Delfiinejä, jäävuoria, jättipuita ja kiiltomatoluolia - Uuden-Seelannin luonto hurmaa.

Auckland on erikoinen miljoonakaupunki. Lentokoneesta se näyttää valtavalta kylältä. Se johtuu siitä, että ”kaikki” haluavat asua omakotitaloissa. Onhan siellä korkea, teräksinen bisneskeskuskin.

Alkajaisiksi  hyppäsin keltaiseen kiertoajelubussiin. 35 dollarin eli 3,5 euron hinnalla sain matkustaa nähtävyydestä toiseen koko päivän. Sky Towerin näkötornista, 328 m, kaupunki avautuu upeasti. Näet 80 kilometrin matkan kaikkiin suuntiin. Hienot maisemat myös merelle. Aucklandia sanotaankin purjeiden kaupungiksi.

Kelly Tarltonin merimaailmassa katselija kulkee liukumatolla akvaarioputkessa. Sivuilla ja yläpuolella uivat hait, kaikki mahdolliset valtameren kalat ja muut merenelävät. Aivan oma juttunsa on pingviinien jäinen valtakunta. Minijunasta pingviinit näkee aivan läheltä. Poikaset ovat erityisen hellyttäviä.

Pyhän kolminaisuuden katedraali Parnellin kaupunginosassa on nähtävä. Tässä uudessa kirkossa on jotain hyvin pyhää, modernia, ikuista ja ainutlaatuista. Jumalaisen kauniit lasimaalaukset. Katedraali kosketti minua. Parnellissa kannattaa pysähtyä katsomaan kauniita puurakennuksia ja mukavia ruokapaikkoja.

Aucklandin museo on upea uusklassiseen tyyliin tehty rakennus, joka pitää sisällään hienon kokoelman Uuden-Seelannin historiaa ja maorien vanhoja aarteita.

Matkustajasatamasta voi ottaa lautan Devonportin kaupunginosaan. Lautalta voi katsella 10 minuutin ajan Aucklandin pilvenpiirtäjiä. Devonportissa voi ihailla viehättäviä 1900-luvun alun pitsihuviloita. Alueen merelliseen historiaan voi tutustua Navy Museumissa.

Kiiltomatoluolat Waitomossa sijaitsevat parin tunnin automatkan päässä Aucklandista lounaaseen. Luolaretki alkaa pikkubussilla, joka ajaa puolituntisen halki koskemattoman ja karunkauniin maalaismaiseman.

Luolastoihin mennään oppaan johdolla, kypärät päässä, lamput otsalla – ja pelastusliivit päällä, koska seuraavaksi matka jatkuu venellä maanalaista jokihaaraa pitkin. Kun  katossa ja seinillä olevat kiiltomadot alkavat valaista pimeää luolaa, kokemus on ainutlaatuinen.

Rotoruan tuliperäinen kaupunki ympäristöineen sijaitsee noin kolmen tunnin ajomatkan päässä Aucklandista etelään. Kaupunki tuoksahtaa mädältä kananmunalta. Nähtävissä on paljon maorien historiaa.

Täällä voi tutustua myös kiiviin, maan outoon kansallislintuun, jota lintututkijat pitävät lähes fossiilina. Agrodomen lammasshow on riemukas. Kaupungin ulkopuolelta löytyvät Wai-O-Tapun kuumat mutalähteet, jotka pulppuavat ja höyryävät erivärisinä.

Matakanan rannikko Aucklandista pohjoiseen on hienostunutta maa- ja pikkukaupunkiseutua. Siellä on paljon upeita uimarantoja ja pieniä viinititiloja, joihin voi poiketa syömään ja maistelemaan viinejä. Matakanan kylässä on yllättävän tasokkaita muotiputiikkeja ja lauantaisin vilkkaat maalaisten markkinat.

Warkworthin kaupungissa vierailin hyvin kootussa  paikallismuseossa ja näin jättipuun, kaurin. Morris & James Potterystä ostin tasokasta keramiikkaa. Esineet ovat suosittuja tuliaisia Pohjoissaarella mm. puutarhojen koristeina.

