Marokon länsirannikolla sijaitseva Taghazout on surffareiden suosiossa.
Marokon länsirannikolla sijaitseva Taghazout on surffareiden suosiossa.

Suomalainen Ali Baba nautiskelee Agadirin rannoilla, tinkii Marrakechin torilla ja äimistelee vuohia puissa.

Päivän ensimmäinen rukouskutsu tunkeutuu vaimeana unen läpi. Sointi on miellyttävän matala ja musikaalinen. Aamu kajastaa.

Aamiaisella ihastun makeisiin msemmem-pannukakkuihin. Vahva, tummapaahtoinen kahvi avaa silmät.

Lähden kävelylle Agadirin rannalle. Patikoitavaa onkin kilometritolkulla – joko pitkin hiekkaa tai muutama vuosi sitten rakennettua kivettyä rantakatua. Dromedaarimiehet etsivät ratsastajia.

Mainingit vyöryvät rantaan niin voimallisesti, ettei pulikointi oikein luonnistuisi pieniltä lapsilta. Aikuistenkin on hyvä olla varuillaan.

Aurinkotuoleja on vielä vapaina, sillä vaikka lämpötila on lähes 25 astetta, helmikuinen merituuli viilentää.

Iltapäivällä etsin marokkolaista ruokapaikkaa, mutta sitä ei kovin helposti rannalta löydy. Kansainvälistä keittiötä kyllä olisi tarjolla. On niin nälkä, että syön English Pubissa skottilaista metsästäjänpiirakkaa. Valinnassa ei ole maailmanmatkaajalla paljoa kehumista kotiväelle.

Viihtyisä Agadir

Vanha Agadir tuhoutui täysin maanjäristyksessä 1960, joten tämän päivän kaupunkikuva on moderni. Pitkät bulevardit tekevät suunnistamisen helpoksi.

Nostan hattua suunnittelijoille, sillä Agadirista on tehty toimiva, viihtyisä ja hyvät palvelut tarjoava lomakaupunki. Ainoastaan persoonallisesta ilmeestä on hieman pulaa.

Agadirin linnoituksen kukkula hallitsee kaupunkikuvaa pohjoisessa – karrelle paahtuneessa rinteessä lukee Allah–Isänmaa–Kuningas.

Ajan taksilla huipulle. Vain muurit ovat jäljellä, muuta ei jäänytkään maanjäristyksessä pystyyn. Näkymä alas kaupunkiin on huikea. Opaskandidaatit talttuvat, kun hymyilen ja sanon la shukran, ei kiitos.

Tinkijän souk

Agadirin eloisin markkinapaikka on Souk El Had, iso basaarialue. Se on parhaimmillaan sunnuntaisin. Silloin lähiseudun asukkaat tulevat myymään tuotteitaan ja kaupanteko leviää lähikaduille.

Hello, Ali Baba, nahkaisia berberisandaaleja myyvä kauppias huutaa. Kestää hetken ennen kuin tajuan nimittelyn johtuvan parrastani.

Ostan kilon appelsiineja noin 25 sentillä evääksi laukunpohjalle ja pysähdyn juomaan matkan ensimmäisen nus nusin. Siinä on puolet vahvaa arabikahvia ja puolet kuumaa maitoa.

Nus nus, midi midi, half half, tarjoilija selvittää.

Lautanen höyryäviä etanoita Jemaa El Fna -torilta maksaa alle euron.
Lautanen höyryäviä etanoita Jemaa El Fna -torilta maksaa alle euron.

Markkinakujia riittää ja riittää. Soukissa on syytä tinkiä kunnolla. Sääntöjä on kaksi:

  1. Varaa aikaa ja palaa tarvittaessa uudestaan.
  2. Päätä, mitä enintään olet valmis maksamaan äläkä sano hintaa, jota et aio maksaa. Se on huonoa käytöstä.

Ostan kohtuullisen tinkimisen jälkeen kymmenen grammaa aitoa sahramia 35 eurolla. Vaikka ylihintaa varmasti tuli, laatu on erinomaista. Sitä testataan paikan päällä hankaamalla väriä irti ja maistelemalla. Hampaani ja huuleni ovat keltaiset koko loppupäivän.

