Inga Hohenthal ja hänen miehensä Alfredo ovat perustaneet tanhuryhmän Penedoon.
Inga Hohenthal ja hänen miehensä Alfredo ovat perustaneet tanhuryhmän Penedoon.

Brasilian Penedossa pääsee saunomaan, ja joulupukkikin voi tulla vastaan. Nyt vanha suomalaissiirtokunta on alkanut kiinnostaa myös brasilialaisia turisteja.

Kamerat räpsyvät. Minimekkoihin ja varvastossuihin pukeutuneet pitkätukkaiset brasilialaisneidot haluavat kuvaan kyltin kanssa, jossa hymyilee joulupukki lahjarekineen. Kyltissä lukee "Pequena Finlândia" eli Pikku-Suomi.

Kyltin vierestä alkaa kävelykatujen kortteli, jossa on pastellinvärisiä pientaloja – samankaltaisia, joita voisi tullaan vastaan Porvoon ja Rauman puutaloalueilla.

Taloissa on herkkupuoteja sekä matkamuisto- ja lahjatavarakauppoja, joista monet on nimetty suomen kielellä: Joulupukin piste, Kissan lahjat ja Tonttulakki jäätelö. Ravintolaa kutsutaan Korvapuustiksi ja postia Postiksi.

Joululla markkinoidaan vaikka jäätelöä.
Joululla markkinoidaan vaikka jäätelöä.

Näky on hätkähdyttävä, sillä lämpötila keikkuu liki 40 asteessa ja ympärillä kohoilevat sademetsien peittämät vuoret ja kukkulat.

Tällaista on Penedon kylän ytimessä Brasiliassa, vajaat 200 kilometriä Rio de Janeiron kaupungista sisämaahan.

Tanhut kerran kuussa

– Tervetuloa Pousada Vikingiin. Menikö matka mukavasti, tervehtii Inga Hohenthal, 55, suomeksi tietenkin, majatalonsa ovella keskellä trooppista puutarhaa. Hän on kolmannen polven penedonsuomalainen. Ingan isovanhemmat muuttivat tänne Suomesta 1937.

Pousada syntyi vähän vahingossa, kun tarvittiin majapaikkaa kylässä yöpyneille suomalaisille. Ensin huoneita oli muutama ja nyt, nelisen vuotta myöhemmin, jo liki 20.

Penedon keskusta tuo mieleen vanhan Porvoon.
Penedon keskusta tuo mieleen vanhan Porvoon.

Suurin osa yöpyjistä on kuitenkin varakkaita brasilialaisia suurkaupunkilaisia, jotka tulevat lomailemaan vehmaan luonnon rauhaan ja etsimään suomalaista eksotiikkaa.

Heille eksotiikka tarkoittaa esimerkiksi sitä, että voi kuvauttaa itsensä joulupukin kanssa hirsimökissä kylän ytimessä. Se merkitsee myös joka kuukausi järjestettäviä tanssi-iltamia Suomi-klubilla, jossa pyörähdellään tangon ja letkajenkan askelin. Aina lopuksi esiintyy Ingan ja hänen miehensä Alfredon perustama tanhuryhmä.

– Turistit ovat tansseista tosi innoissaan!

Sanan "jäätelö" lausuminen voi tuottaa vaikeuksia brasilialaisille turisteille.
Sanan "jäätelö" lausuminen voi tuottaa vaikeuksia brasilialaisille turisteille.

Utopiasta elinkeinoksi

Penedon tarina sai alkunsa puutarhuri Toivo Uuskallion unelmasta. Hänen tarkoituksenaan oli perustaa alueelle luonnonmukaista elämää vaaliva suomalainen kommuuni. Ensimmäinen ryhmä saapui Uuskallion johdolla vuonna 1929 ja osti vanhan karjatilan valtavine tiluksineen.

– Tulijat kuvittelivat saapuvansa paratiisiin, jossa hedelmät vain tippuvat puista suuhun. Mutta ei täällä ollut tuolloin puun puuta. Kaikki oli hakattu alas kauan sitten kahviplantaasien tieltä, juttelee Eeva Rouhe-Hohenthal, 79, Ingan äiti.

Eeva tuli Penedoon sylivauvana. Hän on nyt kirjoittamassa muistelmiaan kylästä ja elämästään.

Ensimmäiset suomalaiset saapuivat Penedoon 1929.
Ensimmäiset suomalaiset saapuivat Penedoon 1929.

