Itä-Karjalan retkeen otetaan vauhtia Salpalinjalta Suomen puolelta.
Itä-Karjalan retkeen otetaan vauhtia Salpalinjalta Suomen puolelta.

Bussimatka Itä-Karjalaan vie Väinö Linnan romaanin ja viime sotien tantereille. Historia muuttuu eläväksi aidoilla tapahtumapaikoilla.

Seisomme Jänisjoen törmällä Läskelän kylässä Venäjän Karjalassa.

Varkautelainen yrittäjä Timo Männikkö alkaa kertoa isänsä Onnin sotatarinaa.

– Kerran hän ajoi venäläisen pikakiväärin väijytykseen. Takarengas räjähti, ja isä kellisti pyöränsä ojaan.

Vihollinen luuli miehen kuolleen, mutta tämä yllätti ampujat takaapäin.

– Isältä pääsi itku, kun hän löysi yhden surmaamansa miehen lompakosta kahden pikkulapsen valokuvat.

Onni Männikkö oli moottoripyörälähetti Ruben Laguksen panssaridivisioonassa. Se kulki rinnan kirjailija Väinö Linnan rykmentin kanssa.

Norjasta saapunut Helena Harle Mehus näyttää käsin kirjoitettua paperia, jonka löysi isänsä Niilon jäämistöstä. Siihen isä oli kirjannut joukko-osastonsa liikkeitä sen lähdettyä vetäytymään Syväriltä kesäkuussa 1944.

– En halunnut lapsena kuunnella isän sotajuttuja. Nyt tulin tänne paikkaamaan aukkoja tiedoissani, Helena Harle Mehus sanoo.

Osuma onnensoturiin

Bussi kuljettaa 40 hengen ryhmäämme Tuntemattoman sotilaan maisemissa. Reitti seuraa sotatapahtumia Itä-Karjalassa.

Läskelän kylä sijaitsee Laatokan pohjoispäässä puolen tunnin ajomatkan päässä Sortavalasta. Kylään liittyy hurja tarina, jollaisia retken vetäjä everstiluutnantti Ilmari Hakala tietää monia.

– Heinäkuussa 1941 täällä vaikutti onnensoturiksi kutsuttu talvisodan veteraani, luutnantti Allan Gummerus.

Suomalaiset olivat motittaneet venäläiset joen länsirannalle. Onneensa luottanut Gummerus lähti pioneerivänrikin kanssa tukimaan vaurioitunutta siltaa, vaikka se oli venäläisten tarkka-ampujien tähtäimessä.

– Huonostihan siinä kävi. Pioneerivänrikki kaatui kahteen luotiin. Gummerus sai naarmun kaulaansa, mikä järkytti häntä syvästi. Hän tunsi kohtalonsa kääntyneen.

Kun Gummerus seuraavana päivänä piti käskynjakoa joentörmällä, hän sai luodin rintaansa ja ehti vain todeta: ”Pojat, nyt taisi sattua. Menikö sydämeen? Eikö sydän ole tällä puolella?”

Linnan romaanissa sotamies Asumaniemi sanoo viime sanoikseen: ”Se on vasemmalla puolella… Sydän on vasemmalla puolella…”

Esimerkki kuvaa Linnan tapaa rakentaa teostaan. Hän sijoitti yksittäiset tositapaukset haluamaansa kohtaan fiktiota.

Siksi Tuntematonta sotilasta ei voi pitää historiankirjoituksena tai johtamistaidon oppaana. Se on romaani.

Motissa Lemetissä

Hiekkatie muuttuu huonoksi. Tienvarren kylissä työttömyys vallitsee ja vodka virtaa. Kahden puolen tietä näkyy tiheää pusikkoa. Suomalaisten raivaamat pellot on päästetty pajukoksi.

– Neuvostoliiton johtaja Nikita Hruštšov innostui maissinkasvatuksesta ja kielsi muun viljelyn. Maissi ei kuitenkaan menestynyt. Vasta nyt viljanviljelyä on alettu elvyttää osin suomalaisten opeilla, Hakala kertoo.

