Inga Hohenthal ja hänen miehensä Alfredo ovat perustaneet tanhuryhmän Penedoon.
Inga Hohenthal ja hänen miehensä Alfredo ovat perustaneet tanhuryhmän Penedoon.

Brasilian Penedossa pääsee saunomaan, ja joulupukkikin voi tulla vastaan. Nyt vanha suomalaissiirtokunta on alkanut kiinnostaa myös brasilialaisia turisteja.

Kamerat räpsyvät. Minimekkoihin ja varvastossuihin pukeutuneet pitkätukkaiset brasilialaisneidot haluavat kuvaan kyltin kanssa, jossa hymyilee joulupukki lahjarekineen. Kyltissä lukee "Pequena Finlândia" eli Pikku-Suomi.

Kyltin vierestä alkaa kävelykatujen kortteli, jossa on pastellinvärisiä pientaloja – samankaltaisia, joita voisi tullaan vastaan Porvoon ja Rauman puutaloalueilla.

Taloissa on herkkupuoteja sekä matkamuisto- ja lahjatavarakauppoja, joista monet on nimetty suomen kielellä: Joulupukin piste, Kissan lahjat ja Tonttulakki jäätelö. Ravintolaa kutsutaan Korvapuustiksi ja postia Postiksi.

Joululla markkinoidaan vaikka jäätelöä.
Joululla markkinoidaan vaikka jäätelöä.

Näky on hätkähdyttävä, sillä lämpötila keikkuu liki 40 asteessa ja ympärillä kohoilevat sademetsien peittämät vuoret ja kukkulat.

Tällaista on Penedon kylän ytimessä Brasiliassa, vajaat 200 kilometriä Rio de Janeiron kaupungista sisämaahan.

Tanhut kerran kuussa

– Tervetuloa Pousada Vikingiin. Menikö matka mukavasti, tervehtii Inga Hohenthal, 55, suomeksi tietenkin, majatalonsa ovella keskellä trooppista puutarhaa. Hän on kolmannen polven penedonsuomalainen. Ingan isovanhemmat muuttivat tänne Suomesta 1937.

Pousada syntyi vähän vahingossa, kun tarvittiin majapaikkaa kylässä yöpyneille suomalaisille. Ensin huoneita oli muutama ja nyt, nelisen vuotta myöhemmin, jo liki 20.

Penedon keskusta tuo mieleen vanhan Porvoon.
Penedon keskusta tuo mieleen vanhan Porvoon.

Suurin osa yöpyjistä on kuitenkin varakkaita brasilialaisia suurkaupunkilaisia, jotka tulevat lomailemaan vehmaan luonnon rauhaan ja etsimään suomalaista eksotiikkaa.

Heille eksotiikka tarkoittaa esimerkiksi sitä, että voi kuvauttaa itsensä joulupukin kanssa hirsimökissä kylän ytimessä. Se merkitsee myös joka kuukausi järjestettäviä tanssi-iltamia Suomi-klubilla, jossa pyörähdellään tangon ja letkajenkan askelin. Aina lopuksi esiintyy Ingan ja hänen miehensä Alfredon perustama tanhuryhmä.

– Turistit ovat tansseista tosi innoissaan!

Sanan "jäätelö" lausuminen voi tuottaa vaikeuksia brasilialaisille turisteille.
Sanan "jäätelö" lausuminen voi tuottaa vaikeuksia brasilialaisille turisteille.

Utopiasta elinkeinoksi

Penedon tarina sai alkunsa puutarhuri Toivo Uuskallion unelmasta. Hänen tarkoituksenaan oli perustaa alueelle luonnonmukaista elämää vaaliva suomalainen kommuuni. Ensimmäinen ryhmä saapui Uuskallion johdolla vuonna 1929 ja osti vanhan karjatilan valtavine tiluksineen.

