Birgitta jätti aikoinaan käyttämättä Toven kutsun Harulle. Hän halusi kunnioittaa saarelaisten kesärauhaa.
Birgitta jätti aikoinaan käyttämättä Toven kutsun Harulle. Hän halusi kunnioittaa saarelaisten kesärauhaa.

Birgitta Ulfsson yöpyi ensimmäisen kerran ystävänsä Tove Janssonin piilopirtissä Harun saarella. Vierailu sai hänet muistelemaan mennyttä ja ajattelemaan vääjäämättä lähestyvää loppua.

”Ai Bisse, kiva sä oot täällä!” Birgitta ”Bisse” Ulfsson, 87, matkii loistokkaasti Tove Janssonin puheääntä.

– Jotain sellaista Tove sanoisi, jos olisi paikalla.

Birgitta on kesällä 2015 ensimmäistä kertaa yökylässä Pellingin ulkoluodolla, jonka toiseen emäntään Tove Janssoniin hän tutustui näyttelijäopiskelijana vuonna 1949. Birgitta näytteli tuolloin Hemulin tätiä näytelmässä, jonka Vivica Bandler ohjasi ja Tove käsikirjoitti.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

– Tove oli aloitteleva lastenkirjailija eikä tiennyt teatterista mitään. Vivican ohjauskaan ei ollut kummoinen. Omasta roolistani muistan yhden palautteen: joku sanoi, että minulla oli kauniit sääret. Niin minulla kyllä olikin!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Säihkysääret tekivät vaikutuksen myös ohjaaja-Bandleriin, jonka myötävaikutuksella Tove oli löytänyt homoseksuaalisuutensa pari vuotta aiemmin. Birgittaa Vivica ei saanut vieteltyä, mutta auttoi häntä näyttelijänä.

– Hän näki minussa jotain, mitä en vielä itse nähnyt.

1950-luvun alusta lähtien Birgitan, Toven, Vivican, Lasse Pöystin ja kumppanien elämät alkoivat kietoutua yhä tiiviimmin yhteen. Kansakunnan kaapissa on pino kirjoja näistä legendoista, mutta Birgitta kokee useimmat niistä etäisiksi.

– Elämäkerroista jää usein puuttumaan se perustouhu.

Sitä olemme lähteneet jäljittämään vuorokaudeksi Toven ja hänen elämänkumppaninsa Tuulikki Pietilän kaikkein yksityisimpään.

Serkulle suukko, voisit sä?

Perustouhu on Harulla vahvasti läsnä. Tavarat muistuttavat siitä yksinkertaisesta elämästä, jota täällä vietettiin kesästä 1965 kesään 1992.

Birgitta Ulfsson kävi Harulla ensimmäistä kertaa vasta viime vuonna Toven satavuotisjuhlien kutsuvierasjoukossa. Silloin hän kirjoitti saaren vieraskirjaan Tovelle: Onneksi et ollut täällä.

Tove rakasti spontaaneja hippoja, mutta vihasi muodollisia juhlallisuuksia. Hän jännitti julkisia esiintymisiä ja käytti alkoholia rentoutuakseen.

Tovella ja Birgitalla oli 14 vuotta ikäeroa, mutta he nauroivat samoille asioille. He olivat kumpikin herkkiä ja epävarmoja, vaikka silti rohkeita.

"Tovessa oli Muumipeikon anteeksipyytelevä puoli: häiritsenkö, ettehän loukkaannu..."

Rohkeutta heihin olivat valaneet isät. Tove Janssonin mahtaileva isä, kuvanveistäjä Victor ”Faffan” Jansson opetti lapsilleen, että merta pitää kunnioittaa, mutta silti voi mennä aina nuuskimaan seikkailuja. Birgitta Ulfssonin isä, tykistöneversti Erik Ulfsson puolestaan painotti Birgitalle, että ihmisen tulee löytää oma totuutensa ja seurata sitä.

Toven hipoissa suomenruotsalaiset kirjailijat, kuvataiteilijat ja teatterintekijät kohtasivat. Tulijoita riitti, vaikka osa vieraista piti emäntää hieman teennäisenä.

– Tovessa oli se Muumipeikon anteeksipyytelevä puoli: häiritsenkö, teenkö oikein, ettehän loukkaannu... Hänen puheensa riikinruotsalaisen vivahteen moni tulkitsi hienostelevaksi. Tove häpesi sitä puolta itsessään.

Tove Janssonin äiti Signe ”Ham” Hammarsten-Jansson oli ruotsalaista pappissukua. Birgitta muistaa Ullanlinnankadun ateljeehuoneiston hipat, joihin osallistui Toven serkkupoika Ruotsista.

– Tove tuli luokseni ja kertoi, että serkku ei ole vielä suudellut naista. Voisit sä? Tove kysyi. Lupasin, että täältä pesee. Sekin lujitti ystävyyttämme.

