Atonis vm. 51

Harvat haevenet hapsottaa millo ja mikä minneki,

pussit silimijen alla kuin täyvvet naarissäkit,

hampaatki harottaa kuin vanaha vakioveikkaosrivi:

yks, risti, kaks, ja loputha onnii tyystin perruutettu.

Hauvvikset ee pullistele, herne hihassa säekkyy vuan,

mahaki olla möllöttää kuin kaksosii kantava oesin,

ja se ykski, se on ennee antenni eekä mikkää masto...

En ou Atteenan adonis, oun atonis Armisvein vm. 51,

omalle eokolle ehtoselle ihan ihtenäen kelevata taijjan.

Kiitos vuan, taevaan taata, kun niin viisas velemu out:

hijot ikävuotten särmät, pyöristät kulumat, oijjot mutkat,

vietpä nävönki sopivasti ja halut, himot, toeveetki tasotat.

Mikäs meikäpoijjan tässä on elellessä elämänsä ehtoota,

ja jos joskus leikinkin kirveshippasta en välitä hipasusta.