan passia. Homma hoitui käden käänteessä, ja samassa yhteydessä selvisi, että pääkonsulin luona olisi illalla Kaliforniassa asuvien suomalaisten illanvietto. Pääsin mukaan.

Tutustuin uusiin ihmisiin ja solmin yhteyksiä. Seuraavana päivänä päädyin suomalaisen Hollywood-näyttelijättären kanssa kahville - ja törmäsimme kaiken päälle suosikkinäyttelijääni Seth Rogeniin keskellä katua!

Alkupaniikin jälkeen passin hukkaamisesta seurasi lopulta pelkkää hyvää.


Olli-Pekan vinkit passin katoamiseen

  1. Älä hätäänny. Vaikka passin katoaminen on ikävää, se on kuitenkin vain passi. Uuden saa rahalla. Et ole hengenvaarassa tai syyttömänä vankilassa. Kukaan suomalainen ei tiettävästi ole vielä joutunut jäämään pysyvästi ulkomaille. Vaikka tilanne on sinulle uusi, suurlähetystölle passien tekeminen on rutiinia.
  2. Nauti. Olet luultavasti maassa, johon olet halunnut matkustaa. Nyt saat kenties vain viettää siellä lisää aikaa. Et voi tilanteelle mitään, joten ajattele, että sait loman jatkeen.
  3. Huomioi kulut. Passin hankkimisesta tulee äkkiä satojen eurojen kulut. Varmista, että luottokortin luottoraja ei ylity. Tarvittaessa maksa kiireesti luottokorttilaskua nettipankissa pienemmäksi tai pyydä pankkia korottamaan luottorajaa.

Artikkeli on julkaistu ET Matkaoppaan numerossa 6/2016.

Israelin Eilatissa saman loman aikana pääsee nauttimaan taivaan, meren, autiomaan ja vuorten ihmeistä.

Pieni, vihertäväsiipinen tiltaltti näyttää heiveröiseltä lintutieteilijä Noam Weissin kourassa. Silti se tapittaa tyynesti isoa miestä.

Weiss silittää linnun höyhenpeitettä ja tarkistaa sen jalassa olevan renkaan tiedot. Sitten hän puhaltaa linnun vatsahöyheniin.

– Näetkö tuon kolon vatsassa? Linnun täytyy syödä niin paljon, että kolo täyttyy, jotta se jaksaa lentää. Se on lähtenyt kenties Suomesta ja ylittänyt jo Euroopan ja lentää vielä yli tuhannen kilometrin matkan yli Saharan autiomaan, Weiss selventää.

Hän kertoo, että tiltaltti on tämän vuoden poikanen. Ihmettelen ääneen, miten tuollainen pieni untuvikko tietää, että nyt sen pitää syödä vatsa täyteen ennen seuraavaa lentoa. Entä mistä se tietää, minne lentää?

Asiantuntija naurahtaa, että sitä hekin yrittävät selvittää. Kukaan ei opeta poikasia eikä näytä niille reittiä. Nuoret linnut lentävät omissa ryhmissään, vanhemmat omissaan.

Hyvinkin kevyt lintu voi lentää tuhansia kilometrejä.
Hyvinkin kevyt lintu voi lentää tuhansia kilometrejä.

Olemme parin kilometrin päässä Eilatin keskustasta sijaitsevassa lintupuistossa, joka täyttyy lintubongareista varsinkin lintujen muuttoaikaan maalis-huhtikuussa ja loka-marraskuussa.

– Meillä on paljon vakiokävijöitä. Eräs suomalainen on käynyt täällä kahdesti vuodessa jo 20 vuoden ajan. Ja toinen lintuharrastaja odottaa pääsevänsä eläkkeelle tuomarin työstään, jotta voi muuttaa talvehtimaan Eilatiin ja keskittyä lintujen tutkimiseen, Weiss kertoo.

Samalla hän poimii lintuaseman kirjahyllystä käteensä suomenkielisen lintuoppaan.

Matkantekoa lepoasennossa

Muuttolinnut valitsevat etapikseen Eilatin, sillä sen sijainti on ihanteellinen. Linnut, jotka pisimmillään muuttavat jopa 25 000 kilometrin matkan, tarvitsevat ruokailupaikkoja lentomatkan varrella.

Osa niistä käyttää hyväkseen mantereen päällä syntyviä otollisia ilmavirtauksia. Ne vain levittävät siipensä niin sanotusti lepoasentoon.

Lintupuistosta voi nauttia, vaikkei olisi intohimoinen lintuharrastaja. Täällä jokainen aiheesta kiinnostunut saa halutessaan opastusta. Kiikarit voi vuokrata, ja puiston työntekijät antavat mielellään vinkkejä siitä, mitä lajeja löytää mistäkin osasta puistoa.

