Delfiinejä, jäävuoria, jättipuita ja kiiltomatoluolia - Uuden-Seelannin luonto hurmaa.

Auckland on erikoinen miljoonakaupunki. Lentokoneesta se näyttää valtavalta kylältä. Se johtuu siitä, että ”kaikki” haluavat asua omakotitaloissa. Onhan siellä korkea, teräksinen bisneskeskuskin.

Alkajaisiksi  hyppäsin keltaiseen kiertoajelubussiin. 35 dollarin eli 3,5 euron hinnalla sain matkustaa nähtävyydestä toiseen koko päivän. Sky Towerin näkötornista, 328 m, kaupunki avautuu upeasti. Näet 80 kilometrin matkan kaikkiin suuntiin. Hienot maisemat myös merelle. Aucklandia sanotaankin purjeiden kaupungiksi.

Kelly Tarltonin merimaailmassa katselija kulkee liukumatolla akvaarioputkessa. Sivuilla ja yläpuolella uivat hait, kaikki mahdolliset valtameren kalat ja muut merenelävät. Aivan oma juttunsa on pingviinien jäinen valtakunta. Minijunasta pingviinit näkee aivan läheltä. Poikaset ovat erityisen hellyttäviä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Pyhän kolminaisuuden katedraali Parnellin kaupunginosassa on nähtävä. Tässä uudessa kirkossa on jotain hyvin pyhää, modernia, ikuista ja ainutlaatuista. Jumalaisen kauniit lasimaalaukset. Katedraali kosketti minua. Parnellissa kannattaa pysähtyä katsomaan kauniita puurakennuksia ja mukavia ruokapaikkoja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Aucklandin museo on upea uusklassiseen tyyliin tehty rakennus, joka pitää sisällään hienon kokoelman Uuden-Seelannin historiaa ja maorien vanhoja aarteita.

Matkustajasatamasta voi ottaa lautan Devonportin kaupunginosaan. Lautalta voi katsella 10 minuutin ajan Aucklandin pilvenpiirtäjiä. Devonportissa voi ihailla viehättäviä 1900-luvun alun pitsihuviloita. Alueen merelliseen historiaan voi tutustua Navy Museumissa.

Kiiltomatoluolat Waitomossa sijaitsevat parin tunnin automatkan päässä Aucklandista lounaaseen. Luolaretki alkaa pikkubussilla, joka ajaa puolituntisen halki koskemattoman ja karunkauniin maalaismaiseman.

Luolastoihin mennään oppaan johdolla, kypärät päässä, lamput otsalla – ja pelastusliivit päällä, koska seuraavaksi matka jatkuu venellä maanalaista jokihaaraa pitkin. Kun  katossa ja seinillä olevat kiiltomadot alkavat valaista pimeää luolaa, kokemus on ainutlaatuinen.

Rotoruan tuliperäinen kaupunki ympäristöineen sijaitsee noin kolmen tunnin ajomatkan päässä Aucklandista etelään. Kaupunki tuoksahtaa mädältä kananmunalta. Nähtävissä on paljon maorien historiaa.

Täällä voi tutustua myös kiiviin, maan outoon kansallislintuun, jota lintututkijat pitävät lähes fossiilina. Agrodomen lammasshow on riemukas. Kaupungin ulkopuolelta löytyvät Wai-O-Tapun kuumat mutalähteet, jotka pulppuavat ja höyryävät erivärisinä.

Matakanan rannikko Aucklandista pohjoiseen on hienostunutta maa- ja pikkukaupunkiseutua. Siellä on paljon upeita uimarantoja ja pieniä viinititiloja, joihin voi poiketa syömään ja maistelemaan viinejä. Matakanan kylässä on yllättävän tasokkaita muotiputiikkeja ja lauantaisin vilkkaat maalaisten markkinat.

Warkworthin kaupungissa vierailin hyvin kootussa  paikallismuseossa ja näin jättipuun, kaurin. Morris & James Potterystä ostin tasokasta keramiikkaa. Esineet ovat suosittuja tuliaisia Pohjoissaarella mm. puutarhojen koristeina.

Akaroan pieni kylä Eteläsaarella, lähellä Christchurcin kaupunkia on monien kesäkeidas. Siellä pääsee uimaan maailman pienimpien ja harvinaisimpien delfiinien kanssa. Alueella on paljon myös muita meriluonnon ihmeitä. Ranskalaisvaikutteinen kylä on todella kaunis.

Uuden-Seelannin korkein vuori, lumipeitteinen Mount Cook on hieno näky kirkkaalla säällä. Matkalla sinne näkee suurmaataloutta, valtavia karja- ja lammaslaumoja.

Mount Cookin lähellä olevan Hermitage-hotellin ravintolassa söin yhden elämäni parhaista lohiruuista. Sen vahvistamana tein retken jäätikköjärvelle.

Se on erikoinen järvi maidonvalkoisine ja kaksiasteisine vesineen. Järvessä kellui toinen toistaan muhkeimpia jäävuoria, jotka olivat irronneet emojäätiköstä ja karanneet omille teilleen.

Queenstownin kaupunki löytyy, kun matkaa Mount Cookista 2–3 tuntia etelään. Kaupunkia moititaan kalliiksi turistirysäksi, mutta kaunis se on. Queenstownissa ollaan elokuvamaisemissa, joita on kuvattu mm. Taru sormusten herrasta -elokuvaan.

Täälläkin näkyy maan nuori historia. Kaupungin vanhin talo, jossa nyt on galleria ja kahvila, on vuodelta 1864. Sen rakennutti vaurastunut kullankaivaja.

Lähellä Queenstownia on historiallinen Arrowtown, jossa oli aikoinaan merkittävä kultaryntäys. Siellä kannattaa piipahtaa. Sekä nykyisyys että historia kiehtovat. Nähtävissä on mm. vanhojen kullankaivajien karut asumukset.

Uusi-Seelanti on myös ruoka- ja viinimaa. Viinitiloja on jo yli 300. Suomalaisia viinimestareita on kaksi, toinen Pohjois- ja toinen Eteläsaarella. Erityisesti valkoviinit ovat hyviä.

Kalaruokien ystävänä ilahduin runsaista vaihtoehdoista. Maistoin ainakin snapperia, haupukaa ja terakihia. Luomulammas oli mehevää. Peuraa Uudessa-Seelannissa laidunnetaan myös ja sitäkin saa ravintoloissa.

Tammikuussa oli mahtavaa syödä tuoreita aprikooseja, kirsikoita, mansikoita ja pensasmustikoita. Ja mikä tärkeintä, hanavesi oli kaikkialla juotavaa ja hyvää.

Koko artikkeli Uusi-Seelanti - loma kuin luontofilmissä on luettavissa 5.5. ilmestyneessä lehdessä (ET 8/2010).

Sisältö jatkuu mainoksen alla