Heinäkuun taika (272/292)

Kello oli puoli kaksitoista illalla, kun meri tyyntyi ja aurinko alkoi laskemaan. Otin sup laudan ja lähdin melomaan. Vesi kimmelsi allani ja sudenkorennot lensivät ympärilläni. Oli täysin hiljaista ja rauhallista, ei ollut kiire mihinkään.
Rentouduin ja hengitin syvään. Silloin tunsin aitoa kesäyön taikaa.