Tietokirjailija ja toimittaja Pauli Jokinen tuntee Helsingin kuin omat taskunsa. Hänen vinkeillään löydät pääkaupungista uusia puolia. 

Kun Pauli Jokinen muutti Turusta Helsinkiin 18 vuotta sitten, kaupunki vaikutti isolta ja ruuhkaiselta.

– En pitänyt Helsingistä mutta päätin, että paras tapa päihittää vihollinen on tutustua siihen. Olen aina tykännyt historiasta ja uppouduin tutkimaan Helsingin menneisyyttä.

Sittemmin Pauli on kirjoittanut viisi Helsinki-aiheista kirjaa. Hänet tunnetaan Helsingin paikallishistoriaan erikoistuneena kaupunkikirjailijana, toimittajana ja bloggaajana

Löydä Helsingin helmet näillä Paulin vinkeillä:

1.Rentouttava sauna

Helsinki on muuttunut paljon siitä, kun muutin tänne. Viime aikoina on otettu kaikki rannat käyttöön, mikä on tärkeää, sillä Helsinki on merellinen kaupunki. On Jätkäsaaren ja Kalasataman uudet alueet, ja Töölänlahti on kiinnostava alue. Pari hienoa yleistä rantasaunaakin on rakennettu, Löyly Hernesaareen ja Kauppatorin kupeeseen Allas. Oma suosikkini on tunnelmallinen Kaurilan sauna Meilahdessa. Se lämpenee pari kertaa viikossa.

2. Leposaaren hautausmaa

Kulosaaressa oleva Leposaaren hautausmaa on Helsingin pienin, vain 842 hautaa. Se on kiinnostava kävelykohde: Kulosaaren metroasemalta puoli kilometriä ja pengertietä pitkin saareen. Siellä on esimerkiksi olympiavoittaja Hannes Kolehmaisen ja akateemikko Kustaa Vilkunan haudat.

Osoite: Leposaarentie, 00570 Helsinki

3. Sota-ajan Helsinki

Valmistelen kirjaa Sotaretkellä Helsingissä ja olen sitä varten tutkinut ensimmäisen maailmansodan aikaisia rakennelmia ympäri kaupunkia. Niitä on paljon. Esimerkiksi Kivikon kaupunginosassa on pitkiä yhdyskäytäviä, jotka ovat paikoitellen lähes kymmenen metriä syviä. Kontulan ostoskeskuksen takana kallioilla on juoksuhautoja. Pitäjänmäen aseman vieressä on Pajamäen patterimäki. Pohjois-Haagassa ja Kannelmäessä on juoksuhautoja. Mustavuoressa Vuosaaressa on hienoja luolia. Blogistani voi lukea lisää näistä sotapaikoista. Minulta voi myös tilata Helsingin kävelykierroksia.

Helsinki sodassa -kävelykierroksesta löydät lisätietoa täältä

4. Kivinokka

Kivinokka on suosittu ja kaikille avoin virkistysalue Helsingin Vanhankaupunginlahdella. Kivinokassa tuhannet kaupunkilaiset viettävät vapaa-aikaansa merellisessä ja luonnonläheisessä ympäristössä. Kivinokassa on uimarantoja, luontopolku, aarnimetsää, kesäkahvila, kartano ja kesämaja-alue. Kesäisin siellä on paljon toimintaa.

Siellä on muuten Helsingin ainoa esteetön luontopolku, jonka voi kiertää pyörätuolilla tai lastenvaunuilla.

Kulosaaren tai Herttoniemen metroasemalta on sinne 10 minuutin kävely. Harmi, että omia mökkejä ei saa vuokrata ulkopuolisille. Olisi kivaa, jos joukossa olisi muutama vuokramökki turisteille. Se olisi hyvä vaihtoehto hotellille. Ja ikävä kyllä monet mökit ovat kesäisin tyhjillään.

5. Kruunuvuoren autiohuvilat

Itä-Helsingissä, Laajasalon kyljessä, on Kruunuvuori, jonne ei eksy sattumalta.

