Espoossa syntynyt Riikka Lehti, 54, on perheterapeutti ja hotellikonsultti.  Hän on asunut Italiassa 15 vuotta ja viettää lomat Riomaggio-pikkukylässä.
Espoossa syntynyt Riikka Lehti, 54, on perheterapeutti ja hotellikonsultti. Hän on asunut Italiassa 15 vuotta ja viettää lomat Riomaggio-pikkukylässä.

Vaihtaisitko Espoon Pohjois-Italiaan? Riikka Lehti teki niin ja rakastui Ligurianmeren kalastajakyliin, ihmisiin, ilmastoon ja rauhaan.

Meditaatiokurssi Kreikassa. Siitä alkoi espoolaisen Riikka Lehden ja hänen tulevan aviomiehensä Ettoren tarina 15 vuotta sitten. Kurssin jälkeen Helsinki–Milano-väli tuli tutuksi. Lopulta Riikka muutti miehen kotimaahan Italiaan.

Pari asettui Paviaan, 30 kilometriä Milanosta etelään. Kesällä kaupunki on kuitenkin heidän mielestään liian kuuma, joten loma-asunto haluttiin muualta.

Yhdeksän vuotta sitten he löysivät Riomaggioren, entisen kalastajakylän. Se sijaitsee sopivan ajomatkan, parinsadan kilometrin päässä heidän kotoaan. Kylä kuuluu Cinque Terren suojeltuun alueeseen, jolle ei saa rakentaa uutta. Niinpä Riikka ja Ettore ostivat rauniotalon ja aloittivat remontin. Se valmistui, kun heidän poikansa Jaakko, 7, oli 1-vuotias.

Upeita maisemia

Viisi maata, Cinque Terre, 5T on Pohjois-Italian upein rannikkokohde. Viidellä maalla tarkoitetaan turismin voimin vaurastuneita kyliä: Riomaggiore, Monterosso al Mare, Vernazza, Corniglia ja Manarola. Niihin pääsi tietä pitkin vasta 1960-luvulla. Junayhteys tunneleita pitkin kyliin on kuitenkin ollut jo vuodesta 1874.

1990-luvulla amerikkalainen matkailutoimittaja Rick Steves hurmaantui kalastajakylistä ja alkoi kirjoittaa niistä. Niin alkoi eristyksessä eläneiden kuvankauniiden kylien nousu Ligurian rannikon matkailumagneetiksi.

Kylärypäs ja sitä ympäröivät jyrkkäpiirteiset kukkulat sekä upea merialue ovat jo 19 vuotta kuuluneet Unescon maailmanperintölistalle. Alue on suojeltu myös kansallispuiston statuksella.

Riikalle ja Ettorelle valinta oli selvä.

– Sijainti ja maisemat eivät tästä parane. Talomme on viiden kilometrin päässä Riomaggioren kylästä luonnon helmassa. Mahtavien maisemien lisäksi meitä veti tänne hiljaisuus.

Ligurianmeren vesi on yleensä kirkasta. Joskus paljain silmin katsoessa jopa rannalta voi erottaa delfiinejä.
Ligurianmeren vesi on yleensä kirkasta. Joskus paljain silmin katsoessa jopa rannalta voi erottaa delfiinejä.

Turisteja pakoon piilopoluille

Maaliskuinen Riomaggiore on vasta valmistautumassa turistikauteen. Kaduilla on väljää. Illalla vuokrahuoneiston terassille kuulee vain meren aaltojen lyönnin rantakiviin. Talot ovat rosoisia, värikkäitä ja elämää nähneitä. Samoin on jokaisessa viidessä kylässä. Tänne kukaan ei kaipaa all inclusive -hotellihässäköitä.

Vaikka kyläviisikko houkuttelee matkailijoita jopa 2,5 miljoonaa vuodessa, enimmät kesäkuukausina, se ei juuri tunnu Riikan, hänen yrittäjämiehensä ja Jaakon lomailussa.