Akaroan pieni kylä Eteläsaarella, lähellä Christchurcin kaupunkia on monien kesäkeidas. Siellä pääsee uimaan maailman pienimpien ja harvinaisimpien delfiinien kanssa. Alueella on paljon myös muita meriluonnon ihmeitä. Ranskalaisvaikutteinen kylä on todella kaunis.

Uuden-Seelannin korkein vuori, lumipeitteinen Mount Cook on hieno näky kirkkaalla säällä. Matkalla sinne näkee suurmaataloutta, valtavia karja- ja lammaslaumoja.

Mount Cookin lähellä olevan Hermitage-hotellin ravintolassa söin yhden elämäni parhaista lohiruuista. Sen vahvistamana tein retken jäätikköjärvelle.

Se on erikoinen järvi maidonvalkoisine ja kaksiasteisine vesineen. Järvessä kellui toinen toistaan muhkeimpia jäävuoria, jotka olivat irronneet emojäätiköstä ja karanneet omille teilleen.

Queenstownin kaupunki löytyy, kun matkaa Mount Cookista 2–3 tuntia etelään. Kaupunkia moititaan kalliiksi turistirysäksi, mutta kaunis se on. Queenstownissa ollaan elokuvamaisemissa, joita on kuvattu mm. Taru sormusten herrasta -elokuvaan.

Täälläkin näkyy maan nuori historia. Kaupungin vanhin talo, jossa nyt on galleria ja kahvila, on vuodelta 1864. Sen rakennutti vaurastunut kullankaivaja.

Lähellä Queenstownia on historiallinen Arrowtown, jossa oli aikoinaan merkittävä kultaryntäys. Siellä kannattaa piipahtaa. Sekä nykyisyys että historia kiehtovat. Nähtävissä on mm. vanhojen kullankaivajien karut asumukset.

Uusi-Seelanti on myös ruoka- ja viinimaa. Viinitiloja on jo yli 300. Suomalaisia viinimestareita on kaksi, toinen Pohjois- ja toinen Eteläsaarella. Erityisesti valkoviinit ovat hyviä.

Kalaruokien ystävänä ilahduin runsaista vaihtoehdoista. Maistoin ainakin snapperia, haupukaa ja terakihia. Luomulammas oli mehevää. Peuraa Uudessa-Seelannissa laidunnetaan myös ja sitäkin saa ravintoloissa.

Tammikuussa oli mahtavaa syödä tuoreita aprikooseja, kirsikoita, mansikoita ja pensasmustikoita. Ja mikä tärkeintä, hanavesi oli kaikkialla juotavaa ja hyvää.

Koko artikkeli Uusi-Seelanti - loma kuin luontofilmissä on luettavissa 5.5. ilmestyneessä lehdessä (ET 8/2010).

Pikkuruinen Vormsi sijaitsee Länsi-Virossa Haapsalun ja Hiidenmaan välissä. Lautta vie sinne päiväretkeilijän kolmessa vartissa. Parhaiten saareen tutustuu polkupyörällä.

Suomalaisille tuntemattomaksi jäänyt Vormsi on kiinnostava sekoitus puhdasta luontoa ja vaiherikasta historiaa.

Saaren kosteikoissa kiikaroivat varsinkin keväisin ja syksyisin lintubongarit. Rauhaa kaipaavat mittailevat sen metsämaita ja hiljaisia kyläteitä.

Monet paikannimet ovat edelleen ruotsiksi.

Hyväkuntoiset tiet suosivat pyöräilijää

Vormsi oli 1200-luvulta lähtien ruotsalaista aluetta. 1940-luvulla alkaneen neuvostomiehityksen aikana se oli suljettua aluetta, jonne pääsy oli luvanvaraista ja josta ei saanut lähteä merelle.

Silti ruotslaisten perintö jatkuu edelleen. Vormsi on ruotsiksi Ormsö, ”Käärmesaari”, ja tarinan mukaan nimi on peräisin Orm-nimiseltä viikingiltä. Monet paikannimet ovat edelleen ruotsiksi. Esimerkiksi satama on saanut nimensä Svibyn kylän mukaan.