Lemetin tienhaarassa käytiin talvisodan rajuimmat mottitaistelut. Venäläisillä oli valtava ylivoima, mutta pieni Suomen armeija onnistui saartamaan heidät ankarissa olosuhteissa.

”Ja tuhosi…i…it tankkeja?” Niin alokas Hauhia kyselee luutnantti Koskelalta tämän sankariteoista Tuntematon sotilas -romaanissa.

”Pari maahan kaivettua Lemetissä”, Koskelan vastaus kuuluu.

– Tuossa näkyy yksi panssarimonttu, Hakala sanoo ja osoittaa sammaloitunutta kuoppaa.

Historia herää eloon aidoilla tapahtumapaikoilla. Sen koemme monta kertaa neljän päivän reissulla, joka venyy yli 3000 kilometrin mittaiseksi.

Kiinnostuitko tästä matkasta? Lähde mukaan ET-lehden lukijamatkalle – katso lisää tästä 

Pää matalalla

Väinö Linnan joukko-osaston sota päättyi nelisen kilometriä Loimolan kylästä. Poikkeamme bussilla rauhantulon maisemiin kesken matkan, ettei tietä tarvitse ajaa takaisinpäin.

Korpitien metsäisellä harjanteella erottuu juoksuhautojen ja romahtaneiden bunkkereiden verkosto. Katkenneen oksan päässä roikkuu ruostunut ämpäri, kenties jatkosodan ajalta.

Juuri tämän suon laidalla oikean Jalkaväkirykmentti 8:n ensimmäinen pataljoona kävi viimeiset taistelunsa ennen rauhaa. Ilmari Hakala vie meidät alarinnettä seurailevan kaivannon reunalle.

– Tämä on panssarieste. Sitä oli vaikea havaita vaunusta, joka tuli harjanteen yli. Kaivannosta vaunu ei enää päässyt pois. Kaikkea suomalaiset keksivätkin vihollisen pään menoksi.

Ilmari Hakalan vaimo Leena, retken huoltopäällikkö, soittaa meille äänityksen, jonka Yleisradio teki 4. syyskuuta 1944 kello 8.05, kun rauhan piti jo olla voimassa.

Ääni rätisee. Toimittaja kysyy juoksuhaudassa suojautuvilta miehiltä, mitä he ajattelevat rauhantulosta.

”Oudoltahan se tuntuu monen sotavuoden jälkeen. Ensin en tahtonut uskoa, piti soittaa takaisin pataljoonaan. Itse olemme hiljaa, mutta naapuri ei näytä lakkaavan”, kertoo luutnantti Virtanen. Taustalta kuuluu jalkaväen aseiden laukauksia.

– Nuoret miehet puhuvat tosi kypsästi ja rauhallisesti. Sota oli heille jo arkipäivää. Piti vain pitää pää alhaalla, Helena Harle Mehus huokaa.

Tappiomieliala ei välity sotilaiden puheista. Linna pani romaanissaan Vanhalan sanomaan asian tällä tavoin: ”Hyvänä kakkosena tuli maaliin pieni sisukas Suomi.”

– Se kertoo torjuntavoitosta. Jatkosodan tavoite oli itsenäisyyden säilyttäminen, ja se toteutui, sotahistorian tutkija Hakala toteaa.

Kollaa kesti

Kymmenisen kilometriä Loimolasta sijaitsee legendaarinen Kollaanmäki. Sen kenttähautausmaalle on haudattu 104 talvisodassa kaatunutta. Hautausmaalla Leena Hakala lukee ääneen Helvi Hämäläisen runot Suomalaiselle tuntemattomalle sotilaalle ja Hevosille jotka kuolivat sodassa.

Kollaalla taisteli Sortavalassa syntynyt luutnantti ja entinen muukalaislegioonalainen Aarne Juutilainen, ”Marokon kauhu”. Hän tuli tunnetuksi rohkeutensa ja omaperäisen johtamistapansa vuoksi.

Yleisradion tallenteessa Juutilainen kuvailee karskiin tapaan miestensä tekoja:

”Ovat kyselleet, milloin ylimääräiset kertausharjoitukset loppuvat ja milloin se sota alkaa. Olen syntisiin tyytyväinen. Lungia poikia.”

