Delfiinejä, jäävuoria, jättipuita ja kiiltomatoluolia - Uuden-Seelannin luonto hurmaa.

Auckland on erikoinen miljoonakaupunki. Lentokoneesta se näyttää valtavalta kylältä. Se johtuu siitä, että ”kaikki” haluavat asua omakotitaloissa. Onhan siellä korkea, teräksinen bisneskeskuskin.

Alkajaisiksi  hyppäsin keltaiseen kiertoajelubussiin. 35 dollarin eli 3,5 euron hinnalla sain matkustaa nähtävyydestä toiseen koko päivän. Sky Towerin näkötornista, 328 m, kaupunki avautuu upeasti. Näet 80 kilometrin matkan kaikkiin suuntiin. Hienot maisemat myös merelle. Aucklandia sanotaankin purjeiden kaupungiksi.

Kelly Tarltonin merimaailmassa katselija kulkee liukumatolla akvaarioputkessa. Sivuilla ja yläpuolella uivat hait, kaikki mahdolliset valtameren kalat ja muut merenelävät. Aivan oma juttunsa on pingviinien jäinen valtakunta. Minijunasta pingviinit näkee aivan läheltä. Poikaset ovat erityisen hellyttäviä.

Pyhän kolminaisuuden katedraali Parnellin kaupunginosassa on nähtävä. Tässä uudessa kirkossa on jotain hyvin pyhää, modernia, ikuista ja ainutlaatuista. Jumalaisen kauniit lasimaalaukset. Katedraali kosketti minua. Parnellissa kannattaa pysähtyä katsomaan kauniita puurakennuksia ja mukavia ruokapaikkoja.

Aucklandin museo on upea uusklassiseen tyyliin tehty rakennus, joka pitää sisällään hienon kokoelman Uuden-Seelannin historiaa ja maorien vanhoja aarteita.

Matkustajasatamasta voi ottaa lautan Devonportin kaupunginosaan. Lautalta voi katsella 10 minuutin ajan Aucklandin pilvenpiirtäjiä. Devonportissa voi ihailla viehättäviä 1900-luvun alun pitsihuviloita. Alueen merelliseen historiaan voi tutustua Navy Museumissa.

Kiiltomatoluolat Waitomossa sijaitsevat parin tunnin automatkan päässä Aucklandista lounaaseen. Luolaretki alkaa pikkubussilla, joka ajaa puolituntisen halki koskemattoman ja karunkauniin maalaismaiseman.

Luolastoihin mennään oppaan johdolla, kypärät päässä, lamput otsalla – ja pelastusliivit päällä, koska seuraavaksi matka jatkuu venellä maanalaista jokihaaraa pitkin. Kun  katossa ja seinillä olevat kiiltomadot alkavat valaista pimeää luolaa, kokemus on ainutlaatuinen.

Rotoruan tuliperäinen kaupunki ympäristöineen sijaitsee noin kolmen tunnin ajomatkan päässä Aucklandista etelään. Kaupunki tuoksahtaa mädältä kananmunalta. Nähtävissä on paljon maorien historiaa.

Täällä voi tutustua myös kiiviin, maan outoon kansallislintuun, jota lintututkijat pitävät lähes fossiilina. Agrodomen lammasshow on riemukas. Kaupungin ulkopuolelta löytyvät Wai-O-Tapun kuumat mutalähteet, jotka pulppuavat ja höyryävät erivärisinä.

Matakanan rannikko Aucklandista pohjoiseen on hienostunutta maa- ja pikkukaupunkiseutua. Siellä on paljon upeita uimarantoja ja pieniä viinititiloja, joihin voi poiketa syömään ja maistelemaan viinejä. Matakanan kylässä on yllättävän tasokkaita muotiputiikkeja ja lauantaisin vilkkaat maalaisten markkinat.

Warkworthin kaupungissa vierailin hyvin kootussa  paikallismuseossa ja näin jättipuun, kaurin. Morris & James Potterystä ostin tasokasta keramiikkaa. Esineet ovat suosittuja tuliaisia Pohjoissaarella mm. puutarhojen koristeina.

Akaroan pieni kylä Eteläsaarella, lähellä Christchurcin kaupunkia on monien kesäkeidas. Siellä pääsee uimaan maailman pienimpien ja harvinaisimpien delfiinien kanssa. Alueella on paljon myös muita meriluonnon ihmeitä. Ranskalaisvaikutteinen kylä on todella kaunis.

