Setukaiset, ”Viron karjalaiset”, valitsevat vuosittain itselleen kuninkaan. Tunnelma kuningaskuntapäivillä on välitön, kuin sukujuhlassa ikään.

Setukaiset tunnetaan erityisesti runonlaulannastaan, moniäänisistä leeloista, ja naisten kansallispuvuista runsaine hopeakoruineen.

Setukaisten kuningaskuntapäivää vietetään Obinitsassa Kaakkois-Virossa. Sinne on Tallinnasta matkaa 280 kilometriä. Juhlat ovat aina elokuun alussa.

Viime kesänä, jolloin olin mukana, suuri kenttä oli sakeanaan väkeä: ihmisiä oli pitkälti toista tuhatta, monet kansallispuvuissaan.  Lihavartaat ja savukalat tuoksuivat, ja kojuissa myytiin käsitöitä, koruja, hunajaa, tyrnimehua ja muita herkkuja.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Pekko kuin Väinämöinen

Vuotuisjuhlien kohokohta on kuninkaan, ylim sootskan vaalit. Kuningas, joka on sadon ja hedelmällisyyden jumalan Pekon sijainen, valitaan aina vuodeksi kerrallaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sijaishallitsija on tarpeen, koska Pekko – tai setkukaisittain Peko – uinuu ikuista untaan Petserin kaupungissa. Pekko vastaa myyttisenä kansallissankarina meidän Väinämöistämme.

Ehdokkaita setukaisten kuninkaiksi oli viime elokuun vaaleissa kolme, joukossa vallassa oleva kuningas Ahto Raudoja. Kun ehdokkaat oli esitelty lavalla, he siirtyivät omille korokkeilleen kentän laidalle. Yleisö asettui jonoksi kuningaskandidaattien eteen, ja pisimmän jonon piti voittaman.

Juhliin osallistui toista tuhatta ihmistä.

Kuninkaan tittelistä kilpaillut Ahto Raudoja piti vaali-intoa yllä hyppelemällä, heiluttelemalla puista valtikkaansa ja kiepsahtamalla välillä päälleen seisomaan.

Idän ja lännen välimaastossa

Setukaiset eli setut ovat suomalais-ugrilainen heimokansa. Karjalaisten tavoin hekin ovat vuosisatoja eläneet idän ja lännen välimaastossa.

Setumaan maakunta jaettiin 1944 kahtia, ja Viron puolella setukaisia asuu nykyään 10 000 - 14 000, Venäjän puolella Pihkovassa vain parisataa. Muualla Venäjällä heitä on runsaammin, mutta valtaosa heistä on venäläistynyt.

Sisältö jatkuu mainoksen alla