Marokon länsirannikolla sijaitseva Taghazout on surffareiden suosiossa.
Marokon länsirannikolla sijaitseva Taghazout on surffareiden suosiossa.

Suomalainen Ali Baba nautiskelee Agadirin rannoilla, tinkii Marrakechin torilla ja äimistelee vuohia puissa.

Päivän ensimmäinen rukouskutsu tunkeutuu vaimeana unen läpi. Sointi on miellyttävän matala ja musikaalinen. Aamu kajastaa.

Aamiaisella ihastun makeisiin msemmem-pannukakkuihin. Vahva, tummapaahtoinen kahvi avaa silmät.

Lähden kävelylle Agadirin rannalle. Patikoitavaa onkin kilometritolkulla – joko pitkin hiekkaa tai muutama vuosi sitten rakennettua kivettyä rantakatua. Dromedaarimiehet etsivät ratsastajia.

Mainingit vyöryvät rantaan niin voimallisesti, ettei pulikointi oikein luonnistuisi pieniltä lapsilta. Aikuistenkin on hyvä olla varuillaan.

Aurinkotuoleja on vielä vapaina, sillä vaikka lämpötila on lähes 25 astetta, helmikuinen merituuli viilentää.

Iltapäivällä etsin marokkolaista ruokapaikkaa, mutta sitä ei kovin helposti rannalta löydy. Kansainvälistä keittiötä kyllä olisi tarjolla. On niin nälkä, että syön English Pubissa skottilaista metsästäjänpiirakkaa. Valinnassa ei ole maailmanmatkaajalla paljoa kehumista kotiväelle.

Viihtyisä Agadir

Vanha Agadir tuhoutui täysin maanjäristyksessä 1960, joten tämän päivän kaupunkikuva on moderni. Pitkät bulevardit tekevät suunnistamisen helpoksi.

Nostan hattua suunnittelijoille, sillä Agadirista on tehty toimiva, viihtyisä ja hyvät palvelut tarjoava lomakaupunki. Ainoastaan persoonallisesta ilmeestä on hieman pulaa.

Agadirin linnoituksen kukkula hallitsee kaupunkikuvaa pohjoisessa – karrelle paahtuneessa rinteessä lukee Allah–Isänmaa–Kuningas.

Ajan taksilla huipulle. Vain muurit ovat jäljellä, muuta ei jäänytkään maanjäristyksessä pystyyn. Näkymä alas kaupunkiin on huikea. Opaskandidaatit talttuvat, kun hymyilen ja sanon la shukran, ei kiitos.

Tinkijän souk

Agadirin eloisin markkinapaikka on Souk El Had, iso basaarialue. Se on parhaimmillaan sunnuntaisin. Silloin lähiseudun asukkaat tulevat myymään tuotteitaan ja kaupanteko leviää lähikaduille.

Hello, Ali Baba, nahkaisia berberisandaaleja myyvä kauppias huutaa. Kestää hetken ennen kuin tajuan nimittelyn johtuvan parrastani.

Ostan kilon appelsiineja noin 25 sentillä evääksi laukunpohjalle ja pysähdyn juomaan matkan ensimmäisen nus nusin. Siinä on puolet vahvaa arabikahvia ja puolet kuumaa maitoa.

Nus nus, midi midi, half half, tarjoilija selvittää.

Lautanen höyryäviä etanoita Jemaa El Fna -torilta maksaa alle euron.
Lautanen höyryäviä etanoita Jemaa El Fna -torilta maksaa alle euron.

Markkinakujia riittää ja riittää. Soukissa on syytä tinkiä kunnolla. Sääntöjä on kaksi:

  1. Varaa aikaa ja palaa tarvittaessa uudestaan.
  2. Päätä, mitä enintään olet valmis maksamaan äläkä sano hintaa, jota et aio maksaa. Se on huonoa käytöstä.

Ostan kohtuullisen tinkimisen jälkeen kymmenen grammaa aitoa sahramia 35 eurolla. Vaikka ylihintaa varmasti tuli, laatu on erinomaista. Sitä testataan paikan päällä hankaamalla väriä irti ja maistelemalla. Hampaani ja huuleni ovat keltaiset koko loppupäivän.

Good quality, Ali Baba.

