Apu ahdingossa

Nään laiturin laineilla kelluvan,
siin’ päällänsä armaani lilluvan.
Kuulen korvissa sirinän sirkkujen,
ja samalla paukkeen sen persehen.
Maistan huulilla maun mustikan,
nieleskellen savujaan Viron tupakan.
Tunnen iholla säteet auringon,
ja rinnassa kumman ahdingon.
Haistan tuoksun niittykukkasten,
ja hajut keittiöpaistosten.

Näin olla voi kesä parhaimmillaan,
vain silloin, kun ollaan me kahdestaan.
Näin aistia voi monella lailla,
olla vaikka päiviä – sanoja vailla.