Inga Hohenthal ja hänen miehensä Alfredo ovat perustaneet tanhuryhmän Penedoon.
Inga Hohenthal ja hänen miehensä Alfredo ovat perustaneet tanhuryhmän Penedoon.

Brasilian Penedossa pääsee saunomaan, ja joulupukkikin voi tulla vastaan. Nyt vanha suomalaissiirtokunta on alkanut kiinnostaa myös brasilialaisia turisteja.

Kamerat räpsyvät. Minimekkoihin ja varvastossuihin pukeutuneet pitkätukkaiset brasilialaisneidot haluavat kuvaan kyltin kanssa, jossa hymyilee joulupukki lahjarekineen. Kyltissä lukee "Pequena Finlândia" eli Pikku-Suomi.

Kyltin vierestä alkaa kävelykatujen kortteli, jossa on pastellinvärisiä pientaloja – samankaltaisia, joita voisi tullaan vastaan Porvoon ja Rauman puutaloalueilla.

Taloissa on herkkupuoteja sekä matkamuisto- ja lahjatavarakauppoja, joista monet on nimetty suomen kielellä: Joulupukin piste, Kissan lahjat ja Tonttulakki jäätelö. Ravintolaa kutsutaan Korvapuustiksi ja postia Postiksi.

Joululla markkinoidaan vaikka jäätelöä.
Joululla markkinoidaan vaikka jäätelöä.

Näky on hätkähdyttävä, sillä lämpötila keikkuu liki 40 asteessa ja ympärillä kohoilevat sademetsien peittämät vuoret ja kukkulat.

Tällaista on Penedon kylän ytimessä Brasiliassa, vajaat 200 kilometriä Rio de Janeiron kaupungista sisämaahan.

Tanhut kerran kuussa

– Tervetuloa Pousada Vikingiin. Menikö matka mukavasti, tervehtii Inga Hohenthal, 55, suomeksi tietenkin, majatalonsa ovella keskellä trooppista puutarhaa. Hän on kolmannen polven penedonsuomalainen. Ingan isovanhemmat muuttivat tänne Suomesta 1937.

Pousada syntyi vähän vahingossa, kun tarvittiin majapaikkaa kylässä yöpyneille suomalaisille. Ensin huoneita oli muutama ja nyt, nelisen vuotta myöhemmin, jo liki 20.

Penedon keskusta tuo mieleen vanhan Porvoon.
Penedon keskusta tuo mieleen vanhan Porvoon.

Suurin osa yöpyjistä on kuitenkin varakkaita brasilialaisia suurkaupunkilaisia, jotka tulevat lomailemaan vehmaan luonnon rauhaan ja etsimään suomalaista eksotiikkaa.

Heille eksotiikka tarkoittaa esimerkiksi sitä, että voi kuvauttaa itsensä joulupukin kanssa hirsimökissä kylän ytimessä. Se merkitsee myös joka kuukausi järjestettäviä tanssi-iltamia Suomi-klubilla, jossa pyörähdellään tangon ja letkajenkan askelin. Aina lopuksi esiintyy Ingan ja hänen miehensä Alfredon perustama tanhuryhmä.

– Turistit ovat tansseista tosi innoissaan!

Sanan "jäätelö" lausuminen voi tuottaa vaikeuksia brasilialaisille turisteille.
Sanan "jäätelö" lausuminen voi tuottaa vaikeuksia brasilialaisille turisteille.

Utopiasta elinkeinoksi

Penedon tarina sai alkunsa puutarhuri Toivo Uuskallion unelmasta. Hänen tarkoituksenaan oli perustaa alueelle luonnonmukaista elämää vaaliva suomalainen kommuuni. Ensimmäinen ryhmä saapui Uuskallion johdolla vuonna 1929 ja osti vanhan karjatilan valtavine tiluksineen.

– Tulijat kuvittelivat saapuvansa paratiisiin, jossa hedelmät vain tippuvat puista suuhun. Mutta ei täällä ollut tuolloin puun puuta. Kaikki oli hakattu alas kauan sitten kahviplantaasien tieltä, juttelee Eeva Rouhe-Hohenthal, 79, Ingan äiti.