Good quality, Ali Baba.

Silkkaa linnunmaitoa on myös Souss-laaksossa ja Agadirin rannikkoalueilla kasvavan arganpuun siemenistä puristettu öljy. Ostan sitä Pohjolan talveen argansaippuana, joka ei kuivata ihoa.

Illalla syön savipadassa hiilillä haudutettua herkullista lihatajinea. Tajineen voi periaatteessa laittaa mitä vain, mutta hauduttaminen kestää yli tunnin.

Sehän sopii – katson odottaessa pienen ravintolan televisiosta jalkapallon Africa Cupia. Kun Libya ratkaisee pelin rangaistuspotkukisassa, ruudun ääreen liimautunut asiakaskunta repeää.

– Eikö ollutkin hyvä juttu?

Nyökyttelen, vaikka mielestäni Ghana pelasi paremmin.

Jalkapallo on Marokossa kova sana, maajoukkuetta kutsutaan Atlaksen leijoniksi. Oikeat leijonat ovatkin Marokon vuorilta kadonneet metsien hävittämisen myötä.

Vuohia puissa

Hyvät kengät ovat Agadirissa tarpeen, sillä apostolinkyyti on paras tapa nähdä paikkoja.

Ranta vetää puoleensa vastustamattomasti. Sunnuntai-iltana kaupunkilaiset tulevat kävelylle koko perheen voimin. Nuoret pojat harjoittelevat jalkapalloa. Rakastavaiset katselevat, kuinka aurinko laskee mereen hehkuen kuin sula metalli.

Lisää perhehupia tarjoilee Lintulaakso keskellä Agadiria. Flamingot ja vuohet kilpailevat kävijöiden suosiosta ilmaisessa puistossa.

Ihmettelen taksikuskille rannan väljyyttä.

– Matkailijoita on vähän, kun teillä Euroopassa on lama. Not good for us.

Mies on maaseudulta, kuten niin moni Agadirin 700 000 asukkaasta.

– Usko pois, Agadir ei ole Marokkoa, mies täräyttää.

Päätän tutkia, onko kuski oikeassa. Otan aamulla taksin Agadirin linja-autoasemalle, sillä uusi betonikolossi on kaupungin laidalla.

Kolmen tunnin matkalla Essaouiraan en ole uskoa silmiäni: vuohet kiipeilevät arganpuiden oksilla päästäkseen syömään puun lehtiä. Siellä elukat killuvat kuin karvaiset hedelmät.

Vuohet kiipeilevät arganpuissa syömässä lehtiä.
Vuohet kiipeilevät arganpuissa syömässä lehtiä.

Vuosia sitten Essaouiraan järjestettiin Suomesta pakettimatkoja, ja ihmettelen, miksei enää. Kaupunki on kaunis kuin postikortti, ilmapiiri leppoisa ja ranta hieno.

Muurien ympäröimä vanhakaupunki pikkukujineen tuntuu salaperäiseltä. Eurooppalaisten kauppiaiden 1800-luvulla sulttaanille lahjoittamat tykit tuijottavat merelle jykeviltä muureilta. Soukissa saa kävellä rauhassa – vain muutama Ali Baba -huuto kaikuu perään.

Kellariravintolan pitäjä yrittää opettaa minua kirjoittamaan arabiaksi Allahu-akbar, Jumala on suuri.

Joka kesä Essaouirassa järjestetään iso Gnaoua-maailmanmusiikkifestivaali. Mainosjulisteet lepattavat tuulessa jo talvella.

Best festival in Morocco, minulle luvataan.

Makupaloiksi ostan soukista Hoba Hoba Spiritin ja Dargan levyt. Kumpikin yhtye yhdistää kansanmusiikkia, rockia ja jopa punkkia maukkaaksi sekametelikeitoksi.