Hullon kylä on saaren keskus.

Saarta kiertävät tiet yhdistyvät Hullon kylässä, joka on saaren keskus. Siellä on kauppa, posti ja majoitusta.

Polkupyörä on paras tapa tutustua Vormsiin. Tiet ovat hyväkuntoisia ja liikenne hiljaista. Pyörän voi vuokrata jo Haapsalusta tai sitten perillä Vormsilla.

Retken kruunaa ateria ravintola Krog No14:ssä, joka sijaitsee Hullon ja sataman välisen tien varrella.

Näin pääset Vormsiin

  • Rattad-Vapaaeg vuokraa 1.5.−30.9. polkupyöriä Haapsalussa, Karja tänav 22. Puh. +372 521 2796. tiinakoplik@hotmail.com
  • Vormsin satamassa vuokrataan myös polkupyöriä. Puh. +372 51 78 722. rent@vormsi.ee
  • Lautta Vormsin saarelle liikennöi Rohukülan satamasta noin kuusi kilometriä Haapsalusta.
  • Edestakainen matka 6,40 e. Polkupyörä 2 e.
  • Katso aikataulut tästä.
  • Hullon kylässä sijaitseva vierastalo Elle-Malle tarjoaa majoitusta ympäri vuoden. Myös polkupyöriä vuokrataan. Puh. +372 564 72854. ellemalle@gmail.com
  • Ruokaravintola Krog No14, Hullo. Puh. +372 514 1418. krog@krog.ee

Kykladien saaristo hehkuu lämpöä pitkälle syksyyn. Santorini on saarista suosituin. Seikkailijalle sopivat Tinos, Syros, Mykonos, Delos ja Andros.

1. SANTORINI

Maailman valokuvatuin auringonlasku

Seitsemältä on jo myöhäistä. Jos haluaa istua mukavasti auringon painuessa mereen, sopiva paikka pitää varata hyvissä ajoin. Oian kylään pakkautuu illallisaikaan tuhansia turisteja, kännykkäkamerat napsuvat.

Pinta-alaan nähden Santorinilla on enemmän matkailijoita kuin millään muulla Kreikan saarella, 1,5 miljoonaa vuodessa. Asukkaita on vain 12 000.

Saaren suosio perustuu jylhiin maisemiin mereen romahtaneen tulivuoren reunalla. Jyrkät, kapeat tiet vievät söpöihin pikkukyliin,
kuten Pyrgosiin, vaaleahiekkaiselle Monolithos-rannalle ja Faroksen majakalle. Saaren ajaa autolla päästä päähän noin tunnissa.

Huono puoli on korkea hintataso. Kolmen ruokalajin illallinen keskitason ravintolassa maksaa noin 50 euroa. Parhaat ateriat nautin Exo Gonian kylän Metaxy Mas -tavernassa ja Perivolos-rannan Sea Sidessa. Edullisinta on ostaa ruokaisia piirakoita leipomoista.

Ota mukaan hyvät kengät. Jos kunto kestää, kävele Skaroksen lohkareelle ja sieltä rantaan.

  • Viikko alkaen noin 600 e. Syys–lokakuu on miellyttävää matkustusaikaa.
  • santorini.gr

2. TINOS

Kappale aitoa kreikkalaista arkea

Kalastajat lasteineen saapumassa Tinoksen kaupungin keskustaan.
Kalastajat lasteineen saapumassa Tinoksen kaupungin keskustaan.

Tinoksen pääkaupungin satamakadulta nousee kukkulaa kohti leveä Leoforos Megalocharis -katu. Kadulla on pehmustettu kaista pyhiinvaeltajille, jotka konttaavat Panagia Evangelistran kirkkoon suutelemaan ihmeitä tekevää ikonia.

15. elokuuta kaistalla on ruuhkaa, kun kymmenettuhannet uskovat juhlivat Neitsyt Mariaa.

Muulloin Tinos on aito rauhallinen kreikkalaiskaupunki, jonka kivikujien liha- ja kalakauppojen, leipomoiden, souvlakikioskien ja kahviloiden luona on kivaa kuhinaa. Kalakaupan Markos-pelikaani kulkee vapaana.