Eeva tuli Penedoon sylivauvana. Hän on nyt kirjoittamassa muistelmiaan kylästä ja elämästään.

Ensimmäiset suomalaiset saapuivat Penedoon 1929.
Ensimmäiset suomalaiset saapuivat Penedoon 1929.

Suomalaisia muutti kommuuniin yhteensä muutama sata, mutta monet viipyivät vain joitakin kuukausia.

– Olot olivat kurjat. Ei juoksevaa vettä eikä sähköä, ruokakin oli yksipuolista. Viljelmät epäonnistuivat eikä rahaa ollut, Eeva luettelee.

Lopulta tila myytiin. Jäljelle jääneet suomalaisperheet saivat siivun maata ja mahdollisuuden aloittaa uuden elämän.

Kylä ei kuollut, kiitos turismin, joka sai ensisysäyksen jo 1940-luvulla. Lähettyville perustettu Brasilian ensimmäinen kansallispuisto Itatiaia alkoi houkutella matkailijoita. Suomalaiset ryhtyivät pitämään täysihoitoloita ja tekemään käsitöitä myyntiin.

Eeva Rouhe-Hohenthal (oik.) on toisen ja Inga Hohenthal kolmannen polven suomalainen.
Eeva Rouhe-Hohenthal (oik.) on toisen ja Inga Hohenthal kolmannen polven suomalainen.

Historia ei unohdu

Nykyään Penedo on lähes yksinomaan turismista elävä matkailukohde. Etenkin viikonloppuisin on vilkasta. Hotelleja ja muita majapaikkoja sekä ravintoloita on kymmeniä. Vaikka suurin osa yrittäjistä on brasilialaisia, he ovat ottaneet suomalaisuuden kylän pääteemaksi.

Suomalaisuuden kantaviin pilareihin lukeutuu Suomi-klubin ohella museo, joka esittelee siirtokunnan historiaa ja Suomea yleisemminkin.

Lahjoituksista syntyneet kokoelmat karttuvat pikkuhiljaa, kertoo museon johtaja Helena Hildén, 62. Museo on hänen äitinsä perustama.

Näyttely houkuttelee kuukausittain viitisensataa kävijää, vaikka se on auki vain viikonloppuisin.

– Jotkut ovat jopa innostuneet matkustamaan Suomeen sen jälkeen, kun ovat käyneet täällä, ja palanneet sitten myöhemmin kertomaan matkastaan.

Penedossa voi nähdä itse joulupukin.
Penedossa voi nähdä itse joulupukin.

Esillä on taidetta, kuvakirjoja ja monenlaisia esineitä Kalevala-koruista muumihahmoihin.

– Brasilialaisia kävijöitä kiinnostavat eniten kansallispuvut ja käsintehdyt tuohikoristeet. Musiikkia tuntevat tietävät Sibeliuksen. Kartatkin ovat tärkeitä, sillä moni ei edes tiedä, missä päin maailmaa Suomi sijaitsee.

Silakkalaatikkoa ja saunoja

Enää suomen kieltä ei kuule kadulla niin usein kuin ennen vanhaan. Näin kertoo Laura Ampula, 56, kolmannen polven penedonsuomalaisia hänkin.

– Meitä suomea puhuvia asuu täällä parikymmentä, mutta suurin osa puhuu mieluummin portugalia, koska se sujuu helpommin. Minä aina patistan heidät vaihtamaan kieltä, ettei se ihan unohdu.

Laura Ampula pitää yllä suomalaista kulttuuria ja keittää toisinaan riisipuuroa.
Laura Ampula pitää yllä suomalaista kulttuuria ja keittää toisinaan riisipuuroa.

Laura vaalii suomalaisuutta muutoinkin. Hän kokkailee toisinaan silakka- ja makaronilaatikkoa, tai riisipuuroa ja käy klubilla juhlistamassa suomalaista äitienpäivää, vappua, juhannusta ja pikkujoulua. Hänen Suomeen muuttanut poikansa tuo aina tullessaan silliä ja suklaata.

Saunaa Lauralla ei ole, mutta melkein joka hotellista ja monesta kodistakin sellainen löytyy.