– Tulijat kuvittelivat saapuvansa paratiisiin, jossa hedelmät vain tippuvat puista suuhun. Mutta ei täällä ollut tuolloin puun puuta. Kaikki oli hakattu alas kauan sitten kahviplantaasien tieltä, juttelee Eeva Rouhe-Hohenthal, 79, Ingan äiti.

Eeva tuli Penedoon sylivauvana. Hän on nyt kirjoittamassa muistelmiaan kylästä ja elämästään.

Ensimmäiset suomalaiset saapuivat Penedoon 1929.
Ensimmäiset suomalaiset saapuivat Penedoon 1929.

Suomalaisia muutti kommuuniin yhteensä muutama sata, mutta monet viipyivät vain joitakin kuukausia.

– Olot olivat kurjat. Ei juoksevaa vettä eikä sähköä, ruokakin oli yksipuolista. Viljelmät epäonnistuivat eikä rahaa ollut, Eeva luettelee.

Lopulta tila myytiin. Jäljelle jääneet suomalaisperheet saivat siivun maata ja mahdollisuuden aloittaa uuden elämän.

Kylä ei kuollut, kiitos turismin, joka sai ensisysäyksen jo 1940-luvulla. Lähettyville perustettu Brasilian ensimmäinen kansallispuisto Itatiaia alkoi houkutella matkailijoita. Suomalaiset ryhtyivät pitämään täysihoitoloita ja tekemään käsitöitä myyntiin.

Eeva Rouhe-Hohenthal (oik.) on toisen ja Inga Hohenthal kolmannen polven suomalainen.
Eeva Rouhe-Hohenthal (oik.) on toisen ja Inga Hohenthal kolmannen polven suomalainen.

Historia ei unohdu

Nykyään Penedo on lähes yksinomaan turismista elävä matkailukohde. Etenkin viikonloppuisin on vilkasta. Hotelleja ja muita majapaikkoja sekä ravintoloita on kymmeniä. Vaikka suurin osa yrittäjistä on brasilialaisia, he ovat ottaneet suomalaisuuden kylän pääteemaksi.

Suomalaisuuden kantaviin pilareihin lukeutuu Suomi-klubin ohella museo, joka esittelee siirtokunnan historiaa ja Suomea yleisemminkin.

Lahjoituksista syntyneet kokoelmat karttuvat pikkuhiljaa, kertoo museon johtaja Helena Hildén, 62. Museo on hänen äitinsä perustama.

Näyttely houkuttelee kuukausittain viitisensataa kävijää, vaikka se on auki vain viikonloppuisin.

– Jotkut ovat jopa innostuneet matkustamaan Suomeen sen jälkeen, kun ovat käyneet täällä, ja palanneet sitten myöhemmin kertomaan matkastaan.

Penedossa voi nähdä itse joulupukin.
Penedossa voi nähdä itse joulupukin.

Esillä on taidetta, kuvakirjoja ja monenlaisia esineitä Kalevala-koruista muumihahmoihin.

– Brasilialaisia kävijöitä kiinnostavat eniten kansallispuvut ja käsintehdyt tuohikoristeet. Musiikkia tuntevat tietävät Sibeliuksen. Kartatkin ovat tärkeitä, sillä moni ei edes tiedä, missä päin maailmaa Suomi sijaitsee.

Silakkalaatikkoa ja saunoja

Enää suomen kieltä ei kuule kadulla niin usein kuin ennen vanhaan. Näin kertoo Laura Ampula, 56, kolmannen polven penedonsuomalaisia hänkin.

– Meitä suomea puhuvia asuu täällä parikymmentä, mutta suurin osa puhuu mieluummin portugalia, koska se sujuu helpommin. Minä aina patistan heidät vaihtamaan kieltä, ettei se ihan unohdu.

Laura Ampula pitää yllä suomalaista kulttuuria ja keittää toisinaan riisipuuroa.
Laura Ampula pitää yllä suomalaista kulttuuria ja keittää toisinaan riisipuuroa.