Saarella on enimmäkseen kreikkalaisia matkailijoita, lentokenttä puuttuu.

Konttaava pyhiinvaeltaja rukoilemassa apua lapsettomuuteensa.
Konttaava pyhiinvaeltaja rukoilemassa apua lapsettomuuteensa.

Malamatenia-tavernassa saa Tinoksen yrttimakkaraa ja meizanosalataa, viereisen kirkon pihassa pidetään ristiäisjuhlia.

Kyliin pääsee bussilla. Panormos mon rauhallinen kalastajakylä, Volaxissa on korinpunojia. Dio Horian keskiaikaisesta kylästä on upeat maisemat merelle.

Saarella on 15 kilometriä hiekkarantaa. Moni ranta on autio suurimman osan vuodesta.

  • Lennä Ateenaan, ota bussi Rafinan satamaan, josta lautta vie perille kahdessa tunnissa.
  • tinos.gr

3. DELOS

Saaren kokoinen ulkoilmamuseo

Jotkut Deloksen patsaat ovat alkuperäisten kopioita.
Jotkut Deloksen patsaat ovat alkuperäisten kopioita.

Kun kävelee tuhansia vuosia vanhoissa kortteleissa, tulee epätodellinen tunne. Yleensä antiikin patsaat ja esineet ovat vitriineissä, mutta täällä ihailemme niitä raunioituneiden talojen ja temppelien sisäpihoilla. Monissa rakennuksissa on hienot mosaiikkilattiat.

Delos on Unescon maailmanperintökohde ja Kreikan merkittävimpiä arkeologisia alueita. Mytologiassa se tunnetaan jumalsisarusten Apollonin ja Artemiin synnyinsaarena.

Saarella ei ole mitään suojaa auringonpaisteelta, joten varaa peittävä vaatetus, aurinkovoidetta ja tarpeeksi juotavaa. Monilla on sateenvarjot päivänvarjona. Onneksi museon yhteydessä on pieni kahvio, josta saa kylmää juotavaa.

Hellenistisellä ajalla noin 100 eaa. Deloksella oli 30 000 asukasta, ja satama oli Välimeren vilkkaimpia. Nyt saarella asuu vain muutama kesätyöntekijä.

Kreikan valtio antoi paikan työmaaksi ranskalaisille arkeologeille vuonna 1872, ja siitä alkaen tutkittavaa on riittänyt. Kuuluisimmat jäännökset ovat leijonat, jotka sijoitettiin museoon. Esillä on kopioita.

Delokselle kannattaa ottaa uimapuku mukaan, sillä saari on täynnä rauhallisia kivirantoja.

  • Delokselle pääsee kesäisin laivalla Naxokselta ja Mykonokselta, josta laivalippu maksaa 20 e. Museolippu 6 e.
  • odysseus.culture.gr

4. MYKONOS

Bilettäjän paratiisi

Mykonoksen rantabaareissa näyttäydytään päivin öin.
Mykonoksen rantabaareissa näyttäydytään päivin öin.

Mereltä katsottuna Mykonos on kaunis, puhdas ja täydellisyydessään jopa hieman epätodellinen. nLaiva jää parin kilometrin päähän kaupungista, mutta satamasta tulee vesibussi vastaan.

Kaupunki on syötävän söpö, sinivalkoisia taloja, valkoisiksi kalkittuja kujia, laatuputiikkeja ja trendikkäitä kahviloita.

Sokkeloiset kujat ovat täynnä yllätyksiä. Kulman takana voi olla pramea kenkäliike tai pittoreski taidegalleria. Ylihinnoiteltu drinkki kannattaa juoda pikku-Venetsiassa tuulimyllyjen kupeessa. Ravintolapöydät ovat valaistun merenpohjan vieressä.

Mykonos on Santorinin ohella Kreikan kalleimpia paikkoja. Se on kreikkalaisen ja kansainvälisen suihkuseurapiirin suosikki.

Vapaa ilmapiiri viehättää seksuaalivähemmistöjä, ja sateenkaarilipuilla merkityissä baareissa bileet jatkuvat aamuun. Tunnelma on suvaitsevainen, ja heterot ja homot bailaavat sulassa sovussa.