– Ennen kylässä oli myös yleisiä saunoja. Vilvoittelemassa käytiin joessa tai uima-altaassa.

Vaikka suomalaisuus on Penedossa muuttanut muotoaan vuosien myötä, sen juuret ovat syvällä. Ja onneksi on yhä olemassa pieni, mutta sinnikäs joukko Ingan, Eevan, Helenan ja Lauran kaltaisia naisia, jotka haluavat ja viitsivät pitää perinteitä ja historiaa yllä.

Kahvikupillisen kanssa voi saada piparin.
Kahvikupillisen kanssa voi saada piparin.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 16/2016.

Kolilla voi ihailla kansallismaisemaa korkeuksista, kallioluolien syvyyksistä, tuopin äärellä tai hevosen selästä.

1. Paljussa maan ja taivaan välissä

Saunan kiviset lauteet näyttävät pelottavan kuumilta, mutta varovainen kokeilu sormenpäällä paljastaa ne yllättävän viileiksi. Löylykaveri osaa kertoa, että vuolukiven sisällä kiertää vesijäähdytys.

Lasiseinän takana aukeaa komea maisema. Avaraa ikkunapintaa riittää, sillä Kolin laelle rakennettu kylpylä ottaa kaiken irti upeasta sijainnistaan.

Juhlava maisema antaa paljukylvylle lisähohtoa.
Juhlava maisema antaa paljukylvylle lisähohtoa.

Parhaimmillaan maisema on ulkoterassille rakennetusta paljusta katsottuna. Tynnyrin 34-asteisessa vedessä tarkenee talvellakin.

Koli Relax Spa on pieni ja rauhallinen –ja sellaisena se halutaan pitää. Lapset ovat tervetulleita päiväsaikaan, mutta kello 16:n jälkeen ikäraja on 18 vuotta. Toisaalta kylpylän palvelut jaaltaatkin on suunniteltu aikuiseen makuun. Vesiliukumäkien sijaan tarjolla on jalkakylpyjä ja tunnelma-allas, jossa veden alla soi Jean Sibeliuksen Finlandia.

Pääsymaksu sisältää pyyhkeen, kylpytakin ja Lumenen kosmetiikkaa. Kuohuviinistä peritään lisämaksu.

2. Siedätyshoitoa ahtaan paikan kammoon

Kolilla rytisi jääkauden aikaan, kun vaara madaltui jäämassojen voimasta satoja metrejä.

Vetäytyvä jää jätti jälkeensä valtavia kivenlohkareita, joiden välissä kulkee eri kokoisia luolastoja. Niistä tunnetuin on Pirunkirkko, yli 30 metriä pitkä ja korkeimmillaan seitsenmetrinen luola, jossa rohkea matkaaja voi poiketa omalla vastuullaan.

Z-kirjaimen mallinen luola on vaikuttava kokemus - niin vaikuttava, että taidemaalari Eero Järnefelt kirjoitti sen seinään haltioituneena runon sata vuotta sitten.

Pirunkirkkoon pääsee vain ohjatulla retkellä.
Pirunkirkkoon pääsee vain ohjatulla retkellä.

Kolin hurjimmalle luolaseikkailulle pääsee vain ohjaajan kanssa. 127 metriä pitkä luolasto on matala, sokkeloinen ja eksyttävä. Jalkavaivoja potevalle retki ei sovi, sillä matkaa taitetaan kontaten ja ryömien. Polvisuojista huolimatta eteneminen panee myös vaatteet koville.

Paikoittain reitti on sen verran tiukka, että eteenpäin pääsee vain tikkusuorana hivuttautumalla, mutta oppaiden mukaan kukaan ei ole juuttunut tunneleihin. Ei ainakaan pysyvästi.

  • Pirunkirkolle on lyhyt matka Rantatieltä.
  • Luolavaellus 30 e, talvisin 40 e. Minimiryhmä 6 henkeä.
  • koliactiv.fi

3. Nelistäen ikimetsiin

Jäyhäntöpäkkä islanninhevonen on kuin tehty Suomen karuihin oloihin. Kolin juurella sijaitsevan Paimentuvan ratsastustilan issikat Snörp, Skjanni ja Fagri näyttävät olevan maisemassa kuin kotonaan. Pellon takana aukeava jylhä näkymä vie ajatukset ennemmin Amerikan Kalliovuorille kuin kotoisiin tunnelmiin.