– Turistit eksyvät meille harvoin. Kerran eräs ryhmä saapui uteliaana portista pihalle ihmettelemään. Välillä kylissä on liikaa väkeä, samoin junassa. Polkuja on kuitenkin paljon, ja jos valitsee korkeammalla kiipeävän vähemmän tunnetun polun, saa patikoida ihan rauhassa, Riikka neuvoo.

Vernazza-kylän mukaan nimetty gelateria on matkan arvoinen, Riikka neuvoo.
Vernazza-kylän mukaan nimetty gelateria on matkan arvoinen, Riikka neuvoo.

Uintia, melontaa ja jyrkkää maastoa

Cinque Terreen on helppo saapua autolla Milanosta joko Genovan tai Parman moottoritien kautta. Ajoaika on noin noin 2,5 tuntia.

Matkailijan on järkevintä tulla junalla, sillä kylissä saavat autoa ajaa vain asukkaat. Parkkimaksu kylän ulkopuolella voi olla jopa 65 euroa päivässä.

– Meillä on auto aina täynnä tavaraa, joten junamatkustaminen ei meille oikein käy. Tie kylästä toiseen on mutkitteleva ja usein poikki maanvyöryjen takia. Se aiheuttaa lisäjännitystä, Riikka kertoo.

Ligurian rannikko sopii seikkailijalle, joka haluaa lomaltaan paljon kokemuksia ja elämyksiä, mutta pienin annoksin. Kalastajakylät henkivät vielä aitoutta.

– Me vietämme kesäpäivät rantakallioilla uiden tai meloen. Kun meri on kylmä, teemme puutarhahommia omilla pengerryksillämme, luemme ja minä teen käsitöitä. Televisiota emme tarvitse.

Kalastajakylät eivät ole shoppailijoita varten, mutta marketeista löytää tiliaisiksi esimerkiksi juustoja ja oliiveja.
Kalastajakylät eivät ole shoppailijoita varten, mutta marketeista löytää tiliaisiksi esimerkiksi juustoja ja oliiveja.

Jaakko leikkii merirosvoa, kaivelee maata ja kiipeilee. Maasto on hankalaa ja vaarallista kokemattomalle, sillä rinteet ovat lähes pystysuorat. Jaakko on siihen jo tottunut, sillä poika on kävellyt kolmevuotiaasta lähtien 20 minuutin matkan alas jyrkille kallioille. Mökillekin on patikoitava vartin matka alaspäin.

– Moni on kauhistellut polkua, mutta maisemat korvaavat vaivan. Suunnittelemme kauppareissut tarkasti juuri kulkemisen vuoksi. Viikonloppuna pysähdymme La Spezian kalatorilla tai kalastajien osuuskunnan kaupassa.

Shoppailtavaa Cinque Terressa on vain vähän. Riikka harmittelee, että luonnonkosmetiikan valmistus seudulla loppui.

– Parasta ovat elämykset ja patikointi. Suosittelen myös kyytiä turistiveneellä, jolloin voi nähdä vuorten huikaisevat profiilit mereltä päin.

Riomaggioren satama vilkastuu kesällä.
Riomaggioren satama vilkastuu kesällä.

Artikkeli on alun perin julkaistu ET Matkaopas -lehden numerossa 3/2016.

Vinkkejä matkailijalle

1. Kylät ja viinit

Jokainen viidestä kylästä on pieni ja vierailun arvoinen. Joka kylässä on yksi pääkatu, jonka varrelta löytyy kaikki olennainen. Viininviljely on alueen tärkeä elinkeino, ja siihen pääsee tutustumaan esimerkiksi Manarolassa sommelier Gianluigi Crovaran tilalla. Tilalla voi myös yöpyä.

