Intohimoiset tanssijat Hillevi ja Asko Heikkola ovat joka vuosi Tangomarkkinoilla. Kuninkaallisetkin tuntevat heidät. ET:n toimittaja seurasi Heikkoloiden askelissa vuonna 2015.

Kauppakeskus on puoliltapäivin aivan täynnä. Väkeä on tuppautunut portaisiin ja lehtereille katsomaan vuoden 2014 tangokuningatarta Maria Tyysteriä.

"Rakastan, rakastan, rakastan", kajauttaa kuningatar, ja ensimmäinen pari lipuu tanssilattialle. Pian muutkin uskaltautuvat pyörähtelemään.

– Kiitos, Asko ja Hillevi, kun avasitte tanssilattian, Tyyster sanoo mikkiin kappaleen jälkeen.

Asko, 71, ja Hillevi Heikkola, 71, hymyilevät.

Tästä se taas lähtee – uusi, ihana tangopäivä.

Heikkoloiden asuntovaunu seisoo samojen mäntyjen vieressä, jossa se on ollut 20 viime vuotta Tangomarkkinoiden aikaan. Kaikkiaan tämä on pariskunnan 25. kerta tapahtumassa.

–  Lähtiessämme meillä on tapana jättää varaus samalle paikalle seuraavaksi vuodeksi, Asko ja Hillevi kertovat.

Ensimmäinen Tangomarkkina-reissu oli Hillevin idea. Heikkolat olivat juuri ostaneet asuntovaunun, ja lomakin sattui sopivasti samaan aikaan. He jäivät heti koukkuun eivätkä ole sen jälkeen jättäneet yksiäkään markkinoita väliin.

Kausi alkaa Tangomarkkinoiden karsintojen seuraamisesta. Aikoinaan Asko ja Hillevi kulkivat Salosta satojen kilometrien päähän eri alueiden karsintoihin. Nykyään yleisö pääsee paikalle vasta semifinaalin karsintaan Turussa.

– Siellä on 60 osallistujaa, joista valitsemme suosikit. Jos suosikki ei pääse jatkoon, emme silti luovu hänestä, vaan seuraamme häntä tanssilavoilla, Asko kertoo.

Lavoilla kiertely onkin Askon ja Hillevin rakkain harrastus.

Heikkolat ovat joka viikonloppu tanssimassa jossain päin Suomea.

Naapurivaunun edustalla tangoparlamenttia pitävät Heljä ja Timo Takamäki, Anne ja Tarmo Jalonen sekä Anneli ja Paavo Nauha. Hekin ovat vakiokävijöitä. Porukka tunnettiin aiemmin tangoveikkauksen järjestämisestä karavaanarialueella.

– Taas meiltä käytiin kyselemässä, miksei tänä vuonna järjestetä veikkausta. Sanoin, että veikkaustoimisto on mennyt konkurssiin, Tarmo Jalonen naureskelee.

Oikeasti kyse ei ole konkurssista vaan muutoksista tangofinaalien säännöissä. Niiden takia veikkaus on nyt vaikeampi toteuttaa kuin aiemmin.

Veikkausta tai ei, spekulointi illan kuninkaasta käy kiihkeänä.

Timo Takamäki osoittaa seuraavaan asuntovaunurivistöön

– Jälkipyykki pestään noiden kahden vaunun välissä. Silloin otetaan valkoviini kylmästä ja käydään läpi tuomariston toimintaa.

Takamäet ovat Heikkoloiden tavoin aina samalla paikalla karavaanialueella.

– Jos emme saisi samaa paikkaa, siinä kaatuisi koko maa ja markkinat olisivat pilalla, Timo Takamäki veistelee.

Heikkoloiden asuntovaunun pöydällä on värityskirja, värikyniä ja muumikortti. Nimipäivälahja on tarkoitettu Nellille, joka on vuoden 2002 tangokuningattaren Johanna Pakosen tytär.

Kun kiertää lavoja, käy Tangomarkkinoilla ja osallistuu Tangoklubin toimintaan, tutustuu vääjäämättä kuninkaallisiin ja muihin laulajiin.

– Tanssipaikoilla ei ole semmoista orkesteria, etteikö joku soittajista meitä moikkaisi.

Askolla on albumissa kuva itsestään joka ainoan tangokuningattaren kanssa.