Silkkaa linnunmaitoa on myös Souss-laaksossa ja Agadirin rannikkoalueilla kasvavan arganpuun siemenistä puristettu öljy. Ostan sitä Pohjolan talveen argansaippuana, joka ei kuivata ihoa.

Illalla syön savipadassa hiilillä haudutettua herkullista lihatajinea. Tajineen voi periaatteessa laittaa mitä vain, mutta hauduttaminen kestää yli tunnin.

Sehän sopii – katson odottaessa pienen ravintolan televisiosta jalkapallon Africa Cupia. Kun Libya ratkaisee pelin rangaistuspotkukisassa, ruudun ääreen liimautunut asiakaskunta repeää.

– Eikö ollutkin hyvä juttu?

Nyökyttelen, vaikka mielestäni Ghana pelasi paremmin.

Jalkapallo on Marokossa kova sana, maajoukkuetta kutsutaan Atlaksen leijoniksi. Oikeat leijonat ovatkin Marokon vuorilta kadonneet metsien hävittämisen myötä.

Vuohia puissa

Hyvät kengät ovat Agadirissa tarpeen, sillä apostolinkyyti on paras tapa nähdä paikkoja.

Ranta vetää puoleensa vastustamattomasti. Sunnuntai-iltana kaupunkilaiset tulevat kävelylle koko perheen voimin. Nuoret pojat harjoittelevat jalkapalloa. Rakastavaiset katselevat, kuinka aurinko laskee mereen hehkuen kuin sula metalli.

Lisää perhehupia tarjoilee Lintulaakso keskellä Agadiria. Flamingot ja vuohet kilpailevat kävijöiden suosiosta ilmaisessa puistossa.

Ihmettelen taksikuskille rannan väljyyttä.

– Matkailijoita on vähän, kun teillä Euroopassa on lama. Not good for us.

Mies on maaseudulta, kuten niin moni Agadirin 700 000 asukkaasta.

– Usko pois, Agadir ei ole Marokkoa, mies täräyttää.

Päätän tutkia, onko kuski oikeassa. Otan aamulla taksin Agadirin linja-autoasemalle, sillä uusi betonikolossi on kaupungin laidalla.

Kolmen tunnin matkalla Essaouiraan en ole uskoa silmiäni: vuohet kiipeilevät arganpuiden oksilla päästäkseen syömään puun lehtiä. Siellä elukat killuvat kuin karvaiset hedelmät.

Vuohet kiipeilevät arganpuissa syömässä lehtiä.
Vuohet kiipeilevät arganpuissa syömässä lehtiä.

Vuosia sitten Essaouiraan järjestettiin Suomesta pakettimatkoja, ja ihmettelen, miksei enää. Kaupunki on kaunis kuin postikortti, ilmapiiri leppoisa ja ranta hieno.

Muurien ympäröimä vanhakaupunki pikkukujineen tuntuu salaperäiseltä. Eurooppalaisten kauppiaiden 1800-luvulla sulttaanille lahjoittamat tykit tuijottavat merelle jykeviltä muureilta. Soukissa saa kävellä rauhassa – vain muutama Ali Baba -huuto kaikuu perään.

Kellariravintolan pitäjä yrittää opettaa minua kirjoittamaan arabiaksi Allahu-akbar, Jumala on suuri.

Joka kesä Essaouirassa järjestetään iso Gnaoua-maailmanmusiikkifestivaali. Mainosjulisteet lepattavat tuulessa jo talvella.

Best festival in Morocco, minulle luvataan.

Makupaloiksi ostan soukista Hoba Hoba Spiritin ja Dargan levyt. Kumpikin yhtye yhdistää kansanmusiikkia, rockia ja jopa punkkia maukkaaksi sekametelikeitoksi.

Oikea Marokko

Idyllisen Essaouiran jälkeen 1,6 miljoonan asukkaan Marrakech tuntuu hullunmyllyltä. Majoitun riadiin – sillä nimellä kutsutaan medinan vanhoihin asuinrakennuksiin kunnostettuja hotelleja. 40 eurolla saan lähes luksusta.

Illalla sukellan Marrakechin ihmeiden torille. Kuusi tuntia Jemaa El Fna -aukiolla kuluu joutuisasti käärmeenlumoojien, muusikoiden, tarinankertojien, hennatatuoijien, teatteriryhmien ja ruokakojujen keskellä.