Oikea Marokko

Idyllisen Essaouiran jälkeen 1,6 miljoonan asukkaan Marrakech tuntuu hullunmyllyltä. Majoitun riadiin – sillä nimellä kutsutaan medinan vanhoihin asuinrakennuksiin kunnostettuja hotelleja. 40 eurolla saan lähes luksusta.

Illalla sukellan Marrakechin ihmeiden torille. Kuusi tuntia Jemaa El Fna -aukiolla kuluu joutuisasti käärmeenlumoojien, muusikoiden, tarinankertojien, hennatatuoijien, teatteriryhmien ja ruokakojujen keskellä.

Torin imu ja svengi ovat huumaavia. Esiintyjät odottavat pikkukolikkoa etenkin ulkomaalaisilta. Meno äityy yhdeksän aikaan hurjaksi, mutta kun rahat pitää visusti muualla kuin takataskussa, ei huolta ole.

– Tämä on Marokko, julistaa mies kuhinan keskellä ja piirtää laajan kaaren torin kakofoniaan.

Nyökyttelen ja tilaan toisen lautasellisen etanoita.

Herään riadiassani ylellisen röyhelökatoksen alta. Marrakechissa olisi näkemistä useammaksi päiväksi, joten on tehtävä valintoja.

Bahia-palatsin sisäpihojen keramiikkataide on upeata. Läheinen valtava Babu-palatsi kertoo raunioituneenakin 1500-luvun Marrakeshin loistosta.

Kellarimuseossa on esillä entisöitynä Koutoubian moskeijan ensimmäinen puinen saarnastuoli 1100-luvulta. Kaiverrustyö on niin hienostunutta, että kaipaan lukulasejani.

Kävelen ihailemaan Koutoubian lähes 70 metriä korkeaa minareettia. Moskeijaan ei ole vääräuskoisella asiaa, mutta kierrän minareettia lumoutuneena. Sen leveyden ja korkeuden suhde on yhden suhde viiteen, mikä tekee siitä harmonisen.

Almohadien kausi 1100–1200-luvulla oli marokkolaisen klassisen arkkitehtuurin kulta-aikaa, ja Koutoubia on kauden kolmesta suuresta minareetista ensimmäinen ja täydellisin. Toiset kaksi ovat Rabatissa ja Espanjan Sevillassa.

Marokkolaisperheet viihtyvät sunnuntaisin Agadirin pitkällä ja leveällä hiekkarannalla.
Marokkolaisperheet viihtyvät sunnuntaisin Agadirin pitkällä ja leveällä hiekkarannalla.

Matkan parhaan lounaan saan yllättäen kellarihuoneessa Marrakechin pikkukujalla. Niin ruoanlaitto kuin tiskauskin sujuvat ainoan pöydän vieressä. Kissat tappelevat ruoanjämistä lattialla.

Maustettu kana ja linssit ovat herkullisia ja palvelu sydämellistä. Pitkäpartainen ravintoloitsija kysyy ranskan ja elekielen avulla, pitäisinkö huolta paikasta sillä aikaa, kun hän käy moskeijassa rukoilemassa.

Oui, oui, myönnyn ja kiitän luojaani, ettei puolituntisen aikana tule yhtään asiakasta.

On aika lähteä takaisin Agadiriin. Otan taksin bussiasemalle. Kuski on nainen.

– Hei, voisitko maksaa 10 dirhamia ekstraa. Ihan vain siksi, että Marrakeshissa on 4 000 taksikuskia, ja meitä naisia on vain kaksi, Hanina kertoo ja väläyttää huivin ja peililasien alta kujeellisen hymyn.

Totta vai tarua? Marrakechissa ne ovat yksi ja sama asia.

Surffaajien paikka

Viimeisen lomapäivän aamu valkenee Agadirissa. On jälleen rantafiilis. Pääranta on kuitenkin jo nähty.

Hyppään paikallisbussi 32:een, jonka päätepysäkki on 18 kilometrin päässä sijaitseva Taghazout.

Taghazout on nuorten paikka. Entisestä kalastajakylästä tuli ensin hippien hengailupaikka 1960- ja 1970-luvuilla ja sitten surffaajien tyyssija.

