Ajatusvirtaa aamulta

Polvet ovat alkaneet naksumaan,

pitäisi tarkistuttaa PSA-arvot,

kissa luimistelee, mokomakin mirri,

minä en pääse enää Pariisiin -

sinne ei huolina näin rumia ja vanhoja.

Pariisissa tapaa vain rakastuneita turisteja,

paikallisilla on muita murheita.

Kello on ykstoikkoinen; viisari vääntyy aina

samaan suuntaan - aika saisi pysähtyä,

levätä välillä ja jatkaa sitten uusin voimin.

Lähikauppiaalla ei ole koskaan alea,

ei ole varaa, ettei jäisi marketin murskaamaksi.

Tutkin niskahiuksesi ja etsin täistä merkkejä,

en osaa sinusta muulla tavoin huolehtia, nainen.

Avioparien pitäisi viettää yksi päivä viikossa

jolloin he tutkisivat toisiaan, päästä varpaisiin,

puristelisivat finnit selästä, leikkaisivat varpaankynnet,

tarkistaisivat hampaat kuin hevosilta markkinoilla,

kokeilisivat onko tuntoa, onko tajua siellä,

täällä tai tuolla - ja jossain välimaastossa.

En minä osaa tälläistä tajunnanvirtaa;

näin aamulla menee litra mustaa kahvia

ennen kuin alkaa tajuta Hesarista edes otsikot.

Mitä minä olen elämästä oppinut, sitäkin

murehdin tavan takaa - vastaus on arvattavissa:

yhä uudelleen pujotan jalan väärään lahkeeseen.