Torin imu ja svengi ovat huumaavia. Esiintyjät odottavat pikkukolikkoa etenkin ulkomaalaisilta. Meno äityy yhdeksän aikaan hurjaksi, mutta kun rahat pitää visusti muualla kuin takataskussa, ei huolta ole.

– Tämä on Marokko, julistaa mies kuhinan keskellä ja piirtää laajan kaaren torin kakofoniaan.

Nyökyttelen ja tilaan toisen lautasellisen etanoita.

Herään riadiassani ylellisen röyhelökatoksen alta. Marrakechissa olisi näkemistä useammaksi päiväksi, joten on tehtävä valintoja.

Bahia-palatsin sisäpihojen keramiikkataide on upeata. Läheinen valtava Babu-palatsi kertoo raunioituneenakin 1500-luvun Marrakeshin loistosta.

Kellarimuseossa on esillä entisöitynä Koutoubian moskeijan ensimmäinen puinen saarnastuoli 1100-luvulta. Kaiverrustyö on niin hienostunutta, että kaipaan lukulasejani.

Kävelen ihailemaan Koutoubian lähes 70 metriä korkeaa minareettia. Moskeijaan ei ole vääräuskoisella asiaa, mutta kierrän minareettia lumoutuneena. Sen leveyden ja korkeuden suhde on yhden suhde viiteen, mikä tekee siitä harmonisen.

Almohadien kausi 1100–1200-luvulla oli marokkolaisen klassisen arkkitehtuurin kulta-aikaa, ja Koutoubia on kauden kolmesta suuresta minareetista ensimmäinen ja täydellisin. Toiset kaksi ovat Rabatissa ja Espanjan Sevillassa.

Marokkolaisperheet viihtyvät sunnuntaisin Agadirin pitkällä ja leveällä hiekkarannalla.
Marokkolaisperheet viihtyvät sunnuntaisin Agadirin pitkällä ja leveällä hiekkarannalla.

Matkan parhaan lounaan saan yllättäen kellarihuoneessa Marrakechin pikkukujalla. Niin ruoanlaitto kuin tiskauskin sujuvat ainoan pöydän vieressä. Kissat tappelevat ruoanjämistä lattialla.

Maustettu kana ja linssit ovat herkullisia ja palvelu sydämellistä. Pitkäpartainen ravintoloitsija kysyy ranskan ja elekielen avulla, pitäisinkö huolta paikasta sillä aikaa, kun hän käy moskeijassa rukoilemassa.

Oui, oui, myönnyn ja kiitän luojaani, ettei puolituntisen aikana tule yhtään asiakasta.

On aika lähteä takaisin Agadiriin. Otan taksin bussiasemalle. Kuski on nainen.

– Hei, voisitko maksaa 10 dirhamia ekstraa. Ihan vain siksi, että Marrakeshissa on 4 000 taksikuskia, ja meitä naisia on vain kaksi, Hanina kertoo ja väläyttää huivin ja peililasien alta kujeellisen hymyn.

Totta vai tarua? Marrakechissa ne ovat yksi ja sama asia.

Surffaajien paikka

Viimeisen lomapäivän aamu valkenee Agadirissa. On jälleen rantafiilis. Pääranta on kuitenkin jo nähty.

Hyppään paikallisbussi 32:een, jonka päätepysäkki on 18 kilometrin päässä sijaitseva Taghazout.

Taghazout on nuorten paikka. Entisestä kalastajakylästä tuli ensin hippien hengailupaikka 1960- ja 1970-luvuilla ja sitten surffaajien tyyssija.

Rinnakkaiselo sujuu ilmeisen hyvin, sillä moskeija ja surffausvälineitä myyvä kauppa sijaitsevat samassa rakennuksessa.

Rannalla lautailijat pyyhältävät aallonharjalla, ja tilaa auringonottoon riittää mielin määrin. Rantapalveluja ei ole – mutta eipä ole hälinääkään.

Iltapäivällä surfaajat viettävät siestaa rannan kitukasvuisten puiden varjossa. Minäkin nukahdan aurinkoon.