Rinnakkaiselo sujuu ilmeisen hyvin, sillä moskeija ja surffausvälineitä myyvä kauppa sijaitsevat samassa rakennuksessa.

Rannalla lautailijat pyyhältävät aallonharjalla, ja tilaa auringonottoon riittää mielin määrin. Rantapalveluja ei ole – mutta eipä ole hälinääkään.

Iltapäivällä surfaajat viettävät siestaa rannan kitukasvuisten puiden varjossa. Minäkin nukahdan aurinkoon.

Herään ja syön maukasta kuskusia Taghazoutin pölyisellä raitilla. Paikan nimi on West Coast – ja Afrikan länsirannikollahan paikka sijaitsee.

Tuleehan se lopulta täälläkin. Ahavoitunut mies kävelee aasin kanssa ohitseni ja hymyilee sydämellisesti:

Salam, Ali Baba!

Artikkeli on ilmestynyt Matkaoppaan numerossa 6/2014.

Vierailija

Marokko vie eikä vikise

Agadirissa olen vieraillut ensimmäistä kertaa perheineni vuonna 1983. Hotellien palvelut tekivät jo silloin miellyttävän vaikutuksen. Paikka sopii hyvin erilaisten urheilulajien harrastamiseen. Nykyisin tekonivelpotilaana erityismaininnan annan petit taxeille, joita siksakkaa kaikkialla Marokon kaupunkien alueilla, ja hinta on n. 10 dirhamia eli euro. Agadirissa petit saavat ajaa enintään Marjane-ostoskeskukseen, siis noin 3-5 km. Normaalit taksit, siis vanhat valkoiset Mersu-taksit ajavat...
Lue kommentti

Turun saaristossa tuntuu kuin olisi ulkomailla. Kylät ovat kauniita, ihmiset rentoja ja lossit tunnelmallisia. Poimimme kuusi vinkkiä saariston seudulla matkaavalle.

1. Paljasjalkapolku

Paljasjalkapolun alku on hotelli Nestorin ja ravintola Back Pocketin pihalla.
Paljasjalkapolun alku on hotelli Nestorin ja ravintola Back Pocketin pihalla.

Puinen kaari on kuin portti toiseen maailmaan keskellä metsää. Sammal kutittaa jalkapohjia ja valo karkeloi puiden latvoissa. Maassa on peilejä, joista heijastuu pilvien liike taivaalla.

Kyseessä on joka vuosi uudelleen rakennettava ympäristötaideteos Paljasjalkapolku, johon osallistuu kymmenen vaihtuvaa taiteilijaa. Kukin taiteilija pystyttää oman teoksensa jonnekin kilometrin mittaisen polun varrelle. Kokonaisuus on puhutteleva.

Teosta on ollut kokoamassa saaristosta kotoisin olevia tai siellä lomailevia taiteilijoita, mutta myös ulkomaalaisia tekijöitä. Tänä vuonna osa taiteilijoista tulee Yhdysvalloista ja Alankomaista. Näyttelyn nimi on Jälkiä.

Paljasjalkapolun nimi on symbolinen. Kun kulkee paljain jaloin, luonto tulee iholle. Polkua suunnitelleet taiteilijat toivovat kulkijan nauttivan kaikin aistein saariston luonnosta ja taiteesta.

Paljasjalkapolku lähtee Hotelli Nestorilta, jota pitää polkua perustamassa ollut kuvataiteilija Pia Rousku. Hotellin yhteydessä toimii erinomainen ravintola Back Pocket.

  • Polku lähtee hotelli Nestorin pihasta, Österretaisintie 45, Korppoo.
  • barfotastigen.com

2. Seilin saari

Seilin puukirkon katossa roikkuu saaristossa tyypillinen pienoislaiva.
Seilin puukirkon katossa roikkuu saaristossa tyypillinen pienoislaiva.

Harvalla paikalla on yhtä karmiva historia kuin Seilin saarella.

1600-luvulta alkaen sinne eristettiin spitaaliset ja vuodesta 1785 alkaen mielisairaat. Saarenmielisairaala suljettiin vasta 1962.