Paimentuvan tilalla on yhdeksän islanninhevosta, joiden selässä retkeily onnistuu ympäri vuoden. Vain paukkupakkasilla reissu jää tekemättä.

Issikkavaellus sopii kaikille.
Issikkavaellus sopii kaikille.

Vaelluksella tahti on niin rauhallinen, että myös ensikertalainen pysyy hevosen selässä. Alkumatkan jännitys muuttuu hiljalleen ratsastuksen riemuksi. Kolmen tunnin matkalla ehtii nähdä niin kaunista peltomaisemaa kuin kaskenpolton jälkeen rauhassa kasvanutta yli satavuotiasta ikimetsää.

Seuraavan päivän ohjelmaa miettiessä kannattaa muistaa, että ratsastus rasittaa lihaksia, joita harva tulee muuten käyttäneeksi. Retken jälkeen olo on pari päivää hiukan jäykkä.

  • Matkailutila Paimentupa, Kotaniementie 1.
  • Kolmen tunnin ratsastus eväineen 70 e.
  • paimentupa.fi

4. Pikku Ranska keskellä kylää

Punamultainen pihapiiri keskellä Kolin pikkuruista keskustaa on kuin satukirjasta.

Kuin sadusta on myös Kolin Ryynäsen kahvilaa pyörittävien Jean-Francois ja Darja Flognyn tarina. Ranskalainen Jean-Francois, suomeksi Fransu, tuli Suomeen töihin, rakastui maahamme ja päätti perustaa ravintolan yhdessä Murmanskissa syntyneen vaimonsa kanssa. Sopivaa tilaa he etsivät pitkään, kunnes heitä onnisti.

1930-luvulla rakennettu punamullalla maalattu perinnetalo sai huoneisiinsa Kolin Ryynänen -nimisen ravintolan. Gastropubin tunnelma on yhtä aikaa hyvällä tavalla perisuomalainen ja kansainvälinen.

Ravintola toimii liki satavuotiaassa talossa.
Ravintola toimii liki satavuotiaassa talossa.

Isäntäväki luottaa paikallisuuteen ravintolan ruuassa: kala tulee Pielisestä ja pihviliha paikalliselta tuottajalta. Ilahduttavan laaja olut- ja viskivalikoima taas kurkottaa rohkeasti Eurooppaan. Kahvin kanssa maistuvat korvapuustit.

Ravintolakäynnin jälkeen vierailija voi yöpyä Ryynäsen pihapiirissä idyllisessä aitassa. Päärakennuksen yläkerrassa on taiteilijaresidenssi, jota suomalaiset ja ulkomaiset ammattitaiteilijat voivat vuokrata edullisesti. Taiteilijaresidenssistä ja sen toiminnasta vastaa Kolin kulttuuriseura.

...sekä tietysti:

5. Ukko, akka ja kansallismaisema

Säveltäjä Jean Sibelius, taidemaalarit Pekka Halonen ja Eero Järnefelt sekä moni muu taiteen kultakauden mestari on iskostanut teoksillaan Pohjois-Karjalan korkeimman vaaran suomalaiseen sielunmaisemaan.

Kun seisoo Kolin korkeimmalla huipulla Ukko-Kolilla, on helppo ymmärtää kansallisromantikkojen intoilua. Alla aukeaa metsien vihreyttä ja järven sinisyyttä. Vieressä on Akka-Koli.

250 metriä alempana kimaltelee Suomen viidenneksi suurin järvi Pielinen, jonka vastaranta on kaukana katseen tavoittamattomissa. Täällä ihmisen on helppo tuntea itsensä pieneksi.

Kolilla ihmisen on helppo tuntea itsensä pieneksi.
Kolilla ihmisen on helppo tuntea itsensä pieneksi.

Vaaran huippu on osa Kolin kansallispuistoa, jossa vierailee vuosittain yli 150 000 ihmistä. Heidän seassaan laiduntavat suomenlampaat ja kyyttölehmät.