1800-luvun lopulla Helsingin ympäristöön syntyi huvila-alueita. Monet huviloiden omistajista olivat Helsingissä asuvia saksalaisia. Toisen maailmansodan jälkeen huvilat päätyivät rauhansopimuksen mukaan Neuvostoliiton haltuun. Kruunuvuoresta tuli Suomen Kommunistisen Puolueen jäsenten ja heidän perheidensä kesänviettopaikka. 1950-luvulla alueen osti liikemies Aarne Aarnio, joka olisi halunnut rakennuttaa Kruunuvuoreen uuden asuinalueen. Hanke ei koskaan toteutunut ja huvilat jäivät rappeutumaan.

Helsingin kaupunki suunnittelee Kruunuvuoreen uutta 10 000 hengen asuinaluetta. Kannattaa piipahtaa katsomassa huvilat ennen sitä. Osa niistä on täysin tuhoutunut, muutaman vielä tunnistaa taloksi. Kruunuvuoreen pääsee esimerkiksi bussilla nro 88 Herttoniemestä. Jää pois päätepysäkillä Päätiellä.

6. Kävelyretkellä Helsingissä

Helsinki kävellen -kirja esittelee 12 kävelyreittiä suomen-, englannin- ja venäjänkielellä.

Kirja esittelee kaupungin tärkeimmät ja mielenkiintoisimmat nähtävyydet, hienoa arkkitehtuuria ja näyttävää julkista taidetta. Reitit kulkevat meren rannalla, puistoissa ja vilkkaassa kivikaupungissa. Reittien yhteydessä on esitelty myös Helsingin ravintola- ja kahvilaelämän klassikoita, joihin retkeilijät voivat hetkeksi pysähtyä. Ne ovat nähtävyyksiä sinänsä, onhan niillä kaikilla oma historiansa ja tarinansa kerrottavanaan.

Nämäkin kirjat opastavat Helsingissä liikkujaa:

Sunnuntaikävelyllä Helsingissä, 52 reittiä historiaa ja nähtävyyksiä. Minerva. 2010.

Kirja sisältää 52 kävelykierrosta ja yli 500 kohdetta. Reitin voi valita aiheen tai kaupunginosan mukaan, ja matkan varrelta löytyy aina mielenkiintoista nähtävää. Kirja esittelee vanhaa ja uutta arkkitehtuuria, patsaita ja muistomerkkejä. Eri kaupunginosat ovat saaneet omat kierroksensa. Teoksesta löytyy mm. murhapaikkoja ja laulujen tai kirjojen Helsinki.

Kulttuurikävelyllä Helsingissä. Minerva. 2011.

Kirja esittelee 4 kävelykierrosta, joiden varrelle mahtuu vanhaa ja uutta arkkitehtuuria, julkisivujen koristetaidetta, julkisissa tiloissa olevia upeita taideteoksia, teollista muotoilua, merkittävää sisustussuunnittelua, ympäristötaidetta ja maisemasuunnittelua.

7. Käpylä

Tykkään lähiöistä ja erityisesti Käpylästä, jossa itsekin asun. Ympäristö on mukava, viehättävä puu-Käpylä sekä Olympiakylä, joka rakennettiin vuoden 1940 olympialaisia varten, jotka peruttiin sodan takia. Koskelantien eteläpuolella on Kisakylä, jossa vuoden 1952 olympiaurheilijat majoittuivat. Taivaskallio on hieno paikka, Helsingin korkein luonnonmukainen paikka. Teen sinne paljon eväsretkiä lasten kanssa. Käpylässä voi syödä ravintoloissa niin sushia kuin egyptiläistä ruokaa.

Helsingissä on tosi paljon tapahtumia, myös lähiöissä. On tosi elävä ja viriili kaupunki väkimäärään nähden.Lähiöissäkin on kaikenlaisia kaupunginosatapahtumia ja pieniä kirppareita.Lasten kulttuuria käyn katsomassa erityisesti Helsingin kulttuurikeskuksen paikoissa, Vuotalossa, Kanneltalossa ja Malmitalossa.