Uuden-Seelannin korkein vuori, lumipeitteinen Mount Cook on hieno näky kirkkaalla säällä. Matkalla sinne näkee suurmaataloutta, valtavia karja- ja lammaslaumoja.

Mount Cookin lähellä olevan Hermitage-hotellin ravintolassa söin yhden elämäni parhaista lohiruuista. Sen vahvistamana tein retken jäätikköjärvelle.

Se on erikoinen järvi maidonvalkoisine ja kaksiasteisine vesineen. Järvessä kellui toinen toistaan muhkeimpia jäävuoria, jotka olivat irronneet emojäätiköstä ja karanneet omille teilleen.

Queenstownin kaupunki löytyy, kun matkaa Mount Cookista 2–3 tuntia etelään. Kaupunkia moititaan kalliiksi turistirysäksi, mutta kaunis se on. Queenstownissa ollaan elokuvamaisemissa, joita on kuvattu mm. Taru sormusten herrasta -elokuvaan.

Täälläkin näkyy maan nuori historia. Kaupungin vanhin talo, jossa nyt on galleria ja kahvila, on vuodelta 1864. Sen rakennutti vaurastunut kullankaivaja.

Lähellä Queenstownia on historiallinen Arrowtown, jossa oli aikoinaan merkittävä kultaryntäys. Siellä kannattaa piipahtaa. Sekä nykyisyys että historia kiehtovat. Nähtävissä on mm. vanhojen kullankaivajien karut asumukset.

Uusi-Seelanti on myös ruoka- ja viinimaa. Viinitiloja on jo yli 300. Suomalaisia viinimestareita on kaksi, toinen Pohjois- ja toinen Eteläsaarella. Erityisesti valkoviinit ovat hyviä.

Kalaruokien ystävänä ilahduin runsaista vaihtoehdoista. Maistoin ainakin snapperia, haupukaa ja terakihia. Luomulammas oli mehevää. Peuraa Uudessa-Seelannissa laidunnetaan myös ja sitäkin saa ravintoloissa.

Tammikuussa oli mahtavaa syödä tuoreita aprikooseja, kirsikoita, mansikoita ja pensasmustikoita. Ja mikä tärkeintä, hanavesi oli kaikkialla juotavaa ja hyvää.

Koko artikkeli Uusi-Seelanti - loma kuin luontofilmissä on luettavissa 5.5. ilmestyneessä lehdessä (ET 8/2010).

Sirpa ja Reijo Lyytikäinen viihtyvät Pärnussa. Kesäisin he nauttivat kaupungin vehreydestä, talvisin hiljaisuudesta.
Sirpa ja Reijo Lyytikäinen viihtyvät Pärnussa. Kesäisin he nauttivat kaupungin vehreydestä, talvisin hiljaisuudesta.

Sirpa ja Reijo Lyytikäinen muuttivat merenrantakaupunkiin, vaikkeivät ole uimareita. Pärnussa heitä viehättävät kodikkuus, näppäryys ja puistot.

Iltapäivän viisto valo kirkastaa värit. Se läikehtii Pärnun Koidula-puiston kukissa ja saa Sirpa Lyytikäisen oranssin hameen suorastaan hohtamaan.

Pärnussa kahdeksan vuotta asuneet Sirpa ja Reijo Lyytikäinen kävelevät päivittäin kaupungin puistoihin siitä yksinkertaisesta syystä, että ne ovat heistä niin tavattoman kauniita. Ja ne ovat. Puistojen kukkatulva suorastaan hengästyttää.

– Ajattele, tämänkin väriloiston tilalla oli joskus kaatopaikka! Sirpa sanoo.

Pärnu on ollut alun perin linnake, ja Tallinnan portiksi kutsuttu kaariportti on ainoa 1600-luvulta säilynyt balttialainen portti.
Pärnu on ollut alun perin linnake, ja Tallinnan portiksi kutsuttu kaariportti on ainoa 1600-luvulta säilynyt balttialainen portti.

Kävely voittaa porealtaat

Pärnun 800-vuotinen historia ei ole pelkkää kukkaloistoa. Kun Sirpa ensi kerran 1980-luvulla kävi Pärnussa, kaupunki oli apean oloinen. Matkalta ei jäänyt mieleen yksikään puisto.