Herään ja syön maukasta kuskusia Taghazoutin pölyisellä raitilla. Paikan nimi on West Coast – ja Afrikan länsirannikollahan paikka sijaitsee.

Tuleehan se lopulta täälläkin. Ahavoitunut mies kävelee aasin kanssa ohitseni ja hymyilee sydämellisesti:

Salam, Ali Baba!

Artikkeli on ilmestynyt Matkaoppaan numerossa 6/2014.

Vierailija

Marokko vie eikä vikise

Agadirissa olen vieraillut ensimmäistä kertaa perheineni vuonna 1983. Hotellien palvelut tekivät jo silloin miellyttävän vaikutuksen. Paikka sopii hyvin erilaisten urheilulajien harrastamiseen. Nykyisin tekonivelpotilaana erityismaininnan annan petit taxeille, joita siksakkaa kaikkialla Marokon kaupunkien alueilla, ja hinta on n. 10 dirhamia eli euro. Agadirissa petit saavat ajaa enintään Marjane-ostoskeskukseen, siis noin 3-5 km. Normaalit taksit, siis vanhat valkoiset Mersu-taksit ajavat...
Lue kommentti

Jos haet hyväntuulista aitoa Kreikkaa, lähde Tinokselle. Perille pääsee vain lautalla, mutta vaivannäkö palkitaan. Valokuvaaja Milka Alanen on viettänyt perheineen Tinoksella jo 18 kesää. Hän antaa parhaat vinkkinsä.

Valokuvaaja Milka Alanen on asunut jo 18 kesää Tinoksella, jossa hänen miehensä Pavlos Koudounis pitää kesätavernaa.

Milkan mukaan Tinos on kreikkalaisten lomasaari ja siksi meno pysyy aitona. Hotellikyliä tai lentokenttää ei ole. Souvlaki-kioskien ja kahviloiden kulmilla kuulen vain kreikkaa.

– Tänne täytyy haluta tulla, Milka nauraa.

Moni saariston kylä on autioitunut, mutta Tinoksella eläväisiä kyliä tavernoineen on vielä 60. Panormos on rauhallinen kalastajakylä, Volaxissa on korinpunojia ja keskiaikaisesta Dio Horiasta on upeat maisemat merelle.

Rehevän vehreä Tinos kuuluu Kykladien saariryhmään. 9000 asukkaasta puolet asuu pääkaupungissa, jonka nimi on Tinos.

Tinoksen Panagia Evangelistrian pääkirkossa on kuuluisa ihmeitä tekevä ikoni, jonka luo hartaimmat pyhiinvaeltajat konttaavat. Satamasta nousee kukkulaa kohti leveä Leoforos Megalocharis -katu. Sitä reunustaa kankailla pehmustettu kaista tosiuskovaisia pyhiinvaeltajia varten. He konttaavat 800 metrin matkan Panagia Evangelistran kirkkoon, jossa voi suudella ihmeitä tekevää ikonia.

Kirkon vieressä on arkeologinen museo, jonne on kerätty taidetta ja esineistöä muun muassa Poseidonin temppelistä ja Exombourgo-vuorella muinoin sijainneesta kaupungista.

– 15. elokuuta tuhannet ortodoksit tulevat pyytämään Neitsyt Marialta apua sairauksiin tai vaikkapa lapsettomuuteen. Tapasin kerran suomalaisen naisen, joka ei ollut uskonnollinen eikä tiennyt kirkosta. Pestyään kasvonsa pyhällä vedellä hän sai avun silmäsairauteensa, Milka kertoo.

Kalastajat saapuvat saaliineen Tinoksen pääkaupungin satamaan varhain aamulla.

Milkan mielestä parasta Tinoksessa ovat pienet kylät. Keskiaikainen Dio Horia on rakennettu vuoren rinteeseen, tavernasta on upeat näkymät yli Aigeianmeren.

– Pieni tie kiemurtelee alas Isternian kylän rauhalliseen uimapoukamaan, taverna Thalassaki tarjoaa gourmet-herkkuja. Alas pääsee myös kunnostettua patikointipolkua pitkin. Saarella on lukuisia ikivanhoja patikointireittejä kylien välillä, joilla näkee vanhoja tuulimyllyjä, kyyhkyslakkoja ja huimia maisemia.  Anavasi-patikointikartan voi ostaa keskustan Krikeli-kirjakaupasta. Polku on merkitty maastoon kyltein, Milka kertoo.