2. Patikointi

Kylästä kylään voi kävellä polkuja pitkin viiniköynnösten keskellä vuorenrinteillä meren hohtaessa kaukana alhaalla. Ota mukaan hyvät kengät, juomista ja pientä purtavaa. Suosituin reitti on Sentiero Azzurro, Sininen polku. Selvitä polun kunto ja patikointimaksu etukäteen matkailutoimistoista. Cinque Terre -vaelluskortti alkaen 7,50 e. Lisää tietoa täältä ja täältä

3. Sukellus

Riomaggioressa retkiä sukeltajille tarjoaa Diving Center 5 Terre. Sama yritys järjestää myös veneretkiä esimerkiksi rannikon luoliin. Vesialue on suojeltu, jotta kalakanta pysyisi monipuolisena.

4. Tuliaiset

Kylät eivät ole shoppailijan paratiisi, mutta jotain kivaa ostettavaa löytyy. Marketeista kannattaa ostaa juustoja. Myös Ligurian omasta oliivilajista taggiascasta tehty öljy ja oliivit ovat oivia tuliaisia. Cinque Terren oma sitruunalikööri-limoncello on hyvää.

5. Jäätelö

Vernazzan kylän mukaan nimetty Gelateria Vernazza on junamatkan arvoinen. Karamelli-viikunaraidoin somistettu ricotta-jäätelö järisyttävän herkullista!

6. Lounas leipomosta

Parhaan lounaan saa ostamalla sen mukaansa pikkuisista ruokamyymälöistä tai leipomoista. Aito focaccia-leipä tulee Liguriasta, joten sitä on maistettava. Kikhernejauhoista valmistettu rieskatyylinen leipänen farinata sopii keliaakikoille.

7. Ravintola

Riikan perheen suosikkiravintola on Aristide, joka sijaitsee Manarolassa. 1964 perustettu perheyritys hallitsee perinteet. Maista kalatäytteisiä ravioleja, uppopaistettuja mereneläviä ja pasta allo scoglioa.

 

Pikkuruinen Vormsi sijaitsee Länsi-Virossa Haapsalun ja Hiidenmaan välissä. Lautta vie sinne päiväretkeilijän kolmessa vartissa. Parhaiten saareen tutustuu polkupyörällä.

Suomalaisille tuntemattomaksi jäänyt Vormsi on kiinnostava sekoitus puhdasta luontoa ja vaiherikasta historiaa.

Saaren kosteikoissa kiikaroivat varsinkin keväisin ja syksyisin lintubongarit. Rauhaa kaipaavat mittailevat sen metsämaita ja hiljaisia kyläteitä.

Monet paikannimet ovat edelleen ruotsiksi.

Hyväkuntoiset tiet suosivat pyöräilijää

Vormsi oli 1200-luvulta lähtien ruotsalaista aluetta. 1940-luvulla alkaneen neuvostomiehityksen aikana se oli suljettua aluetta, jonne pääsy oli luvanvaraista ja josta ei saanut lähteä merelle.

Silti ruotslaisten perintö jatkuu edelleen. Vormsi on ruotsiksi Ormsö, ”Käärmesaari”, ja tarinan mukaan nimi on peräisin Orm-nimiseltä viikingiltä. Monet paikannimet ovat edelleen ruotsiksi. Esimerkiksi satama on saanut nimensä Svibyn kylän mukaan.

Hullon kylä on saaren keskus.

Saarta kiertävät tiet yhdistyvät Hullon kylässä, joka on saaren keskus. Siellä on kauppa, posti ja majoitusta.

Polkupyörä on paras tapa tutustua Vormsiin. Tiet ovat hyväkuntoisia ja liikenne hiljaista. Pyörän voi vuokrata jo Haapsalusta tai sitten perillä Vormsilla.

Retken kruunaa ateria ravintola Krog No14:ssä, joka sijaitsee Hullon ja sataman välisen tien varrella.