Suurin osa hoitoon lähetetyistä oli naisia. Nykytiedon valossa oikeasti sairaita oli vähän: Seiliin joutuneet naiset eivät vain sopineet aikansa naisrooliin.

Saarelta ei päässyt pois. Tarinan mukaan spitaaliset joutuivat tuomaan tullessaan oman arkkunsa laudat.

Seilin saari on tullut tunnetuksi myös Jenni Vartiaisen Seili-nimisestä laulusta ja Katja Kallion kirjasta Yön kantaja.

Nyt vanha mielisairaala on Saaristomeren tutkimuskeskuksen hallussa.

Seilin puukirkko toimii nykyään museona. Sairaille ja terveille oli kirkossa oma puoli. Museokirkko on avoinna 16.6.-17.8. joka päivä kello 12.30-14.30.

Historian havinan lisäksi Seilin saarella viehättää kaunis luonto.

Saarella on kesäkahvila. Majoittua voi vaikkapa 1800-luvun leipomossa tai Carl Ludvig Engelin piirtämässä hirsitalossa.

  • Yhteysalus Turusta, lähtö päivittäin kello 10, matka-aika 2 tuntia. Yhteysalus Nauvosta kello 16, matka-aika 30 minuuttia. Varaa matka ja majoitus: 040777 3668.
  • vitharun.fi, visitseili.fi

3. Kustavin savipaja

Kustavin Savipajassa vaalitaan perinteitä ja luodaan uutta. Toimitusjohtaja Pia Metsävainio sanoo saaristolaisuuden näkyvän tuotteissa.
Kustavin Savipajassa vaalitaan perinteitä ja luodaan uutta. Toimitusjohtaja Pia Metsävainio sanoo saaristolaisuuden näkyvän tuotteissa.

Majakanmuotoisia lyhtyjä, veneen mallisia tarjoiluastioita. Kustavin Savipajassa on valmistettu keramiikkaa 41 vuotta.

Perheyritystä johtavat sisarukset Essi Vuontisjärvi ja Pia Metsävainio haluavat vaalia käsityöläisyyttä, joka on aina ollut saaristossa tärkeää.

Savipajan ympärille on kasvanut käsityökylä. Seppä takoo rautaa pajassaan, hopeaseppä valmistaa uniikkeja koruja. Paratiisipajasta voi ostaa sisustusesineitä ja hyvän tuoksuisia pesuaineita sekä kynttilöitä.

Tekstiilipajan pihapiirissä on lampaita ja kaniineja sekä kahvila, josta saa saariston parhaat munkit. Myynnissä on myös kauniita keittiöpyyhkeitä ja kukkaroita.

4. Ravintola Köpmans

Köpmans on melko tuore tulokas Nauvon ravintolatarjonnassa. Kauniissa ravintolassa saa herkutella yllättävillä annoksilla.
Köpmans on melko tuore tulokas Nauvon ravintolatarjonnassa. Kauniissa ravintolassa saa herkutella yllättävillä annoksilla.

Saariston ravintoloiden joukossa on uusi tulokas: Köpmans. Sen ruokalista on kekseliäs.

Kannattaa tilata esimerkiksi saaristolaisleipään tehty 18 euron hauki- tai karitsaburger ja pannukakku, joka tarjoillaan savusärkimoussen ja kuuluisan nauvolaisen Piipanojan kylmäsavustamon lohen kera, 10 euroa.

Riitta ja Henri Talvitien perustama ravintola hyödyntää paikallisia raaka-aineita. Juomalistalta löytyy pienpanimojen oluita, saaristossa tehtyä omenamehua ja vastajauhettua erikoiskahvia.

Ravintolan omat leipurit taikovat kahvihetkiin tuoreet munkit ja herkulliset kakut. Tyrnijuustokakku on asiakkaiden suursuosikki, mutta sitä on tarjolla vain harvoina ja valittuina päivinä.

Ravintola sijaitsee kauniissa, avarassa hirsitalossa. Talon vieressä on salatulta tuntuva puutarha: valo siivilöityy luumu- ja omenapuun lehtien lomasta puupöytiin ja kirjavin värein maalattuihin tuoleihin.