Eilatin lintupuiston johtaja, ornitologi Noam Weiss näyttää, mihin aloittelijan kannattaa katsoa kaukoputkella.
Eilatin lintupuiston johtaja, ornitologi Noam Weiss näyttää, mihin aloittelijan kannattaa katsoa kaukoputkella.

Puisto ja sen tekojärveä kiertävä polku sopivat koko perheelle. Kuka tahansa pääsee seuraamaan rengastuspuuhia ja lintujen tarkastuksia puiston lintuasemalle.

Kun tiltaltti on tutkittu, Weiss siirtää sen varovasti kämmelleni. Saan laskea sen vapaaksi.

Silitän pehmeää untuvaa. Lintunen avaa siipensä, ja toivotan sille turvallista matkaa.

Maalaus löytyi sattumalta

Vuoret hehkuvat punaisina kaikkialla, minne vain katson. Alun perin satamakaupungiksi perustettu Eilat sijaitsee aavikolla, joten autiomaan maisemat kannattaa tutkia.

Hiekkaerämaa kätkee monenlaisia salaisuuksia. Sen on huomannut jeeppikuskimme Alfonso Nussbaumer, joka on opastanut ryhmiä Eilatin alueella jo vuodesta 1961.

– Ensimmäisen seinämaalauksen löysin jo 1960-luvulla, ja 1970-luvulla sattui hauska tapaus. Olin opastamassa fransiskaaniryhmää ja selitin, että seinämaalauksia pitäisi etsiä paljon ylempää kuin siitä, mihin katseemme yleensä ensimmäiseksi osuu.

Kamelisafarilla voi tutkia autiomaata rennosti.
Kamelisafarilla voi tutkia autiomaata rennosti.

Hän kertoo osoittaneensa lähintä seinää havainnollistaakseen sanomaansa ja yhtäkkiä huomanneensa siinä maalauksen. Tarkempi tutkiminen osoitti sen olevan noin 3200 vuoden takaa.

– Opastamani ryhmä ei uskonut, etten tiennyt maalauksesta etukäteen. Vielä samana päivänä arkeologit tulivat tutkimaan teosta, samoin televisiokamerat.

Nyt farao Ramses III:n seinämaalaus on yksi Timnan tärkeimpiä nähtävyyksiä.

Kun Alfonso Nussbauer kävi Sveitsistä Eilatissa ensimmäisen kerran, hän päätti heti jäädä.

– Löysin Eilatista auringon, meren, autiomaan ja vaimoni. Nappasin hänet ilmasta, Nussbaumer vitsailee.

Vaimo työskenteli aikoinaan paikallisen lentoyhtiö Arkian lentoemäntänä.

Paria yhdisti muun muassa rakkaus vedenalaiseen maailmaan, ja heidät jopa vihittiin avioliittoon veden alla.

Timnan kalliomuodostelmat ovat kuin taidetta.
Timnan kalliomuodostelmat ovat kuin taidetta.

Alfonso Nussbaumer kertoo tarinoita Aravan aavikon eläimistä ja kasveista sekä siitä, miten ne selviävät karuissa olosuhteissa.

Harvinaisen jouhihietakyyhkyn kohdalla hän pysäyttää maastoauton ja kertoo, että kyyhky voi kantaa vettä sulissaan jopa 30-40 kilometrin matkan.

Akasia tarjoaa varjoa auringon paahteelta. Se levittää juurensa sivusuuntaan, jotta se pysyisi pystyssä hiekkamyrskyissä, ja lisäksi alaspäin, jotta se löytäisi vettä. Juuri voi kurkottaa jopa 60 metrin syvyyteen. Puu voi selvitä ilman vettä jopa kymmenen vuotta.

Pienikin vesimäärä saa autiomaan kasvit kukkaan.
Pienikin vesimäärä saa autiomaan kasvit kukkaan.

Seudulla ei ole satanut kunnolla 13 vuoteen, ja Alfonso Nussbaumer osoittaa kovaonnista kasvia, jonka kuivuusjakso on tappanut.

– Kun ajelen täällä, kaadan usein kanisterillisen vettä jonkin puun juurelle. Mutta puita on paljon, on mahdotonta auttaa niitä kaikkia.

Edomilaiset löysivät Timnan laakson kupariesiintymät jo 500 vuotta ennen ajanlaskumme alkua.

Tosin on arvioitu, että Israelin kuningas Salomo olisi kartuttanut laaksossa rikkauksiaan jo kauan ennen sitä. Siksi arkeologi Nelson Glueck nimesi hienon luonnonmuodostelman Salomon pilareiksi, ja se onkin Timnan kuuluisin maamerkki.