Juutilainen kertoilee, miten ”ryssät ovat antaneet” suomalaisille tykkejä, konekivääreitä ja muuta ”pienempää törkyä”. Hän on haavoittunut jalkaan, mutta vähättelee tapahtunutta ja kehaisee istuvansa vaikka kiikkustuolissa sihtailemassa vihollista kiikarikiväärillä.

Juutilaisen yksikössä oli mukana myös Simo Häyhä, jota pidetään yhtenä kaikkien aikojen tehokkaimmista tarkka-ampujista.

Uusi Tuntematon

Yksi suomalaisten päämäärä kesällä 1941 käynnistyneessä jatkosodassa oli Karjalan tasavallan nykyinen pääkaupunki Petroskoi.

”Hei karjut! Petrosavoski täällä loistelee isänmaan aamunkoitossa.”

Näin kallion laelta tähyilevä sotamies Viirilä hihkaisee romaanissa, kun pataljoona lähestyy kaupunkia. Valtauksen jälkeen syksyllä 1941 kaupungin nimi muutettiin Äänislinnaksi.

Nykyisin Petroskoi on varteenotettavan kokoinen, asukkaita on noin 260 000. Muuttoliike tosin vie monia Venäjän suuriin keskuksiin.

Ensi lokakuussa tulee ensi-iltaan Aku Louhimiehen ohjaama uusi Tuntematon sotilas -elokuva. Siinä on kohtaus Äänislinnan voitonparaatista, jonka Väinö Linna ohittaa romaanissaan lyhyellä maininnalla.

– Isäukko oli mukana polkupyörällä. Minulla on siitä kuviakin. Paraatista ei sodan jälkeen kauheasti haluttu puhua, Timo Männikkö kertoo.

Petroskoita halkoo jylhän rautatieaseman edestä lähtevä viivasuora valtaväylä, Lenininkatu. Sen toisessa päässä välkehtivät Äänisen aallot.

Rantapuistikossa järvelle tähyilee poliitikko Otto Wille Kuusisen patsas. Jykevää hahmoa kutsutaan leikillisesti kalastuksenvalvojaksi.

Vasili saunoo

Sammatuksen kylän mäellä käytiin kesällä 1944 isot taistelut. Alueelta on löydetty sotilaiden jäännöksiä. Pari vainajaa on tunnistettu suomalaisiksi tuntolevystä ja puukosta.

– Tältä mäeltä Mannerheim-ristin ritari Toivo Ilomäki tuhosi useita venäläisiä panssarivaunuja. Hänellä oli tarkka sihti, Hakala kertoo.

Laskeudumme mäeltä kylän raitin varrella sijaitsevalle talolle. 85-vuotias Vasili Tarasov, Hakaloiden tuttu vuosien takaa, tulee ulos punaisesta tuvastaan ja ottaa heti yleisönsä.

Hän osaa suomea, koska kävi välirauhan aikana suomalaisten perustamaa koulua.

– Mies lähti metsään tatteja keräämään. Ei kuulunut takaisin. Ei ole löydetty. Metsä on iso. Karhujakin on paljon ja susia. Viime syksynä sudet söivät ketjussa olevan koirani. Yksi susi ammuttiin, Vasili kertoo kylänsä elämänmenosta.

Kun Vasili käväisi Aunuksessa lääkärissä, talossa kävi varkaita. Tarina saa meidät keräämään pienen avustuksen naapurimaan kansalaiselle. Ilmari Hakala toimittaa rahat perille vaivihkaa, ettei miehen ylpeys saisi tarpeetonta kolausta.

– Minulla on pullo vodkaa. Ilman vodkaa ei saa elää, mutta paljon ei saa juoda, vähän, tervaskanto veistelee ja kumoaa ryypyn hitaasti pohjaan asti.

Sammatuksen kylätien toisella puolella savuaa sauna, koska Vasililla on kylypäiv, saunapäivä.

Isän perässä

Jatkosodan kirjeenvaihtajat Martti Haavio ja Olavi Paavolainen ihastuivat Kuujärven idylliseen Paloniemen kylään. Haavio kirjoitti paikasta päiväkirjassaan Me marssimme Aunuksen teitä.