Joidenkin kuninkaallisten kanssa Heikkolat ovat jopa ystävystyneet. Seinäjoelta he menevät suoraan vuoden 1997 tangokuninkaan Matti Korkialan lapsen rippijuhliin Kokkolaan.

Hetken päästä kaupungilla kulkiessaan Asko huomaa tutun.

– Tuolla on Rami Rafaelin isä, hän sanoo ja kiiruhtaa tervehtimään.

Kari Raiskinmäki ilahtuu ja kättelee Hilleviä ja Askoa. Pariskunta saa lahjaksi Rami Rafaelin fanipaidan.

Diivailu ei kuulu Tangomarkkinoille. Kuninkaalliset ja muut julkkikset jäävät keikkojensa jälkeen aina vaihtamaan kuulumisia fanien kanssa. He kulkevat kansan seassa, ja heitä saa vapaasti jututtaa ja kuvata.

Nytkin Tangokadulla kävelee vastaan koko tuomaristo.

On pakko pysäyttää Marita Taavitsainen ja kysyä, miltä tuntuu olla taas Tangomarkkinoilla.

– Olen niin kotonani täällä! Ei ole mitään, mitä en voisi täällä tehdä tai sanoa. Jo ensimmäisellä kerralla minusta tuntui kuin olisin satumaassa.

Tuo ensimmäinen kerta oli vuonna 1995, jolloin Marita lauloi itsensä kuningattareksi. 20-vuotistaiteilijajuhlan kunniaksi kuningatarfinaalisssa esitettiin hänen kappaleitaan. Niitä Marita sitten tuomaroi, mikä ei ollut aivan helppoa.

– Omat biisit tulivat liian lähelle. Tuntui, että istuin kuin suolapatsas ajatellen, että ai jaa, näinkö sinä tämän ajattelit esittää, Marita hymyilee.

Samalla kunnianosoitus veti nöyräksi.

– Se oli ihan käsittämätöntä. Olen itse laulanut muiden lauluja, ja nyt muut lauloivat minun laulujani.

Torstaina valitaan tangokuningatar ja lauantaina tangokuningas.

Kuningattareksi valittu Susanna Heikki ei ole juuri ehtinyt nukkua torstain jälkeen. Nyt hän on Tangokadun lavalla lähettämässä tangohölkkääjät ja -kävelijät matkaan.

Tangomarkkinat ovat paisuneet valtavasti sitten aloitusvuoden 1985.

Kävijöitä on nykyään yli satatuhatta.

Esiintyjiä riittää samanaikaisesti moneen eri paikkaan, ja oheistapahtumia on valtavasti. Tangohölkän lisäksi ohjelmassa on esimerkiksi ilmatangon SM-kisat sekä tangoseniorin ja tangonuoren kruunaus.

Joka kulmassa on kojuja tai ravintoloita, ja monista niistä raikaa tangomusiikki karaokena tai bändin esittämänä. Kansa tanssii niin sisällä kuin ulkona.

– Kaikki on nyt vähän suurempaa kuin ennen, myös hinnat, Heikkolat päivittelevät.

Musiikkikin on hieman muuttunut, kun vanhoja tangoja on sovitettu uudelleen.

– Eivät ne tällaisen vanhemman ihmisen tanssijalkaan aina sovi, Hillevi hymyilee.

Hillevi ja Asko tulevat paikalle aina avajaispäivänä keskiviikkona. Silloin on muun muassa tangoparaati.

Markkinoille ei tulla nukkumaan.

Siksi Heikkoloiden vaunussa soi kello joka aamu kahdeksalta. Aamupalan ohessa pariskunta miettii, ketä lähdetään katsomaan ja kuuntelemaan. Monet esiintyjät menevät päällekkäin, mutta sitten on vain tehtävä valinta.

– Valitsemme vähän sen perusteella, kenet on juuri nähty ja kenet ei.

Tangoklubilaisina he pääsevät paikkoihin, joihin tavallisella tangokansalla ei ole asiaa. Tänä vuonna he ovat olleet tapaamassa tuomareita ja kuulemassa, millä perusteella nämä valitsivat uuden kuningattaren.

