Ei kurjuutta kummempaa

Menihän se tämäkin vuosi;

hinnat ja eläminen kallistui,

ihminen ei oppinut vieläkään

rakastamaan pyyteettömästi,

elämään sovussa,

olemaan ennakkoluuloton,

antamaan kaikkien

kukkien kukkia,

sopimaan riitojaan, sovittelemaan,

olemaan ahnehtimatta, etuilematta,

haalimaan turhaa, ei välttämään

turhuuden teille eksymistä.

Mitä siis vastaan jos kysytään:

Mites rules? Kuis kulkee?

Parasta kait sanoa vaan -

lainata vanhaa sanontaa -

ei kurjuutta kummempaa.

Mutta, ensi vuonna aion:

lopettaa löpinät koiran

kakoista puistoteiden varsilla,

sietää naapureiden

viikonloppuiset mölyt,

olla hipihipihiljaa

hintojen noususta,

maksaa laskuni etuajassa,

jättää pullamössön hotkimisen,

ja voin, sokerin, kahvin, tietenkin.

Ensi vuonna en enää

puhu puppua, en ainakaan

tyhjiä puhu tai turhia lupaa...