Vauhdilla vaan, sano Brunström

Tove Janssonin ensimmäiset rakkaudet olivat miehiä, kuten kuvataiteilija Sam Vanni ja kirjailija-poliitikko Atos Wirtanen.

–Sitten tuli metsästäjä Vivica. Hän oli Tovelle suuri rakkaus ja helpotus, että sai vihdoin olla oma itsensä. Tove huomasi, ettei ollutkaan niin kiinnostunut miehistä vaikka oli rakastunut näihin.

"Päättynyttä romanssia ei seurannutkaan kosto ja katkeruus."

Suuresta helpotuksesta sikisi tosin myös suuri suru, sillä Vivica jatkoi valloituksiaan.

– Vivica oli eroottinen ja biseksuaalinen kuin mikä. Hän oli aina jahtaamassa jotakuta. Hänessä oli myös mörkö.

Toven ja Vivican romanssi opetti Birgitalle, että sydänsurustakin voi ammentaa luovuutta.

– Päättynyttä romanssia ei seurannutkaan kosto ja katkeruus vaan hedelmällinen ystävyys.

Tove kanavoi surunsa maalaamiseen, kirjoittamiseen ja uuden kesäpaikan rakentamiseen Pellingin Bredskäriin. Siellä myös Birgitta vieraili ja tutustui Janssonien perheeseen.

Kun Tovesta tuli kuuluisuus, Bredskärin rauha alkoi rakoilla. Toven uuden naisystävän Tuulikki Pietilän ja Hamin välit olivat kireät. Niinpä Tove ja Tuulikki alkoivat tehdä pitkiä telttaretkiä lähi­alueen saariin. Syksyllä 1964 he tapasivat Harulla vähäpuheisen kalastajan Sven Brunströmin, joka lupautui heille piilopirtin rakentajaksi.

Brunström valisti Tovea ja Tuulikkia, että nämä eivät tule ikinä saamaan rakennuslupaa ulkoluodolle, joten rakentaminen kannattaa aloittaa omin luvin ja heti paikalle. Tästä episodista Harun mökin seinällä on muistona mietelause: Med fjong, sa Brunström (Vauhdilla vaan, sano Brunström).

– Tovella ja Tuulikilla synkkasi hänen kanssaan, sillä he olivat käytännön ihmisiä. Brunströmille naisparissa ei ollut mitään ihmeellistä, sillä saaristossa on aina ollut itsenäisiä naisia.

"Tove ja Tuulikki kehittivät tasapainon. Ensin oli intohimo, sitten realismi."

Lahjakasta riitelyä

Birgitta istuu juuri sillä penkillä, jossa Tove ja Tuulikki on kuvattu moninaiset kerrat puuhailemassa kesäpuuhiaan.

– Heidän parisuhteensa oli aika kiva. He kehittivät pikkuhiljaa tasapainon. Ensin oli intohimo, sitten tuli realismi.

Toven ystävät suhtautuvat alkuun torjuvasti Tuulikkiin, joka tuli aivan eri piireistä.

– Ystäväpiiri oli sitä mieltä, että voi helvetti kun se on äkänen gimma. Tove kyllä jaksoi ylistää Tuulikkia, paitsi silloin kun he riitelivät. Heidän riitansa olivat lahjakkaimpia mitä minä tiedän.

Legendan mukaan Tove ei laittanut ikinä ruokaa.

Yhden riidan Birgitta muistaa erikoisen hyvin. Birgitan nykyinen aviomies Iwar Wiklander oli ensimmäistä kertaa Suomessa. Birgitta kutsui paikalle joukon ystäviään, myös Toven ja Tuulikin. Kaikki näyttivät alkuillasta hyvät puolensa, kunnes keskustelu siirtyi elokuviin.

– Jumalauta millainen riita Tovelle ja Tuutikille tuli Buster Keatonista! Ruotsalainen mieheni oli aivan kauhuissaan. Hän luuli, ettei sellaista riitaa voi enää sopia, mutta hän oli väärässä.

Tuulikki vastasi parisuhteessa siitä, että pöydässä oli jotain syötävää. Legendan mukaan Tove ei laittanut ikinä ruokaa.

– Vivica oli samanlainen. Kun menimme Tukholmassa kuninkaan vastaanotolta jatkoille hänen luokseen, jääkaapissa oli samppanjaa ja kalapuikkoja.

Muumipeikko saa äänen

Tove Janssonin tunnetuin Muumi-näytelmä Troll i kulisserna oli ensi-illassa Helsingin Lilla Teaternissa vuonna 1958 ja Ruotsissa vuotta myöhemmin.

Birgitta esitti näytelmässä teatterirotta Emmaa ja hänen miehensä Lasse Pöysti Muumipeikkoa.

