Arka poikaparka

Jälkeen monen monien vuosikymmenten

voin sinulle tunnustaa, suoraan sanoen:

olen yhä se arka poikaparka metsätieltä,

hellä, harras, hauras, se ikuinen ihmettelijä.

Yhä apposen avoinna on sinulle sylini,

mesivettä huuliltasi janoan juodakseni,

käsivarteni ujosti, vaikkakin himokkaasti

yhä ikävöivät kiertyä ylt´ympäri kehosi.

Kieloneitoni, käy kanssani kesäyön valssiin,

huku hurmion huumaaviin, helliin pyörteisiin.

Ulpukkani, unohda menneisyys, tulevaisuus,

ikiajathan on meidän tämän rakkauden ihanuus.