Laura vaalii suomalaisuutta muutoinkin. Hän kokkailee toisinaan silakka- ja makaronilaatikkoa, tai riisipuuroa ja käy klubilla juhlistamassa suomalaista äitienpäivää, vappua, juhannusta ja pikkujoulua. Hänen Suomeen muuttanut poikansa tuo aina tullessaan silliä ja suklaata.

Saunaa Lauralla ei ole, mutta melkein joka hotellista ja monesta kodistakin sellainen löytyy.

– Ennen kylässä oli myös yleisiä saunoja. Vilvoittelemassa käytiin joessa tai uima-altaassa.

Vaikka suomalaisuus on Penedossa muuttanut muotoaan vuosien myötä, sen juuret ovat syvällä. Ja onneksi on yhä olemassa pieni, mutta sinnikäs joukko Ingan, Eevan, Helenan ja Lauran kaltaisia naisia, jotka haluavat ja viitsivät pitää perinteitä ja historiaa yllä.

Kahvikupillisen kanssa voi saada piparin.
Kahvikupillisen kanssa voi saada piparin.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 16/2016.

Rynniminen ja kantamukset aiheuttavat vaaraa liukuportaissa. Tiedätkö, mikä on viranomaisen suosittelema tapa matkustaa niissä?

Länsimetro tilasi hissi- ja liukuporrasyritys Koneelta yhteensä 60 liukuporrasta. Vaan osaammeko matkustaa niillä?

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes julkaisi varmuuden vuoksi tiedotteen, jossa se neuvoo oikean tavan:

– Liukuportaissa ei ole tarkoitus juosta tai edes kävellä, vaan seisoa askelmalla ja pitää kaiteesta kiinni.

Seiso askelmalla ja pidä kiinni kaiteesta.

Tukesin mukaan liukuportailla ja -käytävillä sattuu joka vuosi kymmeniä tapaturmia. Virasto muistuttaa, että vaaravyöhykkeessä ovat erityisesti kiirehtivät, ikääntyneet, lapset ja päihtyneet.

Kiireinen kävelijä tai juoksija ei aiheuta vaaraa vain itselleen vaan myös muille. Hän voi horjuttaa muiden metromatkustajien tasapainoa rynnätessään heidän ohitseen.

Kaikki samalle porrasaskelmalle

Ikäihmiselle ja liikunta-apuvälineen kanssa liikkuvalle Tukes suosittelee hissiä liukuportaiden sijaan.

Suuret esineet, kuten rollaattori ja lastenvaunut, eivät kulje turvallisesti liukuportaissa. Ohjeistuksen mukaan kaiken mukana kulkevan tulee mahtua samalle porrasaskelmalle matkustajan kanssa.

Tukesin johtava asiantuntija Antti Savola toteaa nyrkkisäännön:

– Liukuporras on turvallinen, kunhan muistaa perusasiat. Seiso askelmalla. Pidä kiinni käsijohteesta. Varo vaatteiden ja kenkien joutumista rakoihin. Älä leiki liukuportaissa.

Yleisimmät tapaturmat liukuportailla

  • Kaatuminen.
  • Vaatteiden tarttuminen askelman ja kampalevyn väliin, kun matkustaja on poistumassa liukuportaista. Pitkät kengännauhat ja pitkät huivit vaativat tarkkuutta.
  • Kumijalkineen takertuminen askelman ja kaidelevyn väliin.
  • Sormien puristuminen liikkuvan käsijohteen ja kaiteen väliin.
  • Pienten lasten sormien puristuminen käsijohteen sisäänmenokohdassa.
  • Kaiteen yli putoaminen alempaan kerrokseen.

Alla olevalla Tukesin videolla neuvotaan, miten liukuportaissa seistään oikeaoppisesti:

Länsimetro avautuu vihdoin

Matkustaja pääsee viimeinkin metrolla Helsingistä Espooseen 18. marraskuuta 2017. Reitti kulkee ensin Matinkylään, myöhemmin myös Kivenlahteen. Rakentaja kertoo viivästymisen johtuvan siitä, että loppuvaiheen töille ja käyttöönottovaiheelle ei ollut varattu riittävästi aikaa.