Näin pääset Vormsiin

  • Rattad-Vapaaeg vuokraa 1.5.−30.9. polkupyöriä Haapsalussa, Karja tänav 22. Puh. +372 521 2796. tiinakoplik@hotmail.com
  • Vormsin satamassa vuokrataan myös polkupyöriä. Puh. +372 51 78 722. rent@vormsi.ee
  • Lautta Vormsin saarelle liikennöi Rohukülan satamasta noin kuusi kilometriä Haapsalusta.
  • Edestakainen matka 6,40 e. Polkupyörä 2 e.
  • Katso aikataulut tästä.
  • Hullon kylässä sijaitseva vierastalo Elle-Malle tarjoaa majoitusta ympäri vuoden. Myös polkupyöriä vuokrataan. Puh. +372 564 72854. ellemalle@gmail.com
  • Ruokaravintola Krog No14, Hullo. Puh. +372 514 1418. krog@krog.ee

Kykladien saaristo hehkuu lämpöä pitkälle syksyyn. Santorini on saarista suosituin. Seikkailijalle sopivat Tinos, Syros, Mykonos, Delos ja Andros.

1. SANTORINI

Maailman valokuvatuin auringonlasku

Seitsemältä on jo myöhäistä. Jos haluaa istua mukavasti auringon painuessa mereen, sopiva paikka pitää varata hyvissä ajoin. Oian kylään pakkautuu illallisaikaan tuhansia turisteja, kännykkäkamerat napsuvat.

Pinta-alaan nähden Santorinilla on enemmän matkailijoita kuin millään muulla Kreikan saarella, 1,5 miljoonaa vuodessa. Asukkaita on vain 12 000.

Saaren suosio perustuu jylhiin maisemiin mereen romahtaneen tulivuoren reunalla. Jyrkät, kapeat tiet vievät söpöihin pikkukyliin,
kuten Pyrgosiin, vaaleahiekkaiselle Monolithos-rannalle ja Faroksen majakalle. Saaren ajaa autolla päästä päähän noin tunnissa.

Huono puoli on korkea hintataso. Kolmen ruokalajin illallinen keskitason ravintolassa maksaa noin 50 euroa. Parhaat ateriat nautin Exo Gonian kylän Metaxy Mas -tavernassa ja Perivolos-rannan Sea Sidessa. Edullisinta on ostaa ruokaisia piirakoita leipomoista.

Ota mukaan hyvät kengät. Jos kunto kestää, kävele Skaroksen lohkareelle ja sieltä rantaan.

  • Viikko alkaen noin 600 e. Syys–lokakuu on miellyttävää matkustusaikaa.
  • santorini.gr

2. TINOS

Kappale aitoa kreikkalaista arkea

Kalastajat lasteineen saapumassa Tinoksen kaupungin keskustaan.
Kalastajat lasteineen saapumassa Tinoksen kaupungin keskustaan.

Tinoksen pääkaupungin satamakadulta nousee kukkulaa kohti leveä Leoforos Megalocharis -katu. Kadulla on pehmustettu kaista pyhiinvaeltajille, jotka konttaavat Panagia Evangelistran kirkkoon suutelemaan ihmeitä tekevää ikonia.

15. elokuuta kaistalla on ruuhkaa, kun kymmenettuhannet uskovat juhlivat Neitsyt Mariaa.

Muulloin Tinos on aito rauhallinen kreikkalaiskaupunki, jonka kivikujien liha- ja kalakauppojen, leipomoiden, souvlakikioskien ja kahviloiden luona on kivaa kuhinaa. Kalakaupan Markos-pelikaani kulkee vapaana.

Saarella on enimmäkseen kreikkalaisia matkailijoita, lentokenttä puuttuu.

Konttaava pyhiinvaeltaja rukoilemassa apua lapsettomuuteensa.
Konttaava pyhiinvaeltaja rukoilemassa apua lapsettomuuteensa.

Malamatenia-tavernassa saa Tinoksen yrttimakkaraa ja meizanosalataa, viereisen kirkon pihassa pidetään ristiäisjuhlia.