 

      8. Museot

      Olen museofriikki ja olen käynyt lähes kaikissa Helsingin museoissa. Ilmailumuseo Vantaan puolella on tosi kiva. Siellä on koko Suomen ilmailun historia. Väestönsuojelumuseo Kruununhaassa on aika erikoinen ja kiinnostava paikka väestösuojassa. Se on auki vain kerran viikossa. Yhdessä huoneessa voi aistia pommituksen.

      Didrichsenin taidemuseo on hieno ja upealla paikalla merenrannalla. Siellä on hyviä näyttelyitä.

      9. Elokuvateatteri Orion

      En viihty uusissa elokuvateattereissa, vaan käyn mieluiten Orionissa, jossa on vanhaa art deco -tyyliä. Siellä on vanhan elokuvateatterin lumoa ja klassikkoelokuvia. Erityisesti tykkään käydä katsomassa mykkäelokuvia: 1,5 tuntia pelkkää hiljaisuutta!

      10.Uudenmaankadun taidegalleriat

      Kun kävelee Uudenmaankadun päästä päähän, saa aika hyvän annoksen suomalaista nykytaidetta. Matkan varrelle osuu  kymmenkunta galleriaa. Kävelen tämän kierroksen aina silloin tällöin.

      Kiinnostaako rauhallinen ja liikunnallinen luontoloma La Gomeran saarella? Lauttamatka Teneriffalta kestää alle tunnin.

      Lähden retkelle pienestä Las Hayasin kylästä. Se on pieni talojen ripotelma palmu-, kanerva- ja laakeripuiden keskellä. Mutta ensin poikkean eukalyptuslehdossa, jossa sijaitsee ravintola La Montaña Casa Efigenia.

      Se on valmistanut gomeralaista kotiruokaa yli 50 vuotta. Doña Efigenia Borges ja hänen aikuiset lapsensa valmistavat luomukasvisruokaa, jonka ainekset ovat omilta mailta. Palvelu on sydämellistä mutta verkkaista.

      Polku lähtee kappelin takaa Garajonayn kansallispuiston reunalta suoraan varjoisaan laakeripuumetsään. Se on ainutlaatuinen jäänne metsävyöhykkeestä, joka peitti Välimeren ympäristöä ennen jääkautta.

      Sammalen ja naavan peittämät puut muodostavat ryteikköisen peikkometsän. Puut kurottuvat jopa 30 metriin. Puunrunkoja makaa maassakin, ja sirppivitjasaniaiset yltävät pään korkeudelle. Saniaislajeja on puistossa 27. 

      Leveä polku vie Las Crucesin retkipaikalle. Lähde on kuivunut vähäisten sateiden takia. Kapealla, jyrkästi laskeutuvalla polulla on puisia portaita. Tulen maantielle, josta haarautuu lyhyt ja pitkä reitti Vallehermoson laaksoon. Valitsen pitkän.

      Mesetan metsätie kulkee kansallispuiston reunaa pitkin kiertäen varjoisia laaksonperiä. Ulkokaarteissa on komeat näkymät vuoristoon. Kun siirryn harjanteen toiselle puolelle, laakson pohjalla näkyy Tazon kylä. La Palman saaren kaksoishuiput pilkistävät pilvistä 50 kilometrin päässä.

      Laskeudun Camino Lomo de los Cochinosin polulle. Kiertämäni laakso näyttää valtavalta kraatterilta kymmenine sivulaaksoineen. Rotkon toisella puolella häämöttää sadan asukkaan Macayo. Se valuu kuin nauhana vuorenrinteessä kohti padottua järveä.

      Laavapilari Roque Cano kohoaa Vallehermoson kylän yläpuolelle kuin koiranhammas. Jättiagavet ja kaktukset reunustavat polkua. Vallehermoso sijaitsee kanjonissa kallioseinien ja terassipeltojen saartama. Kaikkialla on pieniä puutarhoja, perunapeltoja ja hoikkia taatelipalmuja.