Paradisen ja Super Paradisen rannoilla tanssitaan pöydillä ja muhinoidaan aurinkotuoleilla, mutta rauhaakin saarella riittää.

  • Tinokselta pääsee Mykonokselle monta kertaa päivässä. Matka kestää 20 minuuttia.
  • mykonos.gr

5. ANDROS

Vaatii vaivannäköä

Saaren pääkaupunkiin Androkseen tulemista ei haluta tehdä liian helpoksi. Satama on Gavriossa saaren länsirannikolla tunnin
bussimatkan päässä kaupungista.

Bussi keskustaan kiemurtelee kaunista reittiä rannikkoa pitkin. Matkalla näkyy hiekkaisia uimapoukamia. Reitti kulkee läpi Batsin kylän, jossa on eniten rantaturismia.

Andros on elegantti, rauhallinen ja vehrein kaikista Kykladeista. Vaikuttaa siltä, että saarella olisi vain paikallisia. Monilla varakkailla kreikkalaisilla on siellä asuntoja.

Kaupunkia halkoo pitkä pääkatu, jonka varrella on vaaleanpunaisia ja keltaisia taloja, erikoisliikkeitä ja kahviloita. Kaupungin sievä vanha osa on rakennettu kapealle kannakselle.

Kato Kastro on vanha linnake piskuisella saarella. Sinne voi kävellä tai kontata ikivanhaa kaiteetonta jyrkkää kaarisiltaa pitkin. Moni ui kaarisillan alla. Toinen uimapaikka on pienen keskusaukion kiviportaiden alapäästä mavautuva pitkä hiekkaranta.

Taksimatka satamasta kaupunkiin maksaa 45 euroa, bussimatka 5 euroa.

  • Laivalla Rafinasta Androkselle kahdessa tunnissa.

6. SYROS

Hieman kuin Italiassa

Laiva lipuu lahdenpoukamaan, Kykladien saariryhmän hallinnollisen pääkaupungin keskustaan. On pakko nielaista ihastuksesta, sillä Ermoupoulin kaupunki nousee amfiteatterimaisesti kahden kukkulan välistä.

Kaupungissa on vähän italialaistyylinen tunnelma. Sitä sanotaankin Pikku-Milanoksi. Keskustoria ympäröivät isot uusklassiset hallintorakennukset, joiden kivijaloissa on varjoisia kahviloita ja baareja.

Illalla aukiolla on leppoisa tunnelma. Lapset juoksevat kauniiksi hioutuneilla marmorilaatoilla ja vanhemmat seurailevat heitä nauttien samalla ouzoa ja mezealkupaloja. Lähistön kapeilla basaarikujilla on pieniä putiikkeja.

Kannattaa kiivetä marmoriportaita ylös kukkulalle, jossa on viehättävä keskiaikainen Ano Syros -kaupunginosa. Agios Giorgiosin kirkolta näkee 1200-luvulla rakennettuja taloja ja meren yli Tinokselle ja Delokselle.

Ermoupoli ei ole rantakohde, mutta Galissan ja Poseidonian kylissä on kauniit rannat. Taksi Galissaan maksaa 20 euroa.

  • Syrokselle pääsee Pireuksen satamasta mAteenasta ja Tinokselta tunnissa.
  • siros.gr

Artikkeli on julkaistu myös ET-lehden numerossa 16/2017.

Maijuliisa
Seuraa 
Liittynyt23.8.2018

Täältä löydät Kreikan helmet – lue vinkit kuuteen ihanaan matkakohteeseen

Me kävimme muutma vuosi sitten Santorinillä, ja olihan ne maisemat mahtavat. En kuitenkaan kyllä suosittele niille joilla on yhtään jalkavaivoja, sillä siellä pääsee kyllä sitten kiipeemään ihan tarpeeksi. Tai kait se riippuu mistä on ottanut hotellin, mutta varmasti on "jalkaystävällisempiäkin" (onko tuo suomenkielen sana :) ) paikkoja Kreikassa.
Lue kommentti

Miu mau!