Anteeksi anon

Anteeksi anon, lähin lähimmäinen, sinulta sitä,

että rumuuteni ylenkatsoo kauneuttasi,

että vähäpätöisyyteni ylenkatsoo suuruuttasi ihmisenä,

että vanhuuteni ylenkatsoo hohkavaa nuoruuttasi,

että köyhyyteni ylenkatsoo rikkauksiasi,

että epäonnistuneet toimeni ylenkatsovat todentuneita tekojasi,

että tyhmyyteni ylenkatsoo hersyvää viisauttasi,

että mitättömyyteni ylenkatsoo lähes täydellisyyttäsi,

että oppimattomuuteni ylenkatsoo ylevää viisauttasi.

Myönnän, puolustukseni on epämääräinen ja hämärä;

olen yksinkertaisesti vain yksinkertainen ihmislapsi,

elämäkin ehti usein murjoa ja tuoda pettymyksiä,

rakastamisen taidonkin opettelin ja opin vasta vanhana,

itsekkyydestä pyristelen yhä eroon, harvoin onnistun silti,

olen katkera ja kateellinen ihmisen kuvatus,

itsesäälissä syvällä rämmin ja siitä jopa nautinkin joskus,

olen ruusuja ojenteleva laulujen lurjus, kolhittu kastemalja -

annathan anteeksi, lähin lähimmäinen, ihmeellinen ihminen.