Yrityksen sivulla puolustellaan, että hanke on Suomen suurin infrahanke ja että näin mutkikkaan hankkeen käyttöönottovaiheesta ei ollut kokemusta. Insinöörien ihmemaassakaan kaikki ei aina suju kuin leikki.

Metroasema sijaitsee yleensä syvällä maan alla, josta ylösnousemukseen tarvitaan liukuportaita. Uusi Koivusaaren metroasema on maailman ainoa merenalainen asema. Sen liukuportaat ovat Suomen pisimmät, mittaa on 76,1 metriä.

Lähteet: Länsimetro ja Tukes

Vierailija

Tiesitkö tätä? Metron liukuportaissa ei saa kävellä – espoolaisilla tilaisuus näyttää esimerkkiä

Metron liukuportaat on ihan turvalliset matkustajille jos yhteispelille niissä mennään. Olen kulkenut täällä Helsingissä metron liukuportaissa alusta asti ja matkustajat yleensä käyttäytyvät niin, että kaikki sujuu joustavasti. Liukuportaissa on ihan hyvin tilaa kiireisimpien ohittaa oikealla seisovat eikä siinä ole mitään vaaraa. Näin Helsingin liukuportaissa yleensä menetellään. Eri asia on ne matkustajat jotka änkeävät liukuportaisiin lastenvaunujen kanssa. Valitettavasti näitä...
Lue kommentti

Phuketin trooppisella lomasaarella tulee hiki syödessä. Chiliä roiskitaan reilusti, ja annokset ovat isoja.

1. Old Siam – Varpaat hiekassa

Romanttinen illallinen kahdelle? Old Siamissa onnistuu.
Romanttinen illallinen kahdelle? Old Siamissa onnistuu.

Aurinko laskee Nakalayn lahdelle. Tämä on oikea hetki kattaa pöytä rantahiekalle ja heittäytyä syömään herkkuja, joilla Thaimaan kuninkaalliset ovat vaativia makuhermojaan lepyttäneet.

Old Siam toimii ylellisen Thavornin lomakylän rantaravintolana. Hotellin tyyliin sopii, että keittiö kokkaa "royal cuisinea".

– Thaimaan hovissa kehitettiin 1700-luvulla huippuunsa elegantit makuyhdistelmät ja kasvisten ja hedelmien kaivertaminen pienoisveistoksiksi. Ammennamme sieltä ideat, keittiön kuningas, keittiömestari Nau kertoo.

Old Siamissa kokataan Thaimaan kuninkaallisen keittiön opein.
Old Siamissa kokataan Thaimaan kuninkaallisen keittiön opein.

Ilta hämärtyy, ja rantapöytään kannetaan kippo poikineen. Alkupalat rouskuvat ja ratisevat rapunyyttien ja friteerattujen kasvisten matkatessa mahaan. Papaijasalaatista siirrytään grillattujen äyriäisten ihmeelliseen maailmaan. Kaiverrettuja kasviksia ei raaskisi millään rikkoa hampaillaan.

Miksi tänne? Mässäilyä tyylillä järkihintaan.

Thavorn Beach Village Resort, 6/2 Moo 6, Nakalay Bay, Patong Beach. thavornbeachvillage.com

 

2. Watercourt – Parasta pinnan alta

Watercourt tilaa kalat ja äyriäiset lentorahtina eri puolilta maailmaa pyyntituoreena.
Watercourt tilaa kalat ja äyriäiset lentorahtina eri puolilta maailmaa pyyntituoreena.

Banyan treen viiden tähden luksusresortti Bang Taon Laguna Beachilla tarjoaa Phuketin parhaan paketin paratiisilomalle. Huikeat villat, täydellinen golfkenttä, maailmankuulut hierontapalvelut ja sitten ne ravintolat: tinkimättömän thairuoan Saffron, elegantti japanilainen Tamarind ja takuutuoreiden merenelävien Watercourt.