Puutarhan laidalla on hiekkalaatikko perheen pienimmille. Kesäiltoina pihassa soittaa usein trubaduuri ja joskus puiden katveessa lausutaan runoja.

  • Rantapolku 3, Nauvo. Varaa pöytä tai yösija 0406434430. kopmans.fi

5. Houtskari

Björn Skaag ei aio muualle kotikylästään Hyppeisistä. Saaristossa asuu ihmisiä ympäri vuoden, mutta väestö ikääntyy.
Björn Skaag ei aio muualle kotikylästään Hyppeisistä. Saaristossa asuu ihmisiä ympäri vuoden, mutta väestö ikääntyy.

Houtskari on saariston ytimessä. Kunta koostuu 700 saaresta. Päätien varteenkin mahtuu kaksi pientä lossia, jotka kulkevat tarvittaessa.

Houtskarin kirkonkylä Näsby on sievä kuin postikortti. Kylässä sijaitsee saariston mennyttä elämäntapaa esittelevä saaristolaismuseo, joka koostuu kymmenestä eri rakennuksesta.

Vaikka elämäntapa on muuttunut, saarissa on yhä ympärivuotista asutusta. Paras tapa tutustua Houtskariin on vuokrata pyörä ja polkaista Näsbystä idylliseen Hyppeisten kylään.

Pyöräillessä luonnosta voi nauttia kaikin aistein. Tie kulkee maalaismaiseman halki, ja meri pilkahtelee lähellä. Pienillä teillä ei juuri ole liikennettä.

Hyppeisissä omenapuut notkuvat puutalojen pihassa ja venevajat reunustavat rantaviivaa. Hieman ennen kylää on Borgbergin näköalatorni, josta katse kantaa hyvällä säällä Ahvenanmaalle saakka .

  • Houtskarin saaristomuseo, Pyhän Andreaksen tie 10, Näsby. 
  • Pyöriä vuokrataan Näsbyn vierasvenesatamassa, Näsbyntie 190, ja Saariston Lomakeskus Mossalassa. 4 tuntia 10 e, 8 tuntia 20 e. saaristonlomakeskus.fi

Vierailemisen arvoinen on myös Kasberget eli Kaasivuori, joka on Turun saariston korkein kohta. Kaasivuorelta voi nähdä Turun ja Naantalin rannoille saakka.
Vierailemisen arvoinen on myös Kasberget eli Kaasivuori, joka on Turun saariston korkein kohta. Kaasivuorelta voi nähdä Turun ja Naantalin rannoille saakka.

Sisäpiirin vinkit

Niclas Gestranius, Paraisten kaupungin matkailupäällikkö:

"Olen syntynyt Paraisilla, ja asun Nauvossa. Olen työskennellyt matkailun parissa 20 vuotta. Rakastan saaristoa, meri rauhoittaa ihmisen.

Turun saaristo on täynnä kätkettyjä helmiä. Nauvon kirkonkylästä pienen lossimatkan päässä on Högsarin saari. Pienellä, luonnontilassa olevalla saarella törmää lähes aina valkohäntäpeuroihin. Högsarin paras näköalapaikka on Smörasken.

Suoramyynnin perinne elää, ja ihmisiin luotetaan. Tilamyymälöissä tuotteet ovat esillä ja asiakkaat jättävät maksun lippaaseen.

Nauvon Norrstrandin tieltä löytyy kolme suoramyyntitilaa, joista saa kauden vihanneksia, itse tehtyä jäätelöä, makkaraa ja leipää. Isakssonilta Houtskarista ja Korppoosta voi ostaa vihanneksia.

Suosittelen saariston ravintoloita. Nauvon Hanko Sushista saa sushia mukaan ja Iniön Bruddalsvikenistä thaimaalaiskokin valmistamia ruokia. Parasta kalaa ja muuta lähiruokaa saa Korppoon Back Pocket -ravintolasta.