Vaikka Kolin maasto on hyvin vaihtelevaa, osa poluista sopii myös liikuntarajoitteisille. Pisimmät merkityt reitit ovat yli 60 kilometriä pitkiä.

Jos patikointiin ei ole aikaa, luontokeskus Ukko kertoo alueen luonnosta ja historiasta.

Mäkisen metsämaaston lisäksi Kolin kansallispuistoon voi tutustua myös Pielisen rannalla tai ainutlaatuisilla Hiekkasaarilla, jonne järjestetään kesäisin venekyytejä.

Suomenlampaat kuuluvat Kolin maisemiin.
Suomenlampaat kuuluvat Kolin maisemiin.

Artikkeli on julkaistu myös ET-lehden numerossa 14/2017.

Ligurian rannalla Luoteis-Italiassa sijaitsee Cinque Terren viehättävä kylärypäs. Pakkaa mukaan hyvät kengät ja housut, joiden vyötärö venyy.

Cinque Terren kylät eivät sovi löhölomailijalle. Sen huomaa, kun raahaa matkalaukkua Riomaggioren pääkadulla Via Colombolla.

Kylä on täydellisen viehättävä. Kadulla on kauppoja, jokunen ravintola ja leipomo. Pikkuisesta satamasta pääsee veneretkille, majapaikkojakin löytyy.

Majoitumme Appartamento Giannassa osoitteessa Vico della Valle 15. Majapaikan 40 neliömetrin kokoiselta terassilta on mukava näköala merelle, ja huoneistomme on moderni ja erittäin siisti.

Gelato on vähärasvaista jäätelöä.
Gelato on vähärasvaista jäätelöä.

Matkalaukut tosin pitää kuljettaa perille juna-asemalta, ja kävelymatkaa kertyy kilometrin verran. Jälkiviisaana on helppo todeta, että asemalta olisi kannattanut kysellä laukkujen kuljetuspalvelua. Jyrkillä kaduilla voi kunto pettää.

Vaikka lomapäivät kuluvat tutustuen kyliin, on kiva, että majoituspaikka on viihtyisä ja varustettu vähintään parvekkeella. Näkymä merelle on ehdoton. Mitä lähempänä rantaa petipaikka sijaitsee, sitä suuremmalla syyllä kannattaa varmistaa, että huoneesta todella on merinäköala.

Cinque Terre nousi suosioon, kun Travel+Leisure -lehti kertoi siitä 1990.

Näissä kylissä kävellään. Jos tyytyy pelkkään junamatkailuun, jää paitsi huikeista näkymistä. Seudun kaikki viisi kylää ovat kuulemma käveltävissä yhteensä viidessä tunnissa, mutta en silti suosittele moista urakkaa kenellekään.

Patikointi palkitsee. Vernazzasta näkyy Castello Doria.
Patikointi palkitsee. Vernazzasta näkyy Castello Doria.

Patikointiin tarvitaan vain hyvät kengät ja noin kahdeksan euron hintainen patikointipassi. Jokin reitti on aina suljettu maanvyörymien takia.

Loistopaikka maisemien ihasteluun on Castello Doria. Lähes raunioiksi sortunut linnoitus on Cinque Terren vanhin ja sijaitsee Vernazzan kylän satamassa. Linnan historia alkoi jo1400-luvulla, jolloin tornista yritettiin huomata merirosvot ennen kuin kylä oli ryöstetty.

Seutua katsellessa kannattaa kiinnittää huomiota viinitarhoihin, jotka on rakennettu rinteisiin. Jokainen penger on muurattu käsin ilman laastia.

Lain mukaan asukkaan pitää pengertää tonttinsa rinteet. Talot ovat runollisesti ränsistyneitä, siinä niiden viehätys.

Vernazzan kadut ovat kapeita.
Vernazzan kadut ovat kapeita.

Kaiken kävelyn jälkeen on mukava vielä vähän, no, kävellä. Sitten tulee nälkä.