Kylien välillä kulkee ikivanhoja polkuja. Melko helppo patikointireitti numero 4 lähtee keskustasta Panagian kirkon takaa ylös sievään Ktikadoksen kylään. Matkalla näkee vuohia, oliivipuulehtoja ja keskiaikaisen kivisillan. Kannattaa lounastaa Drosia-tavernassa, josta on upea näkymä meren yli muille saarille ja kaupunkiin.

Markos-pelikaani on Tinoksen kalakauppiaan lemmikki, joka tepastelee vapaana kaupungilla ja satamassa joka aamu.

Malamatenia-tavernan Pavlos Koudounis tuo pöytään pitkään muhinutta rosvopaistia, Kleftikoa.

– Mieheni Pavlosin kesätaverna levittäytyy pienelle kujalle ja aukiolle kahden kirkon väliin. Nuorempi tytär auttaa tavernan puuhissa aamuisin, vanhempi on osan kesää ensimmäisessä kesätyössään tarjoilijana, Milka toteaa.

Keittokirjoistaan kuuluisa Nikoleta Delatola Foskolou pitää kotinsa yhteydessä Smourdian kylässä kreikkalaisen ruuan kursseja ja esitelmiä. Lopuksi syödään yhdessä. Kurssi ja ateria (munakoisoja tomaattikastikkeessa, paistettu saganaki-juusto, munakoisotahna ja makea galaktoburreko-piirakka) neljälle maksoi 150 e. Kokkaus ja ruokailu alkaen 20 e, hinta on sovittavissa.

Tinoksen kaupungin kauppakatu nousee vanhasta satamasta ylös Panagia Evangelistrian kirkolle.

Stefanos Petropouloksen Apothiki-antikvariaatti on kuin aarreaitta.  

Kiriakatikossa voi napata kreikkalaisen kahvin, viiniä tai vaikka ouzon mezeineen.

 

Sofia Theodoropoulou lomailee Kolimpithran hevosenkengän muotoisessa rantapoukamassa, jossa voi tuulisella säällä ostaa surffausopetusta. Rannalle pääsee kaupungista bussilla.

Panormosin kalastajakylän sydän on kaunis rantapoukama. Siinä on monta tavernaa ja kalastajia setvimässä verkkojaan.

Kuvanveistäjien Pirgos on saaren kauneimpia kyliä. Plataanipuun alla voi nauttia jääkahvia ja makeaa galaktoburrekoa. Vieressä on saaren paras pikkuruinen korukauppa Astrali käsintehtyine hopea- ja luonnonmateriaalikoruineen, sekä marmorimuseo.

Äiti, mummi ja kaksi koululaista lähtivät kuukaudeksi talvea karkuun Mae Phimiin, Bangkokista kaakkoon. Näin se onnistui.

Syksyn pimeydessä mielessäni alkaa pyöriä ajatus valosta ja lämmöstä. Ystäväni puhuu samoista asioista ääneen, ja päätämme alkaa selvittää, onko matka mahdollinen.

Kysyn äidiltäni, tuleeko hän mukaan, jos minä ja tyttäreni lähdemme Thaimaahan samalle paikkakunnalle kuin ystäväperheemme. Perhe tuntee paikan, ja lapset saisivat seuraa toisistaan. Äiti suostuu.

Asunto järjestyy tuttavan kautta. Entä koulu? Jääkö lapseni jälkeen luokkatovereistaan? 10-vuotiaat ehtivät neljässä viikossa pitkälle opinnoissaan. Opettaja neuvoo pitämään kotikoulua matkan aikana. Ostan lentoliput.

Lippu salkoon

Helmikuun lopussa taksi tuo meidät Thaimaan-kodin pihaan. Vastassa on uskomaton lämpö. Kotimme on uusi ja moderni, mutta silti paikallisen eksoottinen. Samassa kylässä on noin sata pääosin ruotsalaisten omistamaa taloa, mutta joukkoon mahtuu myös suomalaisia. Omistajan kansallisuuden tunnistaa portin vieressä liehuvasta lipusta.