      Kylä tunnetaan makeasta palmuhunajasta, miel de palmasta. Se valmistetaan keittämällä kanariantaatelipalmusta valutettu mahla. Viiletessään neste muuttuu mustaksi siirapiksi, ohuemmaksi kuin mehiläishunaja.

      Myynnissä on käsin tehtyjä saviastioita, koritöitä, puusta veistettyjä esineitä ja lasitavaraa. Viiniköynnökset kasvavat puisilla telineillä. Eniten viljellään valkoisia rypälelajikkeita, kuten forastera blancaa.

      Paikalliset valittavat, että matkailijat käyvät kylässä vain päiväseltään, vaikka 3 000 asukkaan kylä olisi hyvä tukikohta vaelluksille.

      Hillityn iltaelämän saari

      Pyöreä, halkaisijaltaan vain 25-kilometrinen La Gomera tarjoaa paljon. Rotkot kulkevat mereen. Rosoisen vuoriston juurelle kallioiden väliin jää pieniä, mustahiekkaisia rantoja. Väriä tuovat ikivihreät laakeripuumetsät, trooppiset laaksot banaaniviljelyksineen ja sitruspuineen, kuivat kalliomaisemat, kaktukset ja yli satatuhatta palmua.

      Useimmat saaren 22 000 asukkaasta saavat elantonsa suoraan tai välillisesti matkailusta. Pisimmälle matkailu on kehittynyt Valle Gran Reyssä ja Playa de Santiagossa, joiden aurinkoisilla kaistaleilla on pieniä hiekkarantoja ja muutamia hotelleja.

      Ero Teneriffan eteläiseen turistirannikkoon on huomattava.

      Enimmäkseen majoitutaan apartamentoihin, vuokrahuoneistoihin. Pääkaupunki San Sebastian on vahvasti paikallinen pieni kylä, jonka keskiaikaisesta keskustasta löytyy muistomerkkejä Kolumbuksen ajoilta.

      Saari on vielä hyvin aito. Ero Teneriffan eteläiseen turistirannikkoon on huomattava myös elämänasenteessa. Iltaelämä on hillittyä.

      Monet tulevat saarelle vaeltamaan. Polkuja käyttivät ennen vuohipaimenet, puunhakkaajat, metsästäjät, pyhiinvaeltajat ja kauppiaat. Reitit ovat yleensä hyvin merkittyjä, joten vaellus onnistuu ominkin päin. Monet yritykset tarjoavat opastettuja retkiä noin 30 eurolla. Hintaan sisältyy kuljetus sekä englannin- tai saksankielinen opastus.

      Uiminen kielletty

      Banaaniterttuja leikkaava mies vinkkaa minut luokseen Valle Gran Reyn laaksossa. Saan käteeni kolmen kilon tertun – retken eväspuoli on kunnossa.
      Kävelen La Caleran rinnekylän läpi. Kivetyltä polulta koko paratiisimainen laakso aukeaa edessäni palmuineen, appelsiinipuineen, puutarhoineen ja vihannestilkkuineen.

      Casa de La Sedan kylästä erkanee polku kalliorinteeseen. Upea palmurotko Barranco Los Ancones avautuu edessäni.
      Laskeudun jyrkkää kallioseinämää jättiruokojen täyttämään Barranco de Aruren uomaan, jossa puro virtaa vapaana. Polku kulkee varjoisassa bambutunnelissa, jonka läpi auringonvalo siivilöityy.

      '

      Dramaattisen rosoiset, basaltinharmaat vuorenrinteet kohoavat portaittain. Niitä elävöittävät palmut ja tyräkit. Purossa kasvava papyruskaisla kasvaa jopa viisimetriseksi. Siitä egyptiläiset valmistivat paperia ja norjalainen Thor Heyerdahl kaksi kaislavenettä merimatkoilleen.

      Tungosta ei ole.

      Sivuutan pieniä altaita, joissa uiminen on kielletty, koska puron vesi ohjataan alempana juomavedeksi. Pienet putoukset solisevat voimakkaasti. Hypin kiveltä toiselle ja ylitän puron taas kerran.

