Elämän hyvä ja pahuus

Voiko elämässä olla mitään hyvää

voiko ansaita oikeutta lain?

Noin pirupieni perkele mulle juttelee,

 nauroi, sua rakastan!

Kosketan perkelettä, varoen

uteliaisuuteni, tiedonjanoni

minän saa kumartamaan

Vaaran aistin, otteen irti lasken

tuon kyllä tunnen itse saatanan!

Hyvä mua silmiin katsoo, syvälle

onnen kanssa ilakoin, kuin

silloin kanssas puutarhassa, 

kun kalliolle kiivettiin, niin valmis

olinkin palveluun, yhdessä

yhtä matkaa käyden palveltiin

Hyvä oli kauneinta siitä iloittiin.

Vaan jotain kohtasin...

se kenties kosketus

 itse paholaisen,

vaik varoen utelin,

otteeni irti laskin!

Ei laskenut,

laulellen kauniita

kiihkeästi toisteli...

viisauttasi tarvitsen,

kauneuttasi ihailen

mua älä hylkää

ilman kotia kuolen

satamani on sinussa...