Nemoa etsimässä

Merenpinnan alle oppaakseni lähtee sukelluskouluttaja Osku Puukila. Hän on entinen helsinkiläinen palomies ja pintasukeltaja, joka on asunut ja sukeltanut Eilatissa jo 35 vuoden ajan. Yli 30 000 sukellustunnin jälkeen ei ole montakaan korallia tai kalalajia, joita Osku ei tuntisi.

Puolen tunnin teoriaosuuden jälkeen olen valmis hyppäämään veteen. Saan happisäiliöt selkääni.

Testaamme vielä käsimerkit myös veden alla, ja liu'un korallien sekaan. Osku sukeltaa edelläni ja kyselee käsimerkein, onko kaikki kunnossa. Hän osoittaa värikästä vuokkokalaa, joka on lajina tuttu animaatioelokuvasta Nemoa etsimässä.

Eilatin seudulla on useita päiväretkille sopivia kohteita. Punainen kanjoni vaatii rohkeutta, sillä reitti kulkee välillä tikkailla.
Eilatin seudulla on useita päiväretkille sopivia kohteita. Punainen kanjoni vaatii rohkeutta, sillä reitti kulkee välillä tikkailla.

On vaikea päättää, mitä seuraisi: kalaparven tanssia vai suuren rauskun lepatusta.

Meren äänimaailma on jännittävä. Hiljaisuuden rikkovat pienet pulputukset, rahinat ja loiskeet.

Vaikka ihmisen ja teollisuuden jäljet näkyvät meressäkin ja osa koralleista on kuollut, kaunista katseltavaa on niin paljon, että Osku kertoo sukeltavansa itse aina, kun se vain on mahdollista. Hän on kuvannut satoja tunteja Punaisenmeren kaloja sekä Israelin että Egyptin puolella.

Ilta tummuu, on aika vaihtaa märkäpuku vaatteisiin. Osku Puukila istuu vakiopöytäänsä Barbeach-ravintolassa ja pyytää tarjoilijalta annoksen, jota ei mainita listalla, Osku Specialin. Iso vati kannetaan pöytään, simpukkapataa riittää monelle.

Kolmen kaveruksen kasvitiedettä

Reilun kilometrin päässä Eilatista pohjoiseen pääsee kasvitieteelliseen puutarhaan. Autiomaassa kasvaa muutakin kuin kaktuksia.

Kaikki lähti kolmen ystävyksen Yoram Nadelin, Eyal Arnanin ja Ratzon Cohenin hullusta ideasta saada autiomaa kukkimaan. Ja niin tapahtui: vehreät palmut, apinanleipäpuut ja passionhedelmäpuut kukoistavat.

– Olimme harrastelijapuutarhureita, eikä meillä ollut mitään teoreettista tietoa. Kukaan ei uskonut ideaamme, muttei se meitä haitannut, Ratzon Cohen sanoo.

Ratzon Cohen opastaa kasvitieteelliseen puutarhaan.
Ratzon Cohen opastaa kasvitieteelliseen puutarhaan.

Kaverukset kokeilivat kaikkea, oppivat kantapään kautta ja istuttivat kasveja eri korkeuksille.

Nykyisin biologian opiskelijat tulevat puutarhaan harjoitteluun ja tekemään tutkimuksia.

– Totutimme kasvit pikku hiljaa suolaiseen veteen. Ne, jotka selvisivät, selviävät mistä vain.

Kibbutsin kotimaa

Moni muistaa Israelista kibbutsit, jonne nuoret lähtivät aikoinaan poimimaan appelsiineja. Suomalaiset olivat ensimmäisiä vapaaehtoistyöntekijöitä 1960-luvun kibbutseilla. Vapaaehtoisia on ollut arviolta 400 000, joista suomalaisia noin 15 000.

Nykyään kibbutseja on noin 250. Sana kibbutz tarkoittaa ryhmää, ja alun perin kibbutsit olivat yhteisomistukseen perustuvia maatalousyhteisöjä. Niissä syötiin isossa ruokasalissa, lapset asuivat erikseen ja johtokunta saattoi päättää jopa lapsen nimen.

Nykyään monet kibbutsit on yksityistetty ja jäsenet voivat työskennellä joko kibbutsissa tai sen ulkopuolella.

Valkobeisa elää laumassa. Se hävisi luonnosta 1972, mutta pelastettiin sukupuutolta.
Valkobeisa elää laumassa. Se hävisi luonnosta 1972, mutta pelastettiin sukupuutolta.

Artikkeli on julkaistu ET Matkaopas -lehden numerossa 5/2016.