Äitini

On äitini askeleet harvenneet ja kasvonsa kalvenneet.
Mutta yhä hän lapsensa tunnistaa ja lämpimästi halaa.
Miten monet kerrat sain luoksensa kotiin tulla
kun olin mokannut maailmalla.
Ei koskaan hylännyt hän lastaan
vaan aina ilolla ja lämmöllä otti vastaan.
Hänelle en ollut pettymys
rakas lapsi ainoastaan.
Ja äitienpäivänä hiljaa sydämessäin mä kiitän ja rutistan,
ja ainakin olla yritän rakkautensa arvoinen.