Kaikista saariston kylistä löytyy uimaranta. Suosikkini on Iniön Jumon kylän ranta. Se on syrjässä päätieltä ja siksi rauhallinen. Ilta-auringossa hiljaisuus on rikkumaton. Ääntä pitävät vain lähiseudun lampaat."

  • parainen.fi

Hyvä tietää

Saariston rengastiellä on kahdeksan lauttaa ja lossia. Lautat ovat maksuttomia lukuun ottamatta Iniön ja Houtskarin välistä lauttaa.

Majoittua voi mökkikylissä, leirintäalueella ja peti & puuro -majoituksessa, hinta alkaen 45 e/yö. Nauvossa on hotelli.

Jos tarvitset majoituksen juhannuksesta elokuun puoliväliin, tee varaus hyvissä ajoin. Yhteysaluksilla kannattaa varautua jonoihin.

Saariston punkit levittävät borrelioosia ja puutiaisaivokuumetta. Harkitse puutiaisaivokuumerokotusta, ja ota matkalle mukaan punkkipihdit.

  • finnferries.fi
  • saaristo.org

Pääkaupungin kesä on täynnä mielenkiintoisia tapahtumia, joissa viihtyvät niin ulkopaikkakuntalaiset kuin paikallisetkin. Valitsetko pienpanimotapahtuman, kamarimusiikkifestarit vai silakkamarkkinat?

Teurastamon Herkkumarkkinat 9.6.

Kalasataman kupeessa oleva entinen teurastuslaitos kuhisee uutta kaupunki- ja ruokakulttuurioa. Herkkumarkkinoilla yhdistyvät markkinahumu ja puutarhasta nautiskelu. Voit valita Teurastamon ravintoloiden valmistelemista annoksista mieleisesi ja grillata sen itse grillimestarien opastuksella. 

Teurastamon alueella tapahtuu koko kesän. 12.6. Teurastamolla järjestetään Helsinki-päivän lounas-jazzit, 16.6. alueella vietetään Lasten lomapäivä -tapahtumaa.

Suomenlinnan kesäteatteri: Yksi lensi yli käenpesän 4.6.–1.9.

Suomenlinnassa nähdään jälleen klassikkonäytelmä. Näytelmän on ohjannut Juha Kukkonen ja pääosia näyttelevät Robin Svartström sekä Minna Suuronen.

Radio Aallon Helsinki-päivän konsertti 12.6.

Kahdeksan artistia ja bändiä valloittavat Kaisaniemen puiston ilmaiskonsertissa. Lavalla nähdään mm. Juha Tapio, J. Karjalainen, Cheek ja Sanni.

Sulasolin yhteislaulutilaisuudet Soutustadionilla 11.6.–27.8.

Suomen Laulajain ja Soittajain Liiton Helsingin piirin järjestämissä yhteislaulutilaisuuksissa raikaa joka kesämaanantai Soutustadionilla. Tule yksin tai yhdessä kaverin kanssa. 

Taste of Helsinki 14.–17.6.

Fine dining -ruokaa Töölönlahdella. Taste of Helsingissä voi tutustua huippuravintoloiden maisteluannoksiin telttakylässä keskellä kaupunkia. Tänä vuonna mukana on yhdeksän ravintolaa, muun muassa Olo, Nolla, Ragu ja tukholmalainen Esperanto.

Seurasaaren juhannusvalkeat 22.6.

Maaseudun juhannuksen romantiikkaa voi kokea pääkaupungissakin. Sota-ajan sävelet, kansantanssit ja kokot luovat tunnelmaa juhannusyöhön. Seurasaaren juhannusvalkeat on järjestetty jo vuodesta 1954.

Stadin juhannus 21.6.–23.6.

Kolmatta kertaa järjestettävä tapahtuma on myyty loppuun aiempina vuosina jo ennakkoon. Tänä kesänä tapahtuma alkaa torstain avajaiskonsertilla, jossa esiintyvät Olavi Uusivirta sekä PASA. Päätapahtuma kattaa koko saaren, ja lisää esiintyjiä nähdään juhannusaattona ja juhannuspäivänä.

Helsinki Pride 25.6.–1.7.