Viimeksi mainittu nauttii herkkusuiden keskuudessa kulttimainetta iltaisin palmujen katveeseen katettavan kalatiskinsä ansiosta. Pitkään tiskiin asetellaan pedanttisen tarkasti eri puolilta maailmaa tuoreena lennätettyjä kaloja ja äyriäisiä. Ottaako merianturaa Doverin vesiltä, paikallista napsijaa, vihersimpukoita, Tyynenmeren hummeria vai viittä eri lajia ostereita?

Ja hitot, otetaan vähän kaikkea. Mereneläväthän ovat kevyttä ja sulavaa ruokaa.

Jos à la carte -tyyli vetää puoleensa, tilaa vaikkapa partaveitsisimpukka-ceviche.

Miksi tänne? Banyan Tree on näkemisen väärti.

Watercourt, Banyan Tree, 33/27 Moo 4, Srisoonthorn Road, Cherngtalay, banyantree.com

 

3. Kan Eang@Pier – Kalastajan kaveri

Laiturin päästä lähtevät lautat Phuketin paratiisisaarille, mutta onni löytyy lähempääkin. Laiturin vieressä kannetaan pöytään kala- ja äyriäisruokia, joita tullaan syömään saaren kauimmaisista kolkistakin. Chamnan ja Wallee Badrantabutrin avasivat vuonna 1973 perheravintolan, jonka kanta-asiakkaita olivat aluksi vain kalastajat perheineen. Ruoka oli kotoisaa ja väärällään chiliä.

Kun Phuketista kasvoi suosittu lomasaari, perhe laajensi ravintolaa. Äidin ohjeet pidettiin kunniassa eikä tuoreudesta tingitty. Ravintolan nimeen sorvattiin @-merkki.

– Meille mahtuu kerralla yli 600 syöjää. Kaikille riittää päivän tuoretta kalaa ja äyriäisiä, kylämme on täynnä kalastajia, kertoo vieraita emännöivä Apirade Ew Jitharn.

Kan Wangissa tarjotaan vain tuoretta kalaa.
Kan Wangissa tarjotaan vain tuoretta kalaa.

Nuori tarjoilija esittelee ylpeänä tulipunaista napsijaa, hummereita ja rapuja. Maistan alkuun friteerattuja merileviä ja jättikatkarapuja, sitten upeasti grillattua kalaa ja kuningasrapua aromikkaan tamarindi-kastikkeen kera. Rapucurryssa on chilin tuhtia potkua. Se taittuu vasta suloisella kookosjäätelöllä ja hevoskastanjakastikkeella.

Miksi tänne? Ruoka on taiten tehtyä ja raaka-aineet takuutuoreita.

Kan Eang@Pier, 44/1 Viset Road Moo 5, Patak Villa, Muang. kaneang-pier.com

 

4. Tunk-Ka Cafe – Kukkulan kuningas

Tunk-Kan omistajat saivat idean Phuketin korkeimmalla kukkulalla sijaitsevasta ravintolasta lomaillessaan Sveitsissä.
Tunk-Kan omistajat saivat idean Phuketin korkeimmalla kukkulalla sijaitsevasta ravintolasta lomaillessaan Sveitsissä.

Phuket Town on tunnettu mainioista ravintoloistaan. Hyvää katuruokaa saa muutamalla eurolla. Täydelliseen ruokahetkeen tarvitaan muutakin, nimittäin hieno näköala miellyttävässä miljöössä. Silloin suunnataan Rangin kukkulalle, joka nousee 140 metriin.

Heti näköalapaikan naapurissa on Tunk-ka Cafen sisäänkäynti metsän siimekseen. Terasseilta levittäytyy uljas maisema yli kaupungin. Tunk-kan kulinaarisen maineen on luonut keittiön valtiatar, rouva May.

-Omistajilla on kiinalaiset sukujuuret, joten yhdistelen Phuketin tulisia makuja kiinalaisiin, poimin molemmista maista parhaat palat, May kertoo.