Sadevesi on syönyt jyrkkää hiekkatietä, joka vie järven rantaan. Ilta-auringossa kylpee unelias karjalaiskylä puutaloineen.

– Isäni istuskeli komentajansa kanssa laiturilla kuuta katsellen. Komentaja oli, kenties hieman liikuttuneessa tilassa, luvannut isälle sata hehtaaria maata järven rannalta. Kyllä sotaan mahtuu mukaviakin muistoja, Timo Männikkö kertoo.

Kotimatka alkaa. Laajojen rehupeltojen keskellä sijaitsee valtava karjakombinaatti. Laatokka vilahtelee silloin tällöin näkyviin.

Tuuloksen kenttähautausmaalle on haudattu 57 suomalaista. Hakala kertoo kesän 1944 rajuista vetäytymistaisteluista.

Viimeiseksi pysähdymme Salmissa, josta on lähtöisin Helena Harle Mehuksen isän suku.

– Tämä reissu on ollut minulle vaellusta hänen kanssaan, Harle Mehus summaa.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 4/2017.

Lähde mukaan ET-lehden lukijamatkalle Tuntemattoman sotilaan jäljille! Katso tarkemmat tiedot täältä. 

Piipahda minilomalle Tallinnaan ja seikkaile rohkeasti vanhankaupungin ulkopuolelle. Etsimme parhaat osoitteet, joissa herkuttelu, kauneushoidot ja ostokset onnistuvat edullisesti.

1. Vaateostoksille – Mekkoja myös kurvikkaille

Kuinka monta näistä tunnistat: Baltman, Mosaic, Monton, Bastion, Ivo Nikkolo?

Viron viidestä tunnetuimmasta muotibrändistä vain Ivo Nikkolo on minulle ennestään tuttu. Tilanne kuitenkin korjaantuu yhdessä osoitteessa. Baltika Moetänav on ainoa paikka maailmassa, jossa kaikki viisi merkkiä ovat näin laajasti edustettuina.

Liikettä johtava Sigrid Sunter vie meidät kierrokselle myymälään ja lupaa esitellä merkit. Aloitamme Ivo Nikkolosta, jonka suoralinjainen skandinaavinen tyyli sopii etenkin bisnespukeutujille.

– Kurvikas ja rehevä nainen etsiytyy Bastionin tai Mosaicin osastolle. Bastion on tunnettu erityisesti mekoistaan, Mosaic puolestaan keskittyy arkivaatteisiin. Molempien mallistot ulottuvat kokoon 48 asti.

Nuorekkaasta tyylistä pitävää palvelee Monton, jonka koot ulottuvat 44:ään.

Miesten pukuihin erikoistuneen Baltmanin vaatteet tehdään samoista kankaista kuin kansainvälisten muotibrändien. Pukuja on tarjolla kokoon 64 asti. Outlet-osastoilla myydään merkkien mallikappaleita ja edellisen sesongin malleja jopa 70 prosentin alennuksella. 

  • Veerenni 24–32. Raitiovaunut 3 ja 4, bussit 3, 16 ja 73, pysäkki Vineeri.

2. Kahville – Aamiaissalaatti apilakahvilassa

Ristikheina toimittaa kakkuja muihinkin tallinnalaisiin ravintoloihin.
Ristikheina toimittaa kakkuja muihinkin tallinnalaisiin ravintoloihin.

Aamiaiskulttuuri on Tallinnassa vielä lapsenkengissä, mutta onneksi on ihania poikkeuksia. Pelgulinnassa puutalojen keskellä sijaitseva Ristikheina, suomeksi apila, kilpailisi kärkisijoista kaupungin suloisimpien kahviloiden listauksessa, mutta poikkeuksellisen siitä tekee pitkä aamiaislista. Se on voimassa arkisinkin puoleen päivään saakka.

Päivän puuron hillosilmän ­kera (2,50 e) saa kauhoa lautaselle itse, pieneen nälkään voi ottaa paahtoleivän ja paistetun munan (1,50 e). Aamiaissalaatti (6 e) vei kielen ja nälän mennessään: paistettu kvinoa, sipuli ja aurinkokuivattu tomaatti tarjoiltiin avokadon ja uppomunan kanssa.

