Aamun aikaan...

Varpaat lattialla...kylmästä kipristää
suu virnistää...
ja haroo lämmintä ilmaa

kuinka täällä näin tuulee, vaikka on kesäyö
ja lyö...tulen hehku huulille

harvoin täällä vieraita saa...
yksinäisyys on tutumpaa
saa toiset melkein unohtamaan

kierimällä...näin kerällä vierimällä...
saa veren kiertämään...
kengät hiertämään

vaan kuivalla maalla ei saappaita tarvita...
voi nurkkaan heittää
ja vaikka hiekalla peittää...
ja sanoa...on sandaalin aika

tuulettaa vähän henkistä tilaa...
ei se päivää pilaa...

päinvastoin...uutta verta kehään työntää...
ja syöttää ikkunasta pieniä lapsia

on onnen jalkimet pöydän alla...
niitä jakamalla...
voi itsekin jyvän saada

saako sen varmasti tähtien alla
sitä ei voi taata...

yritys kuitenkaan ei kylmäksi jätä varpaitakaan...
vaan hehkuttaa liekin lailla...

ja niin luulen sen...se meidän ihmisten...
on tapa vanhanaikainen