Mayn yllytyksestä maistan Moo Hongia, muhitettua ja marinoitua possunvatsaa ja viiriäisen munia chililiemessä. Hikikarpalot helmeilevät otsalla.

Tunk-Ka Cafe tarjoaa tulisia thaimakuja kuin isoäidin keittiöstä.
Tunk-Ka Cafe tarjoaa tulisia thaimakuja kuin isoäidin keittiöstä.

Phuketissa käytetään ruuanlaitossa runsaasti banaaninlehtiä. May käärii niihin marinoituja kanapaloja ja uppopaistaa nyytit. Sano tarjoilijalle Gai Hor Baitoey, jos haluat yhtyä sensaatiomaisen maukkaisiin kanakarkeloihin.

Miksi tänne? Näköalaravintola on parhaimmillaan auringonlaskun jälkeen. Ruokalista on pitkä kuin Kiinan muuri, 16 erilaista kahvia. Hintataso on edullinen.

Tunk-ka Cafe, Kosimbee Road, Rang Hill, Phuket Town, puh. +66 76 211 500.

 

5. Bangla Street – Bileet Patongilla

Patongin Bangla Street on Puhketin yöelämän ykkönen.
Patongin Bangla Street on Puhketin yöelämän ykkönen.

Palmurantojen rauha on muisto vain, kun astelen Patongin keskustaa halkovaa Bangla Streetia. Valo- ja meluviidakko synnyttävät aivoissa mielipuolisen impulssiruuhkan. Baarien ämyrit syytävät bilebiittiä, niukasti puetut naiset hetkuttavat lanteitaan baaritiskeillä, ja sisäänheittäjät nykivät hihasta ryystämään puoli-ilmaisia drinkkejä. Hus, sivummalle syntiset, nyt syödään!

Bangla Beer Gardenin nimi hämää, sillä paikassa pääosassa ovat ruokakojut. Yksi on erikoistunut äyriäisiin, toinen ribseihin, kolmas barbecue-kanaan. Lisää ruokakojuja löytyy viereisen The Food Court -ruokakeitaan sisätiloista. Valitsen runsain yrtein ryyditetyn ja kananmunalla terästetyn nauta-nuudelikeitto Pad Thain. Saan kupillisen tuhteja makuja 3 eurolla.

Katuruokakioskeissa ruoka on hyvää ja halpaa. Nautanuudelisoppa täyttää vatsan kolmella eurolla.
Katuruokakioskeissa ruoka on hyvää ja halpaa. Nautanuudelisoppa täyttää vatsan kolmella eurolla.

Illan gourmet-osuuden hoidan rantakadulla vuodesta 1979 päivystäneessä Patong Seafoodissa. Tarjoilijalle osoitetaan tuoretiskistä, mitä merenelävää haluaa. Näytän kissankokoista hummeria.

Varttia myöhemmin syön elämäni mehevintä grillattua herrojen herkkua. Luksusruoka on Phuketissakin hinnoissaan, liki 20 euroa, mutta jokainen suupala on hinnan väärti.

Lopuksi käväisen Banglan poikkikadun päässä Midnight Sunissa.

– Maistuisiko Fisu vai Salmari, kysyy sinivalkoista kuppilaa isännöivä leppoisa Janne Manninen.

Miksi tänne? Kun haluat juhlia, Patong tarjoaa vaihtoehdon joka lähtöön. Oluen saa baarissa alle eurolla.

Bangla Beer Garden & The Food Court, Bangla Road 70.
Midnight Sun Restaurant, Bangla Road 54/11.
Patong Seafood, Thaweewong Road 130.

Patong Seafood on erikoistunut hummereihin. Ne valitaan itse tiskistä kokin valmistettavaksi.
Patong Seafood on erikoistunut hummereihin. Ne valitaan itse tiskistä kokin valmistettavaksi.

Artikkeli on julkaistu ET Matkaopas -lehden numerossa 5/2016.