Ei ihme, että kahvilan ruuhkaisinta aikaa ovat juuri aamut.

Kolme vuotta sitten avatun kahvilan omistavat Meelika Nomme, hänen jalkapalloilijapuolisonsa Jarmo ja kahvilan kakkuvalikoimasta vastaava Sandra Veeremaa. Idea oli Jarmon.

– Asuimme Unkarissa, jossa Jarmo pelasi sikäläisessä joukkueessa, ja ihastuimme maan leivoskulttuuriin. Kun Jarmo huomasi, että Tallinnan-kotimme naapurissa on kahvilaksi sopiva kiinteistö myynnissä, hän sai päähänsä oman kahvilan perustamisen. Minä pidin ajatusta hulluna ja ajattelin, että kuolemme työmäärään, Meelika kertoo.

Niin ei käynyt. Nyt kahviloita on jo kolme.

  • Ristiku 57. ristikheinakohvik.ee. Bussi 40, pysäkki Ristiku.

3. Kauneushoitolaan – Yhteistä aikaa ystävän tai puolison kanssa

Jos toivoo suomea puhuvaa hoitajaa, siitä kannattaa mainita varausta tehdessä.
Jos toivoo suomea puhuvaa hoitajaa, siitä kannattaa mainita varausta tehdessä.

Oksanan käsittelyn jäljiltä kulmakarvani ovat täydelliset: juuri oikean muotoiset ja värjättyinäkin luonnollisen näköiset. Tarkastelen lopputulosta (12 e) Von Stackelberg -hotellin Zen Spassa, jota laajennettiin viime syksynä lisäämällä kahden hengen hoitohuoneiden määrää.

– Pariskunnat ja ystävykset pitävät siitä, että toisen ei tarvitse odotella, vaan hoidettavaksi voi tulla yhdessä, myyntipäällikkö Kaarel Korjus kertoo.

Hotellin ja kauneushoitolan asiakkaista jopa 70 prosenttia on suomalaisia, ja suosituin hoito on klassinen hieronta (60 min 49 e). Myös jalkahoidot, käsihoidot ja kulmien värjäykset ovat kysyttyjä. Ylellistä japanilaishenkistä kylpyläosastoa suurennettiin remontin yhteydessä. Kahden saunan ja poreammeen kylpylän voi varata tunniksi yksityiskäyttöön 40 eurolla.

Jos kaipaa suurieleisempää kylpylää tai on liikenteessä esimerkiksi useamman sukupolven voimin, sopiva paikka on tarjolla tien toisella puolella Park Inn by Radisson Meriton -hotellissa. Hotellissa yöpyville kylpylän käyttö sisältyy huoneen hintaan, mutta sinne voi pistäytyä myös päiväseltään. Edullisimmillaan kahden tunnin kylpylälippu eläkeläisille maksaa 6 euroa ja perheelle 24 euroa. Saunoja on neljää sorttia ja poreammeitakin useita, lämpimin 36-asteinen.

Kauneushoitolan puolella 50 minuutin hieronta kahdelle maksaa 80 euroa.

  • Toompuistee 23. vonstackelberghotel.com. Toompuistee 27. parkinn.fi. Bussi 40, pysäkki Hotel Tallinn.

4. Torille – Balti Jaama on nykyaikainen kauppahalli

Kaikki Teelessä myytävät vaattet ja tavarat ovat virolaisia.
Kaikki Teelessä myytävät vaattet ja tavarat ovat virolaisia.

Jos on käynyt Balti Jaama Turgilla joskus muinoin, nyt on uusintavisiitin paikka.

Neuvostohenkisenä mainetta niittänyt asematori on muutettu kauppapaikaksi, jossa hedelmien, kasvisten, lihan, kalan, juustojen ja käsitöiden myyjät ovat saaneet hulppeat tilat ja seurakseen ison valikoiman ravintoloita, kahviloita ja nykymuotoilua. Kauppiaita on yli 300.