Vasta kymmenen vuotta myöhemmin Pärnu alkoi kiinnostaa Virossa viihtyvää pariskuntaa.

– Pikkukaupungin tiivis tunnelma veti meitä puoleensa. Täällä on samanlaista kuin meidän kotikulmillamme Porvoossa, vain leppeämpi ilma.

Itävaltalaistyylisessä ravintola Edelweississa on hyvä hinta-laatusuhde.
Itävaltalaistyylisessä ravintola Edelweississa on hyvä hinta-laatusuhde.

Kesäisin kaupunki tulvehtii turisteja, pitkällä rannalla saattaa lekotella kerralla kuusituhatta ihmistä. Hiekkaranta ja kylpylät, joita kaupungissa on ollut parisataa vuotta, ovat Pärnun vetonaulat.

– Me emme käy niissä koskaan, ne eivät ole meidän juttumme, Reijo nauraa.

Lyytikäiset eivät myöskään pulikoi kotikaupunkinsa kuuluisan matalassa rantavedessä.

– Mutta me kävelemme rannalla. Yli kahden kilometrin pituinen aallonmurtaja on mukava etappi, Reijo kertoo.

Aallonmurtaja on vaativa päivälenkkikohde.
Aallonmurtaja on vaativa päivälenkkikohde.

Koti kerrostalossa

Lyytikäiset ostivat nykyisen kerrostalohuoneistonsa, kun he jäivät Suomessa eläkkeelle. Jo sitä ennen he olivat monena vuonna lomiensa ajaksi vuokranneet kaupungista asunnon. He tutustuivat kaupunkiin lukemalla sen historiaa, opiskelemalla kielen ja tietysti kävelemällä.

– Elämä on huoletonta, kun kaikki on kävelyetäisyydellä, meri, puistot, kaupat, tori ja kahvilat.

Jos Lyytikäisille tulee vieraita, he esittelevät heille ensimmäiseksi puistot. Sitten kävellään merenrantaan, tarkastetaan vanha kaupunginportti ja istahdetaan yhteen Pärnun monista kahviloista.

– Kahvilat ovat todella viehättäviä, vaikka palvelukulttuurissa on vieläkin vähän parannettavaa, Sirpa toteaa.

Kevät on mukavinta ottaa vastaan Virossa. Se saapuu sinne hieman aikaisemmin kuin lahden yli Suomeen.

Virolaisten ystävien luona kyläillessä Sirpa on huomannut eroavuuksia niin kahvittelu- kuin keskustelutavoissa. Virossa emäntä esimerkiksi lohkoo aina tarjottavan valmiiksi.

– Kahvipöytäkeskustelussa virolainen lopettaa lauseen niin-sanaan. Kesti kauan ennen kuin tajusin, että se on eräänlainen piste, ei uuden keskustelun aloitus.

Rantaniityltä on mukava aloittaa lenkki.
Rantaniityltä on mukava aloittaa lenkki.

Huhtikuu tuo valkovuokot

Lyytikäiset viihtyvät Pärnussa läpi vuoden. Hiljaisen talven jälkeen kevät ja alkukesä koittavat Pärnuun aavistuksen aikaisemmin kuin Suomeen. Ensin saapuvat linnut, sitten turistit.

Sellaisia Lyytikäisetkin osaavat olla. Pärnusta on lyhyt matka naapuriin, Latviaan ja Liettuaan.

– Kun suomalaiset tulevat halvemman ruuan ja juoman perässä Viroon, täältä lähdetään samalla ajatuksella Liettuaan ja Latviaan, Reijo hymähtää.

Pärnun hiekkaranta on pitkä ja hienohiekkainen.
Pärnun hiekkaranta on pitkä ja hienohiekkainen.

Halpojen hintojen sijaan Lyytikäiset reissaavat elämysten ja eri kulttuurien perässä.

– Alle tunnissa Pärnusta pääsee matkustamaan Keski-Euroopan täysin katoliseen maailmaan.

Mutta kevät on Lyytikäisistä mukava ottaa vastaan Pärnussa. Katsella, kuinka se nousee maasta valkovuokkomattoina ja levittää värit taas ympäri kaupunkia.

Seikkaile Pärnussa!

Kahvilat

  • Pagaripoisid on ihana runsaudensarvi. Puhavaimu 11.
  • Kylpyläalueen klassikkopaikasta Rannakohvikista avautuu upea merinäköala. Ranna puiestee 3.
  • Luomukahviloita on useita. Mahedikissa kaikki tarjottavat valmistetaan itse. Puhavaimu 20.