Hillevi ja Asko tuovat aina polkupyörät tullessaan. Niillä on hyvä hurauttaa paikasta toiseen. Aamu- ja iltapalaa lukuun ottamatta pariskunta syö ulkona, joten asuntovaunu toimii lähinnä huolto- ja lepopisteenä.

Kaikki menee sujuvasti, kun homma on hyvin suunniteltu. Hillevi ja Asko ovat esimerkiksi ostaneet lippunsa tärkeimpiin konsertteihin jo vuotta aiemmin. Niitä jonotettiin silloin sunnuntaiaamuna Tangotoimistolla.

Lauantaina kaikkialla tuntuu väreilevän yksi kysymys: kuka kruunataan tangokuninkaaksi illalla?

Heikkolat jättävät diplomaattisesti kertomatta oman suosikkinsa.

Yksi tangokruunua tavoittelevista on mäntsäläläinen Kalle Jussila. Kun hän kävelee markkinakadulla, naiset kapsahtavat kaulaan tämän tästä. Yksi mies tulee kättelemään ja kiittämään hyvistä lauluista.

– Ihmiset elävät vahvasti mukana. Vaikka nyt on satanut vettä, kaikkien kasvoilla ja silmissä on aurinko. Tämä porukka on niin hienoa! Niin kuin Heidi Pakarinen sanoi aikoinaan, se on sitä tangorakkautta, Jussila maalailee.

Hän on finaalissa toista kertaa. Ensimmäisellä kerralla hän ei ollut täysissä sielun ja ruumiin voimissa rakennustyömaalla sattuneen onnettomuuden vuoksi.

– Tämä kerta on täysin erilainen. Olen saanut varmuuden omaan tekemiseen, ja lavalla on kiva fiilis. Paniikit on eletty jo viime kerralla.

Kenkäkauppias Tauno Pekkanen Orivedeltä kysyy, saisiko hän lahjoittaa Jussilalle kengät. Kalle innostuu ja istuu kokeilemaan terveyskenkiä. Ympärille kerääntyy fanilauma.

– Otan nämä pinkit kengät. Minusta tulee isona Rami Rafael, Jussila naurattaa viitaten kilpakumppaniinsa.

Hän kertoo kokevansa isällisiä tunteita nuorempia finalisteja kohtaan.

– Kyllä minä haluan vähän opastaa, että älkää pojat jännittäkö, me pidetään teistä huolta.

Kalle sanoo, ettei aio enää kilpailla, jos illalla ei tule voittoa. Tangomarkkinoille hän aikoo silti aina tulla.

"Tango on elämää ja elämä on tangoa."

– Kun tehdään uusia tangokappaleita, ne kertovat aina eletystä elämästä, Jussila kiteyttää tangon hurman.

Ennen illan finaalia on koko päivä aikaa tanssia ja katsella tähtiä. Maria Tyysterin esiintymisen jälkeen Hillevi ja Asko suuntaavat toiseen kauppakeskukseen, jossa esiintyy Kyösti Mäkimattila, kuningas mallia 2013. Sen jälkeen he käyvät asuntovaunulla vähän huilaamassa.

Tauon jälkeen pari pyörähtelee vielä Tangokadulla vuoden 2013 kuningattaren tahtiin. Alkuilta on kolea, ja Heidi Pakarinen pelkää luonnon tuulikoneen tekevän tepposet. Ettei vain kellohame heilahtaisi liikaakin?

Seuraavaksi Heikkolat lähtevät vaatteita vaihtamaan ja kohti finaalia. Moni jää seuraamaan huipennusta ravintolan tai asuntovaunun televisiosta.

Hillevi ja Asko istahtavat Seinäjoki Areenan toiseen riviin. On aika valita uusi tangokuningas.

Äänestä suosikkiasi

  • Vuoden 2017  Tangomarkkinat järjestetään 5.–9.7. Tangokuningatar valitaan 6.7. ja -kuningas 8.7. 
  • Yleisön suosikki -äänestys päättyy 5.7. klo 12. Äänestyksen voittajat kerrotaan samana päivänä tapahtuman avajaisissa Tangokadulla.
  • tangomarkkinat.fi
paras voitti

