asfaltilla

Aika tää harmaan päivän kulkija
kohtaan pukeutuneen mustaan
tuskin asfaltista miestä erottaa
on musta päivä murheen turva
irti sais ottaa ilon tulva valon

kohta nuori nainen ripeästi
kuin keväinen ilma iloinen
keikkuu laukku olan mittaa
hiukset valkoiset kaulan kaartaa
ilon siitä kulkija kadulle antaa

mennessänsä kaikuu kuin tähti
aamun musiikki mielen johti
soi ilossa matka vapaana
autot ohi kaartaa vilauttaa valoa
asfaltti rekiteröi onnen paloa

äiti lasta kärryissä ajaa
toinen pieni kävellen vajaa
perässä yrittää päästä kohta
lapsi maassa jalassa saapsa piirtää
taivasta kohti punaista ilmaa

huitoo kädet kiirii huuto-
älä mua jätä mää en jaksa
työntää pois toista lasta
kummallakin silmät vesissä
äiti hymyilee sata lasissa