Osoitteessa Via Colombo 208 toimii Mamma Mia -noutoravintola. Ravintola myy jättipizzaa, mutta myös kikhernejauhosta tehty rieskamainen farinata maistuu taivaallisen hyvältä ja sopii myös gluteenittomaan ruokavalioon.

Kaadamme valkoviiniä muovimukeihin ja syömme lounaan Riomaggioren rantakallioilla.

Ruoka on hyvää kaikissa kylissä. Merenelävät ovat tuoreita ja erityisesti anjovikset kuuluisia. Seudulta ovat kotoisin focaccia-leipä ja pesto. Sciacchetra-jälkiruokaviini sopii jopa tuliaiseksi.

Vasta mereltä näkee, miten valtavan kaunis viiden kylän rypäs on.

Monterosso järjestää sitruunafestivaalin toukokuussa.
Monterosso järjestää sitruunafestivaalin toukokuussa.

Riomaggioren satamassa toimii Diving Center 5 Terre, joka järjestää romanttisia veneretkiä ja vuokraa snorklausvälineitä sekä kanootteja.

Manarolan satamasta pääsee venereissulle Enjoy Cinque Terre Boat Toursin kyydissä. Juomat kuuluvat matkan hintaan, joka on 65 euroa.

Vasta mereltä näkee, miten valtavan kaunis viiden kylän rypäs on.

Riomaggioressa on vain 1 500 asukasta.
Riomaggioressa on vain 1 500 asukasta.

Iltamyöhäisellä kipuamme vielä vuorenjyrkänteelle, joka sijaitsee Riomaggioren juna-aseman vieressä. Osoitteessa Via dell' Amore 55 on sympaattinen Bar e Vini a Piè de Mà.

Tarjoilija on jo sulkemassa baaria, mutta palvelee meitä silti mielellään. Istumme iltaa viinipullon ja juustojen kanssa tuulisella terassilla. Meri velloo alapuolellamme.

Aurinko on kadonnut horisonttiin, ympärillä on vain pimeys ja muutama valo siellä täällä.

Riomaggioren kallioravintolasta näkee kauas.
Riomaggioren kallioravintolasta näkee kauas.

Artikkeli on julkaistu myös ET-lehden numerossa 15/2017.

 

1. Cinque Terre koostuu viidestä vanhasta kalastajakylästä. Ne ovat Riomaggiore, Manarola, Vernazza, Corniglia ja Monterosso al Mare.

Kylästä kylään voi kulkea edullisesti junalla tai patikoiden vuorenrinteillä ja viinilehtojen läpi. Vain asukkaat saavat autoilla kyliin. Unesco valitsi seudun maailmanperintökohteeksi 1997.

2. Perille pääsee Milanosta junalla 3,5 tunnissa, alkaen 12 euroa. Meno-paluulennot Helsinki-Milano alkaen 160 euroa.

3. Hotelleja on vain Monterossossa, muissa kylissä on bed & breakfast -majapaikkoja ja hostelleja. Matkailija voi yöpyä myös läheisessä La Spezian kaupungissa, jossa on tarjolla paljon hyviä hotelleja. La Spezia on samannimisen maakunnan pääkaupunki, jossa on noin satatuhatta asukasta.

4. Cinque Terre Card -kortilla voi matkustaa rajattomasti kylien välillä ja lisäksi La Spezian ja Levanton kaupunkeihin.

Kortti oikeuttaa myös patikoimaan rannikkoreittejä ja käyttämään busseja. Jos perillä viipyy viikon, kannattaa ostaa juna-asemalta maanantaista sunnuntaihin voimassaoleva junapassi. Se maksaa noin kympin ja on voimassa aina sunnuntaihin asti, vaikka ostaisit sen vasta perjantaina. Kun ostat lipun, kerro aseman lipunmyyjälle haluavasi "abbonamento settimanale" Riomaggioren ja Monterosson välille.

5. Paras aika matkustaa on syksyllä ja keväällä. Kesällä junat ja kylät ovat täynnä matkailijoita. Syys-lokakuussa on vielä lämmintä ja maaliskuun lopulla aurinko lämmittää taas, mutta kaduilla sopii kulkemaan ja ravintoloihin mahtuu syömään ilman jonottamista.

Lisätietoja: cinqueterre.com