Se kuuluu kesään jokaiseen – Asko ja Hillevi ovat Tangomarkkinoiden superfanit

Tosihyvä, että tänä vuonna voitti perinteisen oloinen tangokuningas Marco Lundberg. Paras laulunääni, pehmeä, kaunis sointi. Muistuttaa vanhoja tangolaulajia kuten Taisto Tammi ja Markus Allan. Otti kuninkuuden nöyrästi vastaan kyyneleet silmissä. En muista näin tapahtuneen moneen vuoteen. Saatiin hyvä kuningas! Myös minä pelkäsin, että tuomaristo valitsee Uhlbäckin, jota ei voine verrata äänen soinnin ja laulutaitojen perusteella Lundbergiin. Tangossa on tärkeintä laulun tulkinta eikä mikään...
Lue kommentti

Sinikka Saastamoisen lapset puolisoineen ja lapsineen vuokraavat joka jouluksi mökin, johon mahtuu koko heimo.

1960-luvulla pohjoiskarjalainen Sinikka Saastamoinen jäi leskeksi neljän alle 10-vuotiaan lapsen kanssa. Lisäksi hän odotti viidettä.

– Perhe hitsautui yhteen niin tiukasti, että aikuiset lapset perheineen haluavat vieläkin viettää joulut yhdessä, kertoo Maija-Liisa Punta-Saastamoinen, Sinikan ainoan pojan Maurin vaimo.

Miniä ja vävyt ovat sopeutuneet perinteeseen.

– Aiemmin menimme kaikki – puolisot, lapset ja lastenlapset – anopin luo, mutta nyt haluamme, että hän saa helpon joulun. Kahdeksankymppisen mummon koko joulukuu ei saa mennä keittiössä.

Kuvassa vasemmalla Pirjo, etualalla Elmeri. Suvetar ja Kaisa koristelevat kuusta.
Kuvassa vasemmalla Pirjo, etualalla Elmeri. Suvetar ja Kaisa koristelevat kuusta.

Pinja koristelee kuusta.
Pinja koristelee kuusta.

Joka jouluksi suku vuokraa mökin, yleensä eri paikasta. Viime vuonna valinta oli Simpelejärvi, jonka rannalla olevaan mökkiin mahtui koko 20 hengen seurue.

Joulunviettoon tulevat Maurin ja Maija-Liisan lisäksi heidän lapsensa Jesperi, 27, ja Suvetar, 22, sekä Maurin sisarukset lapsineen. Maurin sisar Pirjo ja hänen miehensä Pentti Sahlman ajavat vuokramökille Vantaalta. Sinikan esikoistytär Eija ja hänen puolisonsa Pauli Purmonen tulevat Joensuusta, samoin tytär Tarja ja Heino Hämäläinen poikansa Severin kanssa. Tytär Heli tulee joulunviettoon Tampereelta miehensä Keijo Karjulan ja lastensa Jonnen, Pinjan ja Elmerin kanssa.

– Parasta on yhdessäolo. Tuntuu hyvältä päivittää kuulumiset ilman kiirettä. Jokainen tuo jotain jouluruokaa. Esimerkiksi Mauri tekee sinapin, minä jälkiruuan. Tarja on koristelemisen mestari, hän tuo kukat, viimeksi upeat jouluruusut, Maija-Liisa sanoo.

Pirjo ottaa rennosti.
Pirjo ottaa rennosti.

Kodassa paistetaan makkaraa.
Kodassa paistetaan makkaraa.

Näkymä Parikkalan mökin ikkunasta pysäytti.

– Istuin sohvalla ja vain katselin, järvi tuli kuin syliin. Jää oli kaunista, vaikka sen päällä oli muutama sentti vettä. Kastelimme siinä varpaat saunan jälkeen, Maija-Liisa kertoo.

Suvun ohjelmaan kuuluu jouluna herkuttelu, saunominen, ulkoilu ja Trivial Pursuit -peli. Viimeksi sitkeimmät pelasivat aamuneljään.

– Sen jälkeen nukuimme hyvin.

Sinikka viettää joulua lapsenlapsensa Kaisan kanssa.
Sinikka viettää joulua lapsenlapsensa Kaisan kanssa.

Jouluaamuna mummo heräsi keittämään puuron, ja puolen päivän jälkeen koko seurue lähti ulos.

– Oli ihana nähdä, kun mummo käveli nuorten kanssa käsikoukkua ja nautti siitä, että kaikki ovat koolla.