"Tove rakastui Lassen Muumipeikkoon. Niin tekivät myös ruotsalaiset."

Ohjaaja Vivica Bandler halusi viedä Ruotsiin jotain, joka kertaheitolla muuttaisi ruotsalaisten käsityksen suomenruotsalaisuudesta. Muumit sopivat siihen tarkoitukseen.

– Kukaan ei ollut kuullut Muumipeikon puhuvan ennen kuin Lasse antoi hänelle äänen. Tove rakastui Lassen Muumipeikkoon, epävarmaan ja äitinsä sitomaan hahmoon. Niin tekivät myös ruotsalaiset. Yhtäkkiä halveksittu suomenruotsi olikin ruotsalaisten mielestä kaunein mahdollinen näyttämökieli, Birgitta kertoo.

Ruotsin-vierailua on kiittäminen myös siitä, että muumit saivat laulunsa. Ruotsalaiset kaipasivat näytelmään musiikkia. Niinpä Vivica sulki säveltäjä Erna Tauron ja Toven samaan tilaan, kunnes laulut olivat valmiit.

– Toven ja Ernan suhde ei ollut läheinen, mutta lojaali. En oikeastaan tiedä, pitivätkö he toisistaan.

Muumilaakson tarinat alkoivat työllistää yhä enemmän myös Birgittaa. Hän muun muassa luki muumikirjat Suomen ja Ruotsin radiolle. Sitten 1980-luvulla Majlis Qvickström sai Toven lukemaan kirjat itse.

– Kunnioitan sitä suoritusta. Toven ylipuhuminen ei ollut helppoa.

"Toven mielestä muut tanssivat huonosti. Tanssi oli hänen oma suljettu kupunsa."

Harvinaisen kaunis lähtö

Birgitta taikoo Harun alkuperäiset asukkaat taas henkiin. Hän vaihtaa muistellessaan Toven sopraanosta Tuulikin käheään alttoon. Juuri nyt hän näyttää, miten Tove taputti innostuksissaan kämmeniään vastakkain niin että sormet eivät osuneet toisiinsa.

Toven riehakasta tanssia on tallentunut Tuulikin kaitafilmeille, mutta miksi hän tanssi aina yksin?

– Hänen mielestään muut tanssivat huonosti. Tanssi oli hänen oma suljettu kupunsa.

Myös Harusta tuli vuosien saatossa eräänlainen kupu, johon ulkomaailmalla ei ollut asiaa. 

– Ensin menestys oli kivaa. Tove sai velat maksettua ja tajusi, että minähän kelpaan.

Tove oli kuitenkin pohjimmiltaan kuvataiteilija, joka viihtyi ateljeen yksinäisyydessä. Tätä ylellisyyttä hänelle ei Muumi-kirjojen läpimurron jälkeen juurikaan suotu.

Birgitta ja Lasse kunnioittivat Toven ja Tuulikin kesärauhaa, vaikka vierailukutsu oli voimassa melkein 30 vuotta.

Vuonna 1992 kutsu umpeutui. Tove ja Tuulikki joutuivat myöntämään, että Haru ei ollut ikääntyvien naisten kesäparatiisi.

– Se oli harvinaisen kypsä ja kaunis lähtö. He lähtivät rakkaasta paikasta vapaaehtoisesti ennen kuin olisi tullut pahempi lähtö.

Kuka lohduttaisi mörköä

Birgitta Ulfssonille muumikirjojen erityisen rakas hahmo on Mårran. Suomeksi se on kääntynyt Möröksi.

Mårran on Birgitan mielestä pohjasuru.

– Mårran on myös yhteenveto kaikesta, mikä on tuomittu armotta ulkopuolelle. Pitää olla Toven kaltainen tarkkasilmä, että näkee sellaisen.

Birgitta on esittänyt Mörköä myös näyttämöllä. Hän oli sen verran uskottava, että herkimmät lapsista purskahtivat itkuun.

– Keksin lopulta, että käyn kättelemässä lapset ennen esitystä. Säikyimmille sanoin, että olen Bisse, tarinan kertoja, mutta sen mustan kankaan alla olen Mörkö. Älä sano kenellekään äläkä pelkää.

"Laulun myötä lapset alkoivat tykätä Möröstä ja ajatella, että häntä pitää ymmärtää."

Kun Birgitta oli ohjaamassa Kuka lohduttaisi Nyytiä Göteborgin kansanteatteriin, hän huomasi, että Möröllä ei ollut laulua, vaikka kaikilla muilla hahmoilla oli.

– Soitin Tovelle, miksi Möröllä ei ole laulua? ”Hör du, hör du, vänta… jag vet inte”, Tove vastasi.

Birgitta halusi Mörölle suomalaisen tangon. Muutaman päivän päästä teksti saapui faksilla Helsingistä ja Mörkö sai laulunsa.