      Tunnin kapuamisen jälkeen tulen kapeaan, hämärään kalliokanjoniin, jonka perällä on 15-metrinen vesiputous ja pieni lampi. Kuin luonnon kappeli. Kohtaamani itävaltalainen pariskunta on haltioissaan.

      Paluumatkalla nousen ympäröiville, hylätyille viljelyterasseille. Tukimuurien kivet ovat hämmästyttävän isoja. Niitä on siirrelty härkä- tai hevosvoimin. Rinnehyllypolku tarjoaa uusia näkymiä vehreään palmumetsään.

      El Gurossa asuu hippityylisiä taiteilijoita. Nousen kivettyä polkua valkoiselle kappelille, Ermita de los Reyesille. Ihmisiä ei näy.

      Vaaleanpunaisen rinteen lumossa

      Aamulla odottelen bussia Las Vueltasin pysäkillä. Bussi numero 8 kiertää La Playan ja La Puntillan kautta. Kun se tulee Vueltasiin, tilaa on enää muutamalle. En mahdu kyytiin. Me pysäkille jääneet otamme taksin. Matka vuorille maksaa vain kuusi euroa henkeä kohden.

      Kilometrin korkeudessa Las Hayasissa on vielä kylmä. Lähden patikoimaan kohti El Cercadon kylää.

      Hyvin merkitty polku kiertää syvän rotkon reunaa.

      El Cercadoa hallitsee huipulle rakennettu valkoinen kappeli. Käsityöperinne säilyy kolmen pajan voimin. Kulhot ja kupit tehdään paljain käsin ilman savipyörän apua.

      Kylästä näkyy jo seuraavaan, Chipudeen. Laskeudun upeaan palmulaaksoon, jota reunustavat porraspellot. Kylää pidetään saaren vanhimpana, kirkko rakennettiin 1540. Kylään näkyy pöytävuori La Fortaleza, jossa alkuasukkaat uhrasivat jumalille yhtä sun toista liikenevää.

      Saan vettä lähteestä vanhalta pesupaikalta, ja tulen laaksoon, jossa tuoksuvat viikunapuut. Koko rinne kukkii vaaleanpunaisena – mantelipuita.  

      Kivimuurein tuetut pellot jyrkässä rinteessä todistavat menneiden aikojen ankarasta työstä. Ermita Nuestra Señora de Guadalupen kappeli näkyy kallion nokalla 750 metrin korkeudessa. Se on 1400-luvulta. Parvekemaiselta terassilta näkee Barranco de Argagan rotkoon.

      Ylitän uoman ja nousen solaan. Edessä aukeaa Suuren kuninkaan laakso kaikessa mahtavuudessaan. Rotkon seinät ovat kerroksittain kuluneet. Alempana siintelevät palmut ja peltotilkut.

      Valkoiset talot ovat kuin sokeripaloja.

      Vaellan jyrkkää polkua syvyyksiin. Palmujen takaa ilmestyy kappeli, Ermita de los Reyes. Laskeudun kiviportaat rotkoon ja jatkan soratietä La Caleran bussiasemalle.

      Vain helppoja reittejä

      Aurinko laskee, väki kokoontuu La Playan rannalle Valle Gran Reyssa. Joku katselee nuotiota, toinen merta. Uushipit soittavat bongorumpuja, kitaroita, klarinetteja ja aboriginaalien didgeridoo-torvea. Tulirenkaita. 1960-luvulla alkanut perinne jatkuu.

      Rannan luolassa yöpyy nuoria, mutta majoituksen saa myös lähistön Argayallin meditaatio- ja joogaretriitistä.

      Reitti Valle Gran Reystä Arureen nousee yli 800 metriä. Sitä sanotaan vaativaksi, mutta näen, kuinka joku nousee polkua kainalosauvoilla.

      Toinen, iäkäs mies, kertoo sairastavansa syöpää, hänkin pääsee Arureen pulmitta. Alan ajatella, että La Gomeran saarella on vain helppoja reittejä.