Huvila.net > Loikonsaari 3


Mukana joulunvietossa oli myös Uniikki-kissa. Perhe tuo vuokramökille mukanaan myös piparkakkutalon.
Mukana joulunvietossa oli myös Uniikki-kissa. Perhe tuo vuokramökille mukanaan myös piparkakkutalon.

Ruotsin Lapista ei löydä joulupukkia, mutta hurjia rinteitä senkin edestä. Keltanokka lähti testaamaan, miten pääsee alas Riksgränseniä ja Björklideniä.

Opashan on hullu!

Olen saapunut vasta tunti sitten Ruotsin Lappiin, marssinut saman tien suksivuokraamoon, ährännyt vaivalloisesti massiiviset laskettelumonot jalkaan ja kuunnellut huolestuneena miniluentoa lumivyöryn vaaroista. Ja nyt pitäisi seurata lasketteluopasta vielä kilometri ylämäkeen kohti tunturin huippua.

Olen näännyksissä, hikinorot valuvat poskilla. Ihan kuin noutajan kalsa kosketus tuntuisi olkapäillä.

Björklidenin laelta näkyy Norjaan saakka.
Björklidenin laelta näkyy Norjaan saakka.

Matkaa on tehty jo puoli tuntia, ylämäkeen luonnollisesti. Björklidenin laskettelukeskus näkyy alhaalla pienenä. Horisontissa siintävät Norjan tunturit ja jossain niiden takana Atlantti. Jalassani on karvapohjaiset sukset. Ne eivät lipsu senttiäkään. Eivätkä kyllä luistakaan. Niillä vain tampataan matkaa ylämäkeen.

– Mika, sinä pystyt tähän. Ajattele, miten hienot maisemat ylhäällä odottavat. Sitten laskettelemme pitkin neitseellisiä lumia alas laaksoon. Det är kul! tsemppaa opas Kim Bergsten.

Mihin olen joutunut?

Opas Kim Bergsten vei meidät huipulle.
Opas Kim Bergsten vei meidät huipulle.

Sisulla huipulle

Kokeilin laskettelua ensimmäisen kerran 15-vuotiaana Jyväskylän Laajavuoressa. Alku oli vauhdikas, syöksyin pipo silmillä rinteen suoraan alas. En osannut oudoilla suksilla kurvata, kun en tullut keneltäkään kysyneeksi, miten se tapahtuu. Vauhdin sain pysähtymään juuri ennen parkkipaikkaa.

Sen jälkeen eksyin mäkeen satunnaisesti, keskimäärin kerran vuosikymmenessä. Rinteessä oli joka kerta kivaa, mutta laskettelupuremaa en koskaan saanut. Ehkä Suomen rinteet olivat liian vaatimattomia tällaiselle Laajavuoren veteraanille.

Sitten ystäväni houkutteli testaamaan "vähän kovempaa kamaa", Ruotsin Lapin tuntureita. Ruotsihan on suomalaiselle kuin Amerikka. Siellä kaikki on hienompaa ja suurempaa, niin tunturitkin. Ruotsin Åre tunnetaan pikku-Alppeina, sillä sen korkein huippu Åreskutan yltää yli 1400 metriin. Rinteet ovat kilometrien pituisia. Suomen laskettelukeskuksissa moisista lukemista vain unelmoidaan.

Luonnonrinteissä lasketaan kuin pumpulissa.
Luonnonrinteissä lasketaan kuin pumpulissa.

Vierekkäin sijaitsevissa Björklidenissä ja Riksgränsenissa tunturit kohoavat reiluun kilometriin. Niiden luonnonrinteet sopivat monipuoliseen lasketteluun kuin valetut.

Bergsten on päässyt tunturin laelle ja jatkaa tsemppaamista. Ammattilaiselle kapuaminen on niin helppoa. Määränpää häämöttää, tamppaan karvapohjasuksiani rinnettä vimmaisesti ylös suomalaisella sisulla.

Det är kul! Det måste vara kul!

Lopulta pääsen perille. Viisikymppisen kunto voisi olla kovempikin, mutta olen yhä elossa.

Hiihtopummin tunnustukset

Bergsten auttaa irrottamaan karvapohjat suksista. Vedän keuhkot täyteen tunturi-ilmaa ja annan katseeni nuolla horisonttia. Olen kilometrin lähempänä taivasta kuin tunti sitten suksivuokraamossa. Olo on juhlallinen. Alan ymmärtää, miksi joskus pitää kärsiä, että voi nauttia.