Kahviloita Pärnussa riittää. Porkkanakakku on luomukahvila Mahedikista.
Kahviloita Pärnussa riittää. Porkkanakakku on luomukahvila Mahedikista.

Puistot

  • Kansallisrunoilija Lydia Koidulan mukaan nimetyssä puistossa solisee ja kukkii. Kuninga 25.
  • Lastenpuisto on vilkas. Sen paikalla oli ennen tori. Ruutlin ja Veekadin kulma.
  • Rantaniityltä lähtee kävelyreitti siltoineen. Upeat näkymät. Ranna puiestee 9.

Nähtävyydet

  • Pärnu Muuseum Rakkaus 1900-luvun alun taiteessa on teemana taidenäyttelyssä, joka on avoinna 31.5. asti. Pärnu Muuseum, Aida 3. parnumuuseum.ee
  • Viron ensimmäinen nykytaiteen museo perustettiin 1990-luvulla juuri Pärnuun. Uue kunsti muuseum, Esplanaadi 10. chaplin.ee
  • Barokkityylinen Tallinnan portti sijaitsee rannassa. Pärnu oli alun perin linnake ja tämä kaariportti on ainoa 1600-luvulta säilynyt balttilainen portti. Sen läpi kulki postitie Tallinnaan, siitä nimi. Kuninga tänav 1.
  • Pärnun rannasta löytyvät kaikki kylpylät. Kaunis Mudaravila, nykyisin Hedon Spa, on kaupungin vanhin kylpylä. Rakennuksen suunnittelukilpaan osallistui myös nuori Alvar Aalto, muttei voittanut. Ranna 1.

Kävelykadut ovat kivoja. Matkailu-infon osoite on Uus tänav 4.
Kävelykadut ovat kivoja. Matkailu-infon osoite on Uus tänav 4.

Ostokset

  • Huhtikuun alussa remontin jälkeen avautunut tori on eläväinen ostosparatiisi. Vihannekset, marjat ja hedelmät ovat tuoreita ja hinnat huokeat. Torilla myydään mitä eksoottisimpia maataloustuotteita, joten matkailija voi tehdä löytöjä. Vana Turg, Suur-Sepa 18.
  • Suosituin ostoskatu on kävely- ja ostoskatu Ruutli. Se pursuaa matkamuisto- ja käsityömyymälöitä.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 8/2017.

Upeasti uudistuneen Matkaoppaan numero 2/2018 saa matkailuhullun menojalan vipattamaan.

Matkaopas 2/2018 on värikäs lehti täynnä mielenkiintoista asiaa matkustamisesta. Lehdestä löydät artikkeleita muun muassa näistä matkakohteista ja -aiheista:

  • Itä-Euroopan helmet. Vertailimme Krakovan, Kiovan, Prahan, Ljubljanan, Zagrebin, Vilnan, Belgradin ja Budapestin matkakohteina. Kenelle mikäkin sopii? Mitä kaupungeissa kannattaa tehdä?
  • Gambiaan sijoittuva matkareportaasi paljastaa, että pieni maa on loistava valinta ensimmäiseksi Afrikan-kohteeksi. 
  • Julkkiskokkien ravintolat ovat nyt supersuosittuja Tukholmassa. Testasimme Pohjoismaiden parhaan ja neljä muuta.
  • Toimittaja matkusti Ranskan Bordeaux'n ja kurkisti alueen viinitarhoihin.
  • Millainen on Formula 1 -matka? Sellaisen 31 kertaa tehnyt reissaaja kertoo vinkkinsä.
  • Miten joku uskaltaa nousta vieraan auton kyytiin? Missä kannattaa liftata ja missä ei? Peukalokyydin ekspertti paljastaa niksinsä.
  • Eläinsafarit ovat nousussa lähellä ja kaukana. Valitsimme kuusi ihaninta.
  • Millainen reissaaja on maailman korkeimmalle vuorelle ensimmäisenä suomalaisena naisena noussut Carina Räihä?
  • 11-sivuinen Dublin-kaupunkiopas kertoo kaiken oleellisen iloisesta Irlannin pääkaupungista. 

Hae oma lukupakettisi! Matkaopas 2/2018 lehtipisteissä 14.3.