Alakerta on varattu elintarvikkeille, ravintoloille ja kahviloille, yläkerrassa myydään sekä uusia että käytettyjä vaatteita ja tavaroita.

Täällä samoiluun hurahtaa helposti monta tuntia, kun välillä käy haukkaamassa lounasta jossakin lukuisista katuruokakojuista tai pistäytyy kupposella suloisessa kahvilamökissä.

Yläkerrassa myydään sulassa sovussa halpoja puuterinvärisiä alushousuja, tutuilla kuvioilla koristettuja lapasia ja trendikästä nykymuotoilua. Torin nettisivut on käännetty myös suomeksi.

  • Kopli 1, astri.ee/bjt. Raitiovaunut 1 ja 2, pysäkki Balti jaam.

5. Kampaamoon – Huolellista ja huokeaa

Viljar Kasemaa käy Juta Mäen parturoitavana kerran kuussa.
Viljar Kasemaa käy Juta Mäen parturoitavana kerran kuussa.

Kampaajalla ja parturissa käyminen on Tallinnassa selvästi edullisempaa kuin Suomessa. Värin, leikkauksen ja föönauksen puolipitkään tukkaan saa 50 eurolla.

Viljar Kasemaa, 78, on käynyt Juta Mäen parturoitavana 21 vuotta.

– Juta on maailman paras parturi, pöytätennistuomarin hommia edelleen tekevä Viljar kehuu ja kertoo, että kuukausittaisen tukanleikkuun lomassa he juttelevat elämästä, kuolemasta, rakkaudesta ja lapsenlapsista.

Viljarin jälkeen Jutan tuoliin istahtaa helsinkiläinen Matti Sarén, 69. Myös Matin vaimon Seijan, 66, tukka pestään ja leikataan.

– Täällä on Suomea huokeammat hinnat, ja työ tehdään huolella, Seija kertoo kokemuksistaan. Suomessa hän maksaa leikkauksesta 30-40 euroa, Tallinnassa 20 euroa.

Trendikästä kampaamoa etsivä voi kokeilla Viron presidentin Kersti Kaljulaidin käyttämää C.U.T Salongia. Suosituksia kerää myös Helen Heinroos Hair, jonka omistaja on hakenut oppia Lontoosta ja Los Angelesista. Nimi maksaa: siinä missä stylistin leikkaus Heinroosilla maksaa 35 euroa, Helenin hinta on 60 e.

  • Vene 40. vene40juuksurid.eu. Narva Mnt 13 a. cutsalong.ee. Võrgu 10. helenheinrooshair.ee

6. Syömään – Illallinen vehreässä lintuhäkissä

Virossa suositun keittolounaan saa monissa paikoissa 3–4 eurolla.
Virossa suositun keittolounaan saa monissa paikoissa 3–4 eurolla.

Tallinnassa syö pienellä rahalla todella laadukkaasti – kunhan tietää, mihin mennä. Kaupungissa on paljon poikkeuksellisen kivasti sisustettuja ruokapaikkoja, joten kannattaa valita paikka, joka tarjoaa myös silmänruokaa.

Elämyshakuisen valinta on vajaa vuosi sitten avattu Parrot MiniBar. Vehreästi sisustetun ravintolan menu on jaoteltu sormisyötäviin (6 e), pinseteillä syötäviin minipääruokiin (12-15 e) ja molekyyligastronomiaa hyödyntäviin makeisiin (6 e). Drinkki tarjoillaan painavasta metallisesta pöllömukista.

Vähän perinteisempää kattausta etsivä hakeutuu Telliskiveen, jossa vanhaan teollisuushalliin rakennettu F-Hoone, gluteenitonta menua tarjoileva Kivi, Paber, Käärid sekä isoista johtokeloista pöytiä tehnyt Lendav Taldrik pakottavat kaivamaan kameran esille. Ravintolat sijaitsevat käytännössä vierekkäin ja kaikissa syö tuhdin pääruuan reilusti alle kympillä.

Jos mielessä on tietty ravintola, jossa haluaa syödä, pöytä kannattaa varata etukäteen: suosituimpiin paikkoihin ei useinkaan mahdu päähänpistosta.