Mummi lähtee keräämään voimia pitkän yölennon jälkeen, mutta tyttöjä kiinnostaa vain yksi asia: uiminen.

Kotikylämme uima-allasta ympäröivät palmut ja rehevä kasvillisuus. Naapurin mangopuun oksat kaartuvat hedelmien painosta kadulle. Makaan silmät puoliummessa aurinkotuolilla ja nipistän itseäni. Me teimme sen.

Mummi Maire Koponen, 62, tytöt Dania Maoz, 10, ja Eden Maoz, 7, sekä tyttöjen äiti Ninarose Maoz.
Mummi Maire Koponen, 62, tytöt Dania Maoz, 10, ja Eden Maoz, 7, sekä tyttöjen äiti Ninarose Maoz.

Matka Koh Sametille Ban Phen satamasta taittui veneellä 25 minuutissa.
Matka Koh Sametille Ban Phen satamasta taittui veneellä 25 minuutissa.

Illalla istumme kylämme ravintolassa.

– Ei kai me vain tulla joka päivä tänne syömään, tytär kysyy.

– Todellakin tulemme! vastaan.

Vaikka ruuanlaitosta tykkäänkin, nyt minäkin olen lomalla. Varsinkin kun ulkona syöminen on melkein samanhintaista kuin ruuan valmistus kotona, aion irrottaa otteeni rutiineista. Lisäksi haluan maistaa jokaista ruokalistan annosta.

Mieto pad thai ja kana-riisiannos ovat lasten lempiannoksia. Me aikuiset tilaamme ennakkoluulottomasti usein tulisiakin thaikeittiön herkkuja, kuten kookoskermaista massaman currya ja papaijasalaattia.

Klaengin yömarkkinoilla maistoimme pieniä mustekaloja.
Klaengin yömarkkinoilla maistoimme pieniä mustekaloja.

Tamnanparin vesipuisto Rayongissa oli reissun kohokohtia.
Tamnanparin vesipuisto Rayongissa oli reissun kohokohtia.

Koulun kello soi

Kotikoulu alkaa heti seuraavana aamuna. Ajatus on pitää säännölliset koulupäivät ja joustaa tarvittaessa, esimerkiksi pidempien retkien vuoksi. Haluan saada arjen pyörimään mahdollisimman nopeasti, ilman neuvotteluja siitä, onko tänään koulupäivä vai ei.

Äiti-tytär-asetelma ei ole oppimisen kannalta helpoin. Yhteenottoja tulee, eikä äiti osaa tyttären mielestä opettaa sitten yhtään. Onneksi mummi toimii osan aikaa opettajana.

Kerron kolmosluokkalaiselle, että kun koulutyö on tehty, koko loppupäivän saa tehdä muita kivoja juttuja. Eskarilaiselle puuhavihon täyttäminen maistuu niin hyvin, että pian minun pitää keksiä muuta tekemistä, jotta tehtäviä jäisi myös kevääksi kotimaahan.

Koulu alkaa sujua paremmin, kun keksin, että katson illalla opettajan kertomat läksyt netistä ja jätän ne lapulle keittiönpöydälle. Aamuvirkku koululainen aloittaa tehtävät heti herättyään. Usein aamupalaan mennessä suurin osa läksyistä on jo tehty. Tyttö tosin ilmoittaa, ettei enää koskaan lähde sellaiselle lomalle, jossa täytyy käydä koulua.

Kuukauden lomalla tytöt uivat yli 80 tunnin ajan.
Kuukauden lomalla tytöt uivat yli 80 tunnin ajan.

Koiranpentu leikki kanssamme Ao Phain rannalla Koh Sametin saarella.
Koiranpentu leikki kanssamme Ao Phain rannalla Koh Sametin saarella.

Neljä saman mopon kyytiin

Talomme sijaitsee muutaman kilometrin päässä Mae Phimin keskustasta ja rannoista. Alkuun taitamme matkan kotikylästämme tasatunnein lähtevällä lavataksilla, mutta pian päätän selättää vasemman puoleisen liikenteen pelkoni. Vuokraamme sivuvaunumopon.

Tuttavaperheen isä pitää minulle autokoulua kotikylässämme, ja pian uskaltaudun liikenteeseen. Se on rauhallista maaseudulla, ja muutaman ajopäivän jälkeen huristelemme kaikki neljä yhdessä samalla mopolla.