Bergsten kaataa kuksaan kahvia.

– Olen ollut neljä vuotta Björklidenissä ja Riksgränsenissä lasketteluoppaana. Nuorena elin hiihtopummina Ranskan Chamonix'ssa. Siellä aloin myös vuorikiipeillä, ja se on suurin intohimoni. Laskettelu tulee kakkosena. Nytkin jatkaisin mieluiten matkaa aina vain ylöspäin, Bergsten tarinoi kahvitauollamme.

Täällä vartioin minä!
Täällä vartioin minä!

Näkemykseni vain vahvistuu: mieshän on umpihullu.

Huipulla tuulee. Kahvin lämmittävä vaikutus hupenee. On aika miettiä paluuta alas. Bergstenilla on suunnitelma. Seuraamme mestaria jyrkän rinteen reunaan. Rinne ei ole pitkä, mutta korkeusero nostaa hikikarpalot taas pintaan.

– Tässä on paljon pehmeää lunta, kuin höyhenillä laskisi. Seuraa vain minua, tee pitkiä nautinnollisia kaarroksia, nauti joka hetkestä, Bergsten sanoo ja lähtee.

Hiihtohissit lähtevät aivan Riksgränsenin keskustasta.
Hiihtohissit lähtevät aivan Riksgränsenin keskustasta.

Kuperkeikkoja pumpulissa

Bergsten pöllyttää tyylikkäästi lunta kaarrellessaan. Pian hän on rinteen alaosassa odottamassa meitä muita.

Olen ryhmämme keltanokka, muut ovat kokeneita laskettelijoita ja laskevat perässä leikitellen, kaiketi nautiskellen. Lähden liikkeelle. Luonnonrinteessä, vasta sataneessa pumpulilumessa laskeminen tuntuu erikoiselta. Lumi upottaa, vauhti kiihtyy hitaasti. Mutta se kiihtyy.

Tulee kaarroksen aika. Sukset eivät tahdo totella. Käännyn puolittain ja heitän kuperkeikan. Rämmin pystyyn. Sama toistuu seuraavassa mutkassa. Ja sitä seuraavassa.

Alas ehtineet hymyilevät hyväntahtoisesti. Onneksi rinteessä on niin paljon lunta, että kuperkeikkailu ei vammauta, mitä nyt vähän henkisesti.

– Onnittelut, Mika, selvisit. Se oli päivän haastavin osuus. Nyt pidetään hauskaa, Bergsten lupaa.

Puuterilumirinteet houkuttelevat rinnehait näyttäviin temppuihin.
Puuterilumirinteet houkuttelevat rinnehait näyttäviin temppuihin.

Rinne jatkuu loivahkona, ja löydän oman tapani kääntyä upottavassa lumessa. Tuuli suhisee korvissa, laakso lähenee ja talot muuttuvat näkökentässä isommiksi. Mäkeä riittää. Laskettelu kysyy reisilihaksia.

Pidän välillä taukoja ja ihailen arktisen luonnon kauneutta. Olen jo hyljännyt ajatuksen pysyä muiden matkassa. Hiljaa hyvä tulee, alas pääsee kaikilla nopeuksilla.

Lasken hotelli Fjälletin pihaan suksitelineen luo. Pian istun hotellin aulassa, ja takkatuli loimottaa. Kylmä huurteinen tuoksuu edessäni.

Reidet tutisevat, mutta nautin maisemasta Lapporteniin, Lapin porttiin. Näyttää kuin kuu olisi aikojen alkuhämärässä hipaissut Maata ja vienyt puolipallon muotoisen palan tuntureita mennessään.

Björklidenin Fjället tarjoaa huoneiden lisäksi mökkejä.
Björklidenin Fjället tarjoaa huoneiden lisäksi mökkejä.

Vihdoin vohvelia

Hotellin edessä odottaa hytillinen telavaunu. Se täyttyy matkustajista ja lähtee Låktatjåkkon tunturiasemalle 1228 metrin korkeuteen.

Alhaalla aurinko paistaa, mutta perillä odottaa vaakasuoraan viuhuva hyytävä tuuli ja lumimyräkkä. Lapin luonto luo Ruotsissakin outoa taikaa.