Kyliin pääsee bussilla. Panormos mon rauhallinen kalastajakylä, Volaxissa on korinpunojia. Dio Horian keskiaikaisesta kylästä on upeat maisemat merelle.

Saarella on 15 kilometriä hiekkarantaa. Moni ranta on autio suurimman osan vuodesta.

  • Lennä Ateenaan, ota bussi Rafinan satamaan, josta lautta vie perille kahdessa tunnissa.
  • tinos.gr

3. DELOS

Saaren kokoinen ulkoilmamuseo

Jotkut Deloksen patsaat ovat alkuperäisten kopioita.
Jotkut Deloksen patsaat ovat alkuperäisten kopioita.

Kun kävelee tuhansia vuosia vanhoissa kortteleissa, tulee epätodellinen tunne. Yleensä antiikin patsaat ja esineet ovat vitriineissä, mutta täällä ihailemme niitä raunioituneiden talojen ja temppelien sisäpihoilla. Monissa rakennuksissa on hienot mosaiikkilattiat.

Delos on Unescon maailmanperintökohde ja Kreikan merkittävimpiä arkeologisia alueita. Mytologiassa se tunnetaan jumalsisarusten Apollonin ja Artemiin synnyinsaarena.

Saarella ei ole mitään suojaa auringonpaisteelta, joten varaa peittävä vaatetus, aurinkovoidetta ja tarpeeksi juotavaa. Monilla on sateenvarjot päivänvarjona. Onneksi museon yhteydessä on pieni kahvio, josta saa kylmää juotavaa.

Hellenistisellä ajalla noin 100 eaa. Deloksella oli 30 000 asukasta, ja satama oli Välimeren vilkkaimpia. Nyt saarella asuu vain muutama kesätyöntekijä.

Kreikan valtio antoi paikan työmaaksi ranskalaisille arkeologeille vuonna 1872, ja siitä alkaen tutkittavaa on riittänyt. Kuuluisimmat jäännökset ovat leijonat, jotka sijoitettiin museoon. Esillä on kopioita.

Delokselle kannattaa ottaa uimapuku mukaan, sillä saari on täynnä rauhallisia kivirantoja.

  • Delokselle pääsee kesäisin laivalla Naxokselta ja Mykonokselta, josta laivalippu maksaa 20 e. Museolippu 6 e.
  • odysseus.culture.gr

4. MYKONOS

Bilettäjän paratiisi

Mykonoksen rantabaareissa näyttäydytään päivin öin.
Mykonoksen rantabaareissa näyttäydytään päivin öin.

Mereltä katsottuna Mykonos on kaunis, puhdas ja täydellisyydessään jopa hieman epätodellinen. nLaiva jää parin kilometrin päähän kaupungista, mutta satamasta tulee vesibussi vastaan.

Kaupunki on syötävän söpö, sinivalkoisia taloja, valkoisiksi kalkittuja kujia, laatuputiikkeja ja trendikkäitä kahviloita.

Sokkeloiset kujat ovat täynnä yllätyksiä. Kulman takana voi olla pramea kenkäliike tai pittoreski taidegalleria. Ylihinnoiteltu drinkki kannattaa juoda pikku-Venetsiassa tuulimyllyjen kupeessa. Ravintolapöydät ovat valaistun merenpohjan vieressä.

Mykonos on Santorinin ohella Kreikan kalleimpia paikkoja. Se on kreikkalaisen ja kansainvälisen suihkuseurapiirin suosikki.

Vapaa ilmapiiri viehättää seksuaalivähemmistöjä, ja sateenkaarilipuilla merkityissä baareissa bileet jatkuvat aamuun. Tunnelma on suvaitsevainen, ja heterot ja homot bailaavat sulassa sovussa.

Paradisen ja Super Paradisen rannoilla tanssitaan pöydillä ja muhinoidaan aurinkotuoleilla, mutta rauhaakin saarella riittää.