– Laulun myötä lapset alkoivat tykätä Mårranista ja ajatella, että häntä pitää ymmärtää. Hän on yksinäinen ja poikkeava.

Tove lohduttaa pappia

Birgitta laulaa Harun lempeässä elokuun illassa Mörkö-laulun viimeistä säettä, jossa Mårrran kaipaa rinnalleen toista yhtä kylmää – ”som är lika kall som jag”.

Sielunkumppanin löytäminen ei ole helppoa. Birgitta erosi Lasse Pöystistä 1980-luvun puolivälissä. Eron jälkeen hänkin koki itsensä jäävuoreksi.

"On suuri lahja saada olla ehjä, kun on ollut risa."

Hän ei aikonut ottaa uutta miestä, mutta löysi keskustelukaverin itseään 11 vuotta nuoremmasta näyttelijästä Iwar Wiklanderista.

– Puhuimme kaikesta ja olimme ystäviä. Lopulta huomasimme olevamme enemmän. Iwar teki minusta ehjän ihmisen. On suuri lahja saada olla ehjä, kun on ollut risa.

Birgitta ja Lasse seurasivat Vivican ja Toven esimerkkiä ja rakensivat rakkautensa raunioille toimivan ystävyyden.

Tove kuoli vuonna 2001, juuri sen ikäisenä kuin Birgitta on nyt.

– Loppu lähestyy, mutta se tietoisuus ei saa minua voimaan huonosti. Tiedän olevani osa luontoa.

Sairaalassa Tove lohdutti pappia: "Ehkä kuolema onkin iloinen yllätys!"

Kun Tove makasi keuhkosyövän riuduttamana sairaalassa, pappi tuli viimeiselle käynnille. Hän kysäisi, onko Tove miettinyt ikuisia asioita. Vastaus tuli salamannopeasti: "Ai kuolemaa vai?"

– Pappi meni hämilleen ja Tove pelästyi loukanneensa pappia. Hän laski kätensä tämän polvelle ja sanoi tyttömäisellä äänellään: "Juu, mutta olen hyvin utelias." Kun sekään näyttänyt lohduttavan pappia, Tove jatkoi vielä: "Toivon että siitä tulee iloinen yllätys!" Kaksi päivää myöhemmin Tove kuoli. Eikö ole ihana tarina?

Birgitan kokemuksen mukaan mahtipontiset ihmiset putoavat korkealta. Tove ei ollut lainkaan sellainen.

– Minäkään en halua kuolla mitenkään hienosti enkä kauniisti, vaan siitä vaan niin kuin kaikki muutkin.

Ennen sitä ehdimme käydä kävelemässä Harun kalliot, ihailla auringonlaskun, testata kellarin pikkiriikkisen saunan, käydä nukkumaan, syödä tukevat aamupalat ja laittaa terveiset vieraskirjaan.

Bisse kirjoittaa: ”Hej Tove, igen en gång på Harun. Svårt att somna, du var så närvarande. Också Tooti.” (Hei Tove, taas kerran Harulla. Oli vaikea nukahtaa, kun olit niin läsnä. Tuutikki myös.)

Birgitta Ulfssonin haastattelu on julkaistu ET-lehdessä 17/2015. Birgitta Ulfsson kuoli 8.10.2017.

 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Luin aivan äskettäin Birgitta Ulfssonin muistelmat. Kirja Birgitta Ulfsson - mikä ettei?  on rakennettu keskusteluista ruotsalaisen journalistin Stig Hanssonin kanssa. Tulin uudella tavalla tutuksi Bissen kanssa. Ihailuni tätä energiapakkausta kohtaan kasvoi entisestään. Vielä pari vuotta sitten hän esiintyi teatterissa täysille katsomoille.

Uutinen hänen kuolemastaan tuntui edellisen vuoksi yllättävältä, vaikka se oli oikeastaan  odotettavissa korkean iän ja sairauksien vuoksi.

Korjasin kohta edellisen kirjoitettuani toimittajan nimen, mutta viesti oli poistettu. Mitä järkeä on poistaa oikaisu?

Kirjoitin väärin Stig Hansson, oikea nimi on Stig Hansén.

Suosittelen kirjaa.

Vierailija

Luin aivan äskettäin Birgitta Ulfssonin muistelmat. Kirja Birgitta Ulfsson - mikä ettei?  on rakennettu keskusteluista ruotsalaisen journalistin Stig Hanssonin kanssa. Tulin uudella tavalla tutuksi Bissen kanssa. Ihailuni tätä energiapakkausta kohtaan kasvoi entisestään. Vielä pari vuotta sitten hän esiintyi teatterissa täysille katsomoille.

Uutinen hänen kuolemastaan tuntui edellisen vuoksi yllättävältä, vaikka se oli oikeastaan  odotettavissa korkean iän ja sairauksien vuoksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla