Mitä teet miesluolassasi, Esko Valtaoja?

Työhuoneessa

Työhuoneen ikkunalaudalla on kuva miehestä ylioppilaslakki päässään. Hän on isäni. Isä oli suvun ensimmäinen ylioppilas. Hänestä tuli lehtimies ja rehtori. 

”Olen täysin isäni kopio, hyvässä ja huonossa.”

Olen täysin isäni kopio, hyvässä ja huonossa. Hyvää on se, etten minäkään ole ihan tyhmä, ja huonointa se, että olen perinyt saman taipumuksen synkkämielisyyteen ja masentuneisuuteen. 

Olen elämän mittaan oppinut pitämään taipumuksen kurissa ja parantelemaan sitä, joten psykiatria ja lääkitystä ei ole tarvittu – ainakaan toistaiseksi.

Jääkaapissa

Emme ole vaimo Virpin kanssa ruokahifistelijöitä, mutta herkkuperseitä kylläkin. Minulla pitää aina olla rasvaista leikkelettä, meetvurstia tai savustettua possua leivän kanssa. 

Nuorena elin käytännössä leivällä. Rakastan perinteistä ruisleipää, mutta sitä on vaikea saada. Suomessa leivät ovat pehmeitä ja höttöisiä, koska ihmiset luulevat kovia leipiä vanhoiksi eivätkä osta niitä.

Olohuoneessa

Ostimme Howard-laiskanlinnan viisi vuotta sitten, kun 20 vuotta aviollista onnea tuli täyteen. 

Menimme naimisiin 5.5.2000 eli päivänä, jolloin planeetat olivat jonossa ja joidenkin hörhöjen mukaan piti tulla maailmanloppu. Koska maailmanlopusta ei selviä edes Luottokunta, panimme Visan vinkumaan ja järjestimme häät.

”Nojatuoli sopii meidän löhöävään elämäntyyliimme.”

Istumme usein illat nenät kiinni kirjoissa. Nojatuoli sopii meidän löhöävään elämäntyyliimme. Luen mielelläni siinä.

Takan vieressä

Katosta roikkuva viuhkamainen taideteos on iranilaistaustaisen Hossein Valamaneshin työ. Sen nimi on Mourning eli suru. Ostin sen ex-vaimoni ja parhaan ystäväni Leenan muistoksi, kun hän kuoli traagisella tavalla sappitiehytsyöpään. Se oli suuri asia elämässäni ja tulee kulkemaan mukanani aina. Näen siitä edelleen painajaisia. Leenan kuolinvuoteella lupasin edistää eutanasian laillistamista kaikin tavoin.

Vessassa

Meillä on omat vessat, joten toisen hajua ei tarvitse sietää. Omani on miesluolani ja samalla ranskan kielen oppistudioni. 

Yksi seinä on kokonaan kirjahyllyä. Ennen täällä olivat runokirjat, nykyään sarjakuvat. Toisella seinällä on idolini Modesty Blaisen alkuperäinen sarjakuvastrippi, jonka ostin Tukholmasta ja joka maksoi maltaita. 

Pöntön vieressä on sanakirja ja sarjakuva-albumi. Joskus voi vierähtää pidempikin tovi, jos suomennettavana on vähän kiperämpi ranskalainen lause. 

Tämä on lyhennelmä ET-lehdessä 23/2025 olleesta jutusta. Tilaajana voit lukea sen kokonaan täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.