      Etsitkö hyvää korealaista tai japanilaista ravintolaa Berliinistä? Kaupungissa asuva Eppu Nuotio vinkkaa, mistä löytyvät Berliinin parhaat ravintolat ja kahvilat.

      Epun suosikkiravintolat Berliinissä

      Epun kotikaupunginosa Friedenau:

      Portugalilainen Cafe Santos on ihana lounas- ja illallispaikka, mutta se on kiinni sunnuntaisin ja maanantaisin. Palvelu saattaa olla toisinaan hiukan hidasta, mutta ruoka ja paikan hurmaavat omistajat korvaavat sen. 

      S-Cafe-Friedenaun vieressä on ihana pieni italialainen ravintola, Bergamotto.

      Ihanaa thairuokaa ja loistavaa sushia löytyy Sweet Cocos-ravintolasta, jossa on japanilainen sushikokki. Paikka ei hurmaa ulkonäöllään, mutta ruuallaan kyllä.

      Trattoria del Corsosta saa kertakaikkisen hyvää italialaista ruokaa.

      Savignyplatzin alue:

      Sachiko sushi on sushitaivas. Siellä ei tarvitse tilata mitään. Istut vain tuolillesi ja nappaat ohikulkevista "veneistä" mieleisesi annoksen. Kassalla maksetaan lautasten lukumäärän mukaan. Kokki on japanilainen kuten koko omistajaperhekin. Sushi on niin hyvää, että meinaa tulla itku. 

      Fantastista vietnamilaista ruokaa saa Saigonissa.

      Prenzlauer Bergin alue:

      Prenzlauer Bergin alueella parhaat ja romanttisimmat vietnamilaiset ovat Si An ja Onkel Ho.

      Prenzlauer Bergin paras korealainen on Omoni.

      Ihanan ihana on venäläinen Pasternak. Pasternakin vieressä on vesitorni, jonka alla oli ensimmäinen keskitysleiri. Se perustettiin heti kun kansallissosialistit nousivat valtaan ja alueen juutalaiskauppiaat ja opettajat ja taiteilijat haettiin sinne. Vesitornissa on nykyään asuntoja ja päiväkoti, ylhäällä mäellä ruusutarha. Sieltä on hienot näkymät yli kaupungin.

      Epun suosikkikahvilat: 

      Friedenaun alue:

      Vanhalla Friedenaun asemalla, joka on rakennettu 1874, toimii kahvila ja ravintola S-Cafe-Friedenau. Se on hurmaava paikka juoda kuppi kahvia, syödä vähän jotakin, ottaa lasi viiniä. 

      Friedenaun hautausmaan lähellä on paljon ihania kahviloita ja ravintoloita, esimerkiksi Wild Caffe.

      Kirjailija Herta Müllerin lempikahvila Frau Behrens Torten (hän istuu siellä usein lauantaisin, kun on käynyt ensin torilla) on klassinen kakkukahvila, josta saa myös käsintehtyä suklaata. 

      Savignyplatzin alue:

      Schwarzes Cafe, ympäri vuorokauden auki oleva kahvila, josta saa aamiaista vaikka kello 04.00. Myös hyvä lounaspaikka. 

      Yksi ehdottomista lempikahviloistani Cafe Brel, joka on kerrassaan loistelias ruokapaikka.

      Mahtavan Literatur Hausin Wintergarten-kahvilasta saa aamiaista, lounasta, illallista, viiniä ja kahvia: 

      Prenzlauer Bergin alue:

      Cafe Butter on ihana aamiaispaikka.

      Cafe Bar Wohnzimmer on päivisin kahvila, öisin (neljään asti tai myöhempään)  yökerho. Siellä voi huoletta ottaa torkutkin divaanilla.

      Kollwitzplatzin torin ympärillä on hurmaavia kahviloita ja ravintoita.

       

      Eppu Nuotio on ET Terveys -lehden uusi kolumnisti. Lue lisää Epusta ja Berliiniin muutosta ET Terveys -lehden numerosta 1/2018.