– Kovempaa, kovempaa, lapset kiljuvat.

Edes mummia ei pelota. Tavaratilaan mahtuvat vesikanisterit ja muutkin ostokset. Paluumatkalla vaunun kori notkuu mangoja, papaijoita, litsejä ja lasten herkkua, pitaijoita. Osan hedelmien nimistä tiedämme vain thain kielellä. Hedelmäkauppias tarjoaa ystävällisesti maistiaisia meille uusista lajeista. Hän myös kuorii ananaksen kauniisti valmiiksi syötäväksi. Kotimatkalla nappaamme kyytiin puhtaat pyykit pesulasta.

Lapset olisivat halunneet syödä koko kuukauden vain tuoreita hedelmiä.
Lapset olisivat halunneet syödä koko kuukauden vain tuoreita hedelmiä.

Retkelle Rayongiin

Osan loma-ajasta vietämme rauhallisesti kotosalla polskien, kirjaa lukien ja leväten, mutta usein tapaamme puolen tunnin mopomatkan päässä asuvaa ystäväperhettä uima-altaalla, rannalla tai ravintolassa.

Helsinkiläiset Lämsät ovat olleet lastensa kanssa Thaimaassa pitkiä jaksoja jo monta kertaa ja saamme heiltä vinkin, että kotikoulu kannattaa aloittaa aina samaan kellonaikaan. He neuvovat myös, että kanakilo maksaa kaupassa vain pari euroa ja luonnonjugurttia saa ainoastaan isoista marketeista.

Viereisen Kramin keskustan lisäksi vierailemme Klaengin yömarkkinoilla ja Tamnanparin vesipuistossa Rayongissa.

Vesipuiston kupeessa jättimäinen, tuhansia ruokailijoita metsän keskelle vetävä ulkoilmaravintola on nähtävyys jo itsessään. Paikalliset juhlivat siellä esimerkiksi merkkipäiviään.

Pookin kokkikurssilla Dania valmisti kevätrullia.
Pookin kokkikurssilla Dania valmisti kevätrullia.

Lähellä asuvat munkit tulivat kotikyläämme ravintolan omistajan syntymäpäiville.
Lähellä asuvat munkit tulivat kotikyläämme ravintolan omistajan syntymäpäiville.

Sylikaupalla lapsia

Pattayalla käymme Nong Noochin kasvitieteellisessä puutarhassa, joka mainostaa olevansa Kaakkois-Aasian suurin.

Vielä mieleenpainuvampi on tutustuminen vuokraisäntiemme, Sami ja Anna-Leena Puurulan ihmiskauppaa ennalta ehkäisevään työhön. Kokkolasta kotoisin olevat Puurulat työskentelevät amerikkalaisessa Grace-järjestössä, joka tarjoaa slummien lapsille turvallista varhaiskasvatusta.

Vierailemme Agape-päiväkodissa, jossa lapset juoksevat riemusta kiljuen syliin. Monen lapsen tarina on sydäntäsärkevä, mutta päälle näkyy ilo. Kun lapsille taataan edullinen tai maksuton koulutus, pienenee riski laittaa lapsi töihin. Jotkut Agape-lapset opiskelevat jo korkeakoulussa.

Arkailun jälkeen perhe vuokrasi sivuvaunuskootterin.
Arkailun jälkeen perhe vuokrasi sivuvaunuskootterin.

Päiväkotivierailu onnistui Pattayalla.
Päiväkotivierailu onnistui Pattayalla.

Laem Mae Phim

Laem Mae Phim sijaitsee Rayongin maakunnassa noin 200 kilometriä Bangkokista. Matka Bangkokin lentoasemalta perille kestää taksilla alle 3 tuntia ja maksaa noin 70 euroa. Taksi kannattaa varata etukäteen esimerkiksi vuokraisännän kautta. Kyydin saa varaamattakin, mutta varsinkin jos matkustajia tai matkatavaraa on paljon, on viisasta varata se ajoissa. Lisäksi vältyt tinkimiseltä lentokentällä.

Rayongiin pääsee myös valmismatkalle. Viikko alkaen 850 e.