  • Vana-Posti 7. parrot.ee. Telliskivi 60A. lendavtaldrik.com, kivipaber.ee, fhoone.ee. Raitiovaunu t 1 ja 2, pysäkki Telliskivi.

+ Bussilla vai taksilla?

Tallinnan julkinen liikenne on ilmainen tallinnalaisille ja kaikille Viron eläkeläisille. Muut maksavat lipuistaan. Jos tarkastaja osuu kohdalle, liputta matkustavan sakko on 40 euroa. Busseissa ja ratikoissa kuljettajalta voi ostaa yhden vaihdottoman matkan lipun, 2 e. Vain tasaraha kelpaa.

Edullisimmaksi tulee ostaa matkustajasataman R-kioskilta ühiskaart eli älymatkakortti, jolle voi ladata arvoa. Tunnin lippu maksaa 1,10 e, 24 tunnin lippu 3 e. Matkakortti pitää näyttää oranssille lukulaitteelle aina matkan ­alkaessa. Luotettavia taksifirmoja ovat Tulika Takso ja Tallink Takso, joista Tulika Takso on hieman edullisempi. Sen aloitusmaksu on 3,85 euroa ja kilometriveloitus 0,69 euroa päiväsaikaan. Vältä Tallinn Taksoa, joka käyttää ­samannäköisiä autoja, mutta on paljon kalliimpi.

Vinkki! Lataa älypuhelimeesi sovellus, joka kertoo millä bussilla tai ratikalla pääset haluamaasi määränpäähän. Sovellus näyttää reitin myös kartalla. pilet.ee

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 2/2018.

Vierailija

Reippaasti vanhankaupungin ulkopuolelle! Katso parhaat vinkit hemmottelulomalle Tallinnaan

Jos ei käy Tallinnassa kovin usein mutta jos tekee esim kerran,kaksi vuodessa muutaman päivän reissun niin silloin kannattaa ostaa matkakortti R-kioskista Tallinnassa ja ladata sille aikaa. Matkakortti maksaa 2 euroa ja rahan saa takaisin kun palauttaa kortin R-kioskiin lähtiessään takaisin Suomeen. Jos lataa aikaa niin 1 vrk maksaa 3 euroa ja 3 vrk maksaa 5 euroa. Kommentoin hieman tätä Balti Jaama kauppahallia. Ennen kävin usein tällä venäläiseksi toriksi kutsutuksi alueella . Hinnat olivat...
Lue kommentti

Jos haet hyväntuulista aitoa Kreikkaa, lähde Tinokselle. Perille pääsee vain lautalla, mutta vaivannäkö palkitaan. Valokuvaaja Milka Alanen on viettänyt perheineen Tinoksella jo 18 kesää. Hän antaa parhaat vinkkinsä.

Valokuvaaja Milka Alanen on asunut jo 18 kesää Tinoksella, jossa hänen miehensä Pavlos Koudounis pitää kesätavernaa.

Milkan mukaan Tinos on kreikkalaisten lomasaari ja siksi meno pysyy aitona. Hotellikyliä tai lentokenttää ei ole. Souvlaki-kioskien ja kahviloiden kulmilla kuulen vain kreikkaa.

– Tänne täytyy haluta tulla, Milka nauraa.

Moni saariston kylä on autioitunut, mutta Tinoksella eläväisiä kyliä tavernoineen on vielä 60. Panormos on rauhallinen kalastajakylä, Volaxissa on korinpunojia ja keskiaikaisesta Dio Horiasta on upeat maisemat merelle.

Rehevän vehreä Tinos kuuluu Kykladien saariryhmään. 9000 asukkaasta puolet asuu pääkaupungissa, jonka nimi on Tinos.

Tinoksen Panagia Evangelistrian pääkirkossa on kuuluisa ihmeitä tekevä ikoni, jonka luo hartaimmat pyhiinvaeltajat konttaavat. Satamasta nousee kukkulaa kohti leveä Leoforos Megalocharis -katu. Sitä reunustaa kankailla pehmustettu kaista tosiuskovaisia pyhiinvaeltajia varten. He konttaavat 800 metrin matkan Panagia Evangelistran kirkkoon, jossa voi suudella ihmeitä tekevää ikonia.