Suomalaisia muutti kommuuniin yhteensä muutama sata, mutta monet viipyivät vain joitakin kuukausia.

– Olot olivat kurjat. Ei juoksevaa vettä eikä sähköä, ruokakin oli yksipuolista. Viljelmät epäonnistuivat eikä rahaa ollut, Eeva luettelee.

Lopulta tila myytiin. Jäljelle jääneet suomalaisperheet saivat siivun maata ja mahdollisuuden aloittaa uuden elämän.

Kylä ei kuollut, kiitos turismin, joka sai ensisysäyksen jo 1940-luvulla. Lähettyville perustettu Brasilian ensimmäinen kansallispuisto Itatiaia alkoi houkutella matkailijoita. Suomalaiset ryhtyivät pitämään täysihoitoloita ja tekemään käsitöitä myyntiin.

Eeva Rouhe-Hohenthal (oik.) on toisen ja Inga Hohenthal kolmannen polven suomalainen.
Eeva Rouhe-Hohenthal (oik.) on toisen ja Inga Hohenthal kolmannen polven suomalainen.

Historia ei unohdu

Nykyään Penedo on lähes yksinomaan turismista elävä matkailukohde. Etenkin viikonloppuisin on vilkasta. Hotelleja ja muita majapaikkoja sekä ravintoloita on kymmeniä. Vaikka suurin osa yrittäjistä on brasilialaisia, he ovat ottaneet suomalaisuuden kylän pääteemaksi.

Suomalaisuuden kantaviin pilareihin lukeutuu Suomi-klubin ohella museo, joka esittelee siirtokunnan historiaa ja Suomea yleisemminkin.

Lahjoituksista syntyneet kokoelmat karttuvat pikkuhiljaa, kertoo museon johtaja Helena Hildén, 62. Museo on hänen äitinsä perustama.

Näyttely houkuttelee kuukausittain viitisensataa kävijää, vaikka se on auki vain viikonloppuisin.

– Jotkut ovat jopa innostuneet matkustamaan Suomeen sen jälkeen, kun ovat käyneet täällä, ja palanneet sitten myöhemmin kertomaan matkastaan.

Penedossa voi nähdä itse joulupukin.
Penedossa voi nähdä itse joulupukin.

Esillä on taidetta, kuvakirjoja ja monenlaisia esineitä Kalevala-koruista muumihahmoihin.

– Brasilialaisia kävijöitä kiinnostavat eniten kansallispuvut ja käsintehdyt tuohikoristeet. Musiikkia tuntevat tietävät Sibeliuksen. Kartatkin ovat tärkeitä, sillä moni ei edes tiedä, missä päin maailmaa Suomi sijaitsee.

Silakkalaatikkoa ja saunoja

Enää suomen kieltä ei kuule kadulla niin usein kuin ennen vanhaan. Näin kertoo Laura Ampula, 56, kolmannen polven penedonsuomalaisia hänkin.

– Meitä suomea puhuvia asuu täällä parikymmentä, mutta suurin osa puhuu mieluummin portugalia, koska se sujuu helpommin. Minä aina patistan heidät vaihtamaan kieltä, ettei se ihan unohdu.

Laura Ampula pitää yllä suomalaista kulttuuria ja keittää toisinaan riisipuuroa.
Laura Ampula pitää yllä suomalaista kulttuuria ja keittää toisinaan riisipuuroa.

Laura vaalii suomalaisuutta muutoinkin. Hän kokkailee toisinaan silakka- ja makaronilaatikkoa, tai riisipuuroa ja käy klubilla juhlistamassa suomalaista äitienpäivää, vappua, juhannusta ja pikkujoulua. Hänen Suomeen muuttanut poikansa tuo aina tullessaan silliä ja suklaata.

Saunaa Lauralla ei ole, mutta melkein joka hotellista ja monesta kodistakin sellainen löytyy.

– Ennen kylässä oli myös yleisiä saunoja. Vilvoittelemassa käytiin joessa tai uima-altaassa.

Vaikka suomalaisuus on Penedossa muuttanut muotoaan vuosien myötä, sen juuret ovat syvällä. Ja onneksi on yhä olemassa pieni, mutta sinnikäs joukko Ingan, Eevan, Helenan ja Lauran kaltaisia naisia, jotka haluavat ja viitsivät pitää perinteitä ja historiaa yllä.

Kahvikupillisen kanssa voi saada piparin.
Kahvikupillisen kanssa voi saada piparin.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 16/2016.