Puikahdan kohti mustaseinäistä hirsitaloa. Sisällä odottaa maailman pohjoisin vohvelikahvila. Käyn pirttipöytään, riisun toppatakkini ja tartun vohveliin.

Olen laskettelu-urani huipulla, kukkulan kuningas. Mietin jo tulevaa Åren-retkeä. Pohjoismaiden pisimmät rinteet vain naurattavat Björklidenin veteraania.

Rapea vohveli palkitsee laskettelijan.
Rapea vohveli palkitsee laskettelijan.

Låktatjåkkon vohvelikahvila on maailman korkeatasoisin sananmukaisesti.
Låktatjåkkon vohvelikahvila on maailman korkeatasoisin sananmukaisesti.

Artikkeli on julkaistu ET Matkaopas -lehden numerossa 6/2016.

Laskettelukeskukset

  • Riksgränsenin ja Björklidenin laskettelukeskukset sijaitsevat vierekkäin Kiirunasta kaakkoon lähellä Norjan rajaa, Napapiiriltä 200 kilometriä pohjoiseen. Molemmat tunnetaan hyvistä off-piste-laskuista eli vapaalaskuista rakentamattomilla luonnonlumisilla rinteillä.
  • Björklidenissä on 23 rinnettä ja viisi hissiä. Kittelsdalsin hissi vie korkeimmalle, 1100 metriin. Riksgränsenissä löytyy 15 rinnettä, 6 hissiä ja liki rajattomasti vapaalaskurinteitä. 

Näin pääset perille

  • Helsingistä Tukholman kautta lento Kiirunaan, mistä matkaa perille valtatietä E10 on noin 130 kilometriä. Lentoaika Helsinki-Kiiruna 2,5 tuntia. Kentältä on bussiyhteys laskettelukeskuksiin, 30 e/suunta. Bussi kulkee usein myös Björklidenin ja Riksgränsenin välillä.
  • Kiirettömille sopii juna Tukholmasta Riksgränseniin, matka-aika 18 tuntia.
  • Norjan Narvikin lentokentälle on Riksgränsenistä vain 40 kilometriä, mutta bussiyhteyttä kentältä Ruotsin puolelle ei ole. Ruotsin ja Norjan välinen tie on joskus lumimyrskyn takia päiviä poikki. Oulusta maantietä pitkin Riksgänseniin on 620 kilometriä.
  • Helikopterilla? Arctic Elementsin järjestämillä räätälöidyillä 1-7 päivän Heliski-retkillä kokeneet laskettelijat viedään helikopterilla laskemaan neitseellisille puuterilumille vuoristoon, kuten yli 2 000-metriselle, jyrkkärinteiselle Kebnekaiselle. 

SOS

  • Merkitsemättömillä luonnonrinteillä on lumivyöryvaara. Suksivuokraamoista saa pakollisena lisävarusteena repun, jossa on muun muassa lähetin ja lumilapio. Suksivuokraamojen henkilökunta ja laskettelunopettajat opastavat, miten toimia lumivyöryssä.
  • Laskettelussa voi loukkaantua kaatuessaan. Kannattaa varmistaa ennen matkaa, että vakuutukset ovat voimassa. Kypärä on tärkeä turvavaruste.
  • Ruotsin hätänumero on 112.

Sää

  • Talvisesonki alkaa helmikuussa, kun keli muuttuu epävarmasta aurinkoiseksi. Rinteissä riittää lunta toukokuun puoliväliin. Silloin päivälämpötilat ovat reilusti plussalla, mutta yöt edelleen kylmiä. Säätilan vaihtelut ovat tuntureilla nopeita, mikä kannattaa ottaa huomioon varustevalinnoissa.

Majoitus

  • Riksgränsenissä laskettelukeskuksen sydän on suuri Hotell Riksgränsen, jonka huonevalikoima on laaja himolaskettelijan koppero hyteistä perhesviitteihin. Perhehotelli Meteorologen Ski Lodge tarjoaa personnallista luksusmajoitusta.
  • Björklidenissa majoitustilaa tarjoaa hotelli Fjället 1-4 hengen huoneissa ja lomamökeissä. Todellista huippumajoitusta tarjoaa pieni Låktatjåkkan tunturihotelli 1228 metyrin korkeudessa.