6 vinkkiä

  1. LAEM MAE PHIMIN RANTOJA kehutaan mantereen kauneimmiksi. Coca Cola -ranta sijaitsee noin 3 kilometriä Mae Phimistä, Kim’s Beach ja Phon Beach noin 10 kilometriä Mae Phimistä Ban Phen suuntaan.
  2. KLAENGIN YÖMARKKINAT tiistaisin ovat meluisa ja hauska elämys. Myynnissä on kaikkea moottoripyörän osista vaatteisiin ja koiranpentuihin. Ruoka on halpaa ja hyvää.
  3. TEMPPELIT ovat häikäiseviä nähtävyyksiä jo arkkitehtuurin puolesta. Munkeista osa on vasta lapsia. Joissakin temppeleissä on oma pieni kotieläintarha.
  4. KOKKIKURSSI on edullinen ja hauska elämys. Herttainen Pook pitää ruoanlaittokursseja puutarhansa patiolla Mae Phimin keskustassa. Viiden tunnin kurssi pienryhmässä maksoi noin 20 euroa. Facebookissa ryhmä Cook with Pook
  5. SAARIRETKELLÄ yövyimme Koh Sametin saarella Ao Phain rannalla Samed Villassa. Snorklausretket olivat upeita kokemuksia, vesi oli kirkasta ja kalat värikkäitä. Kyyti saarelle Ban Phen satamasta
  6. MAE PHIMIN KALARAVINTOLAT ovat viikonloppuisin täynnä paikallisia asukkaita ja bangkokilaisia turisteja. Kalatori notkuu hummereita, miekka- ja mustekaloja. Mae Phimin rantakatu

Vesimelonista saa virkistävän smoothien.
Vesimelonista saa virkistävän smoothien.

Artikkeli on julkaistu ET Matkaopas -lehden numerossa 1/2017.

Vuokraa talo

Asuntoa Thaimaasta voi kysyä tuttavilta, välitysfirmoilta tai Airbnb:n kautta. Suomalaisten omistamia asuntoja voi etsiä Facebook-ryhmästä Thaimaan ystävät. Suomi-seuratkin voivat auttaa, kuten huahininseudunsuomalaiset.fi.

Talon kuukausivuokra oli 1050 e euroa. Asunto oli kolmio, jossa oli iso erillinen keittiö ja iso piha. Vesi sisältyi vuokraan. Sähkö veloitetaan yleensä mittarin mukaan, ja siitä kertyy kuumana aikana helposti yli sadan tai parinkin sadan euron kuukausilasku.

Vuokrat vaihtelevat sijainnin ja sesongin mukaan. Meidän talomme sijaitsi muutaman kilometrin päässä rannasta. Rannalla sijaitsevan asunnon vuokra on tietenkin kalliimpi.

Mitä loma maksoi?

Kuukauden loman kaikki kulut olivat arviolta 5500 e. Summa sisälsi:

  • lentoliput kahdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle, 2400 e
  • talovuokran 1050 e
  • sähkön 130 e
  • nettikulut 300 e
  • mopon vuokran kahdeksi viikoksi 84 e
  • bensan 10 e
  • taksikulut 300 e
  • ravintolakulut ja ruokaostokset kaupassa 1000 e
  • pääsymaksut sekä lisäksi retket Koh Sametille ja Bangkokiin majoituksineen
  • ravintolalasku oli yleensä 20 e

Koti Suomessa annettiin vuokralle matkan ajaksi, auto oli seisontavakuutuksessa.

Hintoja:

  • Curryannos 3 e
  • Jäätelö 0,50 e
  • Lapsen annos 1 e
  • Skootteri viikoksi 42 e
  • Skootterin tankkaus 1,20 e

Hyvä tietää

  • Yli kuukauden pituiselle matkalle viisumi täytyy hankkia etukäteen Thaimaan suurlähetystöstä Helsingistä. 30 e. thaiembassy.org
  • Hanki kattava matkavakuutus.
  • Käynti paikallisella klinikalla on edullista, alkaen noin 10 e, mutta isot korkeatasoiset sairaalat laskuttavat yleensä suuria summia.
  • Älä lähetä ennakkovuokraa Thaimaahan varmistamatta, että asunto on olemassa.