  • Tinokselta pääsee Mykonokselle monta kertaa päivässä. Matka kestää 20 minuuttia.
  • mykonos.gr

5. ANDROS

Vaatii vaivannäköä

Saaren pääkaupunkiin Androkseen tulemista ei haluta tehdä liian helpoksi. Satama on Gavriossa saaren länsirannikolla tunnin
bussimatkan päässä kaupungista.

Bussi keskustaan kiemurtelee kaunista reittiä rannikkoa pitkin. Matkalla näkyy hiekkaisia uimapoukamia. Reitti kulkee läpi Batsin kylän, jossa on eniten rantaturismia.

Andros on elegantti, rauhallinen ja vehrein kaikista Kykladeista. Vaikuttaa siltä, että saarella olisi vain paikallisia. Monilla varakkailla kreikkalaisilla on siellä asuntoja.

Kaupunkia halkoo pitkä pääkatu, jonka varrella on vaaleanpunaisia ja keltaisia taloja, erikoisliikkeitä ja kahviloita. Kaupungin sievä vanha osa on rakennettu kapealle kannakselle.

Kato Kastro on vanha linnake piskuisella saarella. Sinne voi kävellä tai kontata ikivanhaa kaiteetonta jyrkkää kaarisiltaa pitkin. Moni ui kaarisillan alla. Toinen uimapaikka on pienen keskusaukion kiviportaiden alapäästä mavautuva pitkä hiekkaranta.

Taksimatka satamasta kaupunkiin maksaa 45 euroa, bussimatka 5 euroa.

  • Laivalla Rafinasta Androkselle kahdessa tunnissa.

6. SYROS

Hieman kuin Italiassa

Laiva lipuu lahdenpoukamaan, Kykladien saariryhmän hallinnollisen pääkaupungin keskustaan. On pakko nielaista ihastuksesta, sillä Ermoupoulin kaupunki nousee amfiteatterimaisesti kahden kukkulan välistä.

Kaupungissa on vähän italialaistyylinen tunnelma. Sitä sanotaankin Pikku-Milanoksi. Keskustoria ympäröivät isot uusklassiset hallintorakennukset, joiden kivijaloissa on varjoisia kahviloita ja baareja.

Illalla aukiolla on leppoisa tunnelma. Lapset juoksevat kauniiksi hioutuneilla marmorilaatoilla ja vanhemmat seurailevat heitä nauttien samalla ouzoa ja mezealkupaloja. Lähistön kapeilla basaarikujilla on pieniä putiikkeja.

Kannattaa kiivetä marmoriportaita ylös kukkulalle, jossa on viehättävä keskiaikainen Ano Syros -kaupunginosa. Agios Giorgiosin kirkolta näkee 1200-luvulla rakennettuja taloja ja meren yli Tinokselle ja Delokselle.

Ermoupoli ei ole rantakohde, mutta Galissan ja Poseidonian kylissä on kauniit rannat. Taksi Galissaan maksaa 20 euroa.

  • Syrokselle pääsee Pireuksen satamasta mAteenasta ja Tinokselta tunnissa.
  • siros.gr

Artikkeli on julkaistu myös ET-lehden numerossa 16/2017.

Maijuliisa
Seuraa 
Liittynyt23.8.2018

Täältä löydät Kreikan helmet – lue vinkit kuuteen ihanaan matkakohteeseen

Me kävimme muutma vuosi sitten Santorinillä, ja olihan ne maisemat mahtavat. En kuitenkaan kyllä suosittele niille joilla on yhtään jalkavaivoja, sillä siellä pääsee kyllä sitten kiipeemään ihan tarpeeksi. Tai kait se riippuu mistä on ottanut hotellin, mutta varmasti on "jalkaystävällisempiäkin" (onko tuo suomenkielen sana :) ) paikkoja Kreikassa.
Lue kommentti

Miu mau!