Suomen suurin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kulttuuri- ja ihmisoikeustapahtuma tulvii ohjelmaa: tapahtumia on viikon aikana yli 80. Viikko huipentuu perinteiseen lauantain Pride-kulkueeseen.

Helsinki Chamber Music Festival 4.–7.7.

Uusi kansainvälinen kamarimusiikkifestivaali järjestetään Torikortteleiden, Senaatintorin ja koko vanhan Helsingin ympäristössä.

Helsinki Cup 9.–14.7.

Euroopan suurimpiin juniorijalkapalloturnauksiin lukeutuva Helsinki Cup tuo satoja joukkueita pääkaupungin kentille. 

Ylioppilasteatteri: Nomadia –vaelluslaulu 11.7.–19.8.

Helsingin Ylioppilasteatterin kesäteatteri nähdään jälleen Mustikkamaan ihanassa ympäristössä. 

Suuret Oluet - Pienet Panimot 24.–28.7.

Suomen kattavin olut- ja pienpanimotapahtuma järjestetään jälleen Rautatientorilla. Tutustu pohjoismaisiin pienpanimoihin, siemaile olutta, siidereitä ja sahtia ja osallistu olutvisaan. Tarjolla myös ruokaa ja ohjelmaa. 

Lasten Festarit 4.8.

Perheen pienimmille suunnatut festarit järjestetään Töölönlahdella, Oopperatalon takana Hesperian puistossa. Tapahtumassa on koettavaa koko perheelle: musiikkia, työpajoja, jättitrampoliini ja muuta hauskaa.

Etno-Espa 6.–16.8.

Nykykansanmusiikin ilmaiskonserttisarja nähdään Esplanadin lavalla elokuussa.

Art goes Kapakka 16.–25.8.

Laadukas ja kiinnostava taide, ravintolakulttuuri ja yleisö kohtaavat kymmenen päivää ja yötä kestävässä Art goes Kapakassa. Yli 300 tapahtuman joukosta jokainen löytänee jotakin.

Helsingin juhlaviikot 17.8.–2.9.

Kahden viikon festivaali on musiikin, kuvataiteen ja teatterin juhlaa. Koe esimerkiksi Huvila-teltan tunnelmalliset konsertit. Taiteiden yönä 24.8. koko kaupunki on täynnä tapahtumia.

Helsinki Design Week 6.–16.9.

Muodin, designin ja arkkitehtuurin ystäville on luvassa ohjelmaa peräti 11 päiväksi. 

Stadin silakkamarkkinat 7.–13.10.

Vuodesta 1743 järjestetyt markkinat olivat pitkään tärkeä ruuanhakutapahtuma. Nykyään silakkamarkkinoilla saaristolaisperinne yhdistyy moderniin ruokakulttuuriin.

Valokarnevaali 11.–21.10.

Kirkkaasti valaistu Linnanmäen huvipuisto on syksyn pimeydessä uljas näky. Valokarnevaaleilla pääsee värivalojen loisteessa testaamaan, miltä vuoristorata-ajelu tuntuu pikkupakkasessa. Kuukautta aiemmin Linnanmäellä järjestetään iik!week (5.–16.9.), kauhuteemaviikko.

Jäikö jokin tapahtuma mainitsematta? Kerro siitä kommenteissa!

 

hesalainen

Ruokaa, musiikkia ja taidetta: Helsingin kiinnostavimmat kesätapahtumat 2018

Jutussa on jätetty liian pienelle huomiolle Helsingin kaunis saaristo. Ainoa, ohimennen mainittu saari, on Vallisaari. Kyseinen viime vuonna avattu entinen sotilassaari on todella tutustuminen arvoinen. Mutta mihin on unohtui ehdoton "must" paikka Suomenlinna? Muita saaria, joille on hyvät kulkuyhteydet ovat : Pihlajasaari. jossa voi viettää päivän uiden, aurinkoa ottaen tai mennä piknikille. Saarelta löytyy ravintola ja rantakioskissa myydään suussasulavia munkkeja! Mustasaari ja hevossaari,...
Lue kommentti