Kirkon vieressä on arkeologinen museo, jonne on kerätty taidetta ja esineistöä muun muassa Poseidonin temppelistä ja Exombourgo-vuorella muinoin sijainneesta kaupungista.

– 15. elokuuta tuhannet ortodoksit tulevat pyytämään Neitsyt Marialta apua sairauksiin tai vaikkapa lapsettomuuteen. Tapasin kerran suomalaisen naisen, joka ei ollut uskonnollinen eikä tiennyt kirkosta. Pestyään kasvonsa pyhällä vedellä hän sai avun silmäsairauteensa, Milka kertoo.

Kalastajat saapuvat saaliineen Tinoksen pääkaupungin satamaan varhain aamulla.

Milkan mielestä parasta Tinoksessa ovat pienet kylät. Keskiaikainen Dio Horia on rakennettu vuoren rinteeseen, tavernasta on upeat näkymät yli Aigeianmeren.

– Pieni tie kiemurtelee alas Isternian kylän rauhalliseen uimapoukamaan, taverna Thalassaki tarjoaa gourmet-herkkuja. Alas pääsee myös kunnostettua patikointipolkua pitkin. Saarella on lukuisia ikivanhoja patikointireittejä kylien välillä, joilla näkee vanhoja tuulimyllyjä, kyyhkyslakkoja ja huimia maisemia.  Anavasi-patikointikartan voi ostaa keskustan Krikeli-kirjakaupasta. Polku on merkitty maastoon kyltein, Milka kertoo.

Kylien välillä kulkee ikivanhoja polkuja. Melko helppo patikointireitti numero 4 lähtee keskustasta Panagian kirkon takaa ylös sievään Ktikadoksen kylään. Matkalla näkee vuohia, oliivipuulehtoja ja keskiaikaisen kivisillan. Kannattaa lounastaa Drosia-tavernassa, josta on upea näkymä meren yli muille saarille ja kaupunkiin.

Markos-pelikaani on Tinoksen kalakauppiaan lemmikki, joka tepastelee vapaana kaupungilla ja satamassa joka aamu.

Malamatenia-tavernan Pavlos Koudounis tuo pöytään pitkään muhinutta rosvopaistia, Kleftikoa.

– Mieheni Pavlosin kesätaverna levittäytyy pienelle kujalle ja aukiolle kahden kirkon väliin. Nuorempi tytär auttaa tavernan puuhissa aamuisin, vanhempi on osan kesää ensimmäisessä kesätyössään tarjoilijana, Milka toteaa.

Keittokirjoistaan kuuluisa Nikoleta Delatola Foskolou pitää kotinsa yhteydessä Smourdian kylässä kreikkalaisen ruuan kursseja ja esitelmiä. Lopuksi syödään yhdessä. Kurssi ja ateria (munakoisoja tomaattikastikkeessa, paistettu saganaki-juusto, munakoisotahna ja makea galaktoburreko-piirakka) neljälle maksoi 150 e. Kokkaus ja ruokailu alkaen 20 e, hinta on sovittavissa.

Tinoksen kaupungin kauppakatu nousee vanhasta satamasta ylös Panagia Evangelistrian kirkolle.

Stefanos Petropouloksen Apothiki-antikvariaatti on kuin aarreaitta.  

Kiriakatikossa voi napata kreikkalaisen kahvin, viiniä tai vaikka ouzon mezeineen.

 

Sofia Theodoropoulou lomailee Kolimpithran hevosenkengän muotoisessa rantapoukamassa, jossa voi tuulisella säällä ostaa surffausopetusta. Rannalle pääsee kaupungista bussilla.

Panormosin kalastajakylän sydän on kaunis rantapoukama. Siinä on monta tavernaa ja kalastajia setvimässä verkkojaan.

Kuvanveistäjien Pirgos on saaren kauneimpia kyliä. Plataanipuun alla voi nauttia jääkahvia ja makeaa galaktoburrekoa. Vieressä on saaren paras pikkuruinen korukauppa Astrali käsintehtyine hopea- ja luonnonmateriaalikoruineen, sekä marmorimuseo.