ELÄMÄN KARUSELLI

ELÄMÄN KARUSELLI

Elämästä kuin viivat veteen jää, aalto seuraava ne pois jo hävittää.
Miks´ niin lyhyt elonpolku lie, miks` niin lyhyt karusellin kiertotie.

Vastauksen siihen antaa saa, illan rusko, taikka aamun maa.
Sen laineet järven kertokoon, kun myrsky lyö ne kivikkoon.

Sen tuuli taivaan laulakoon, mi` pilvet kuljettaa, ne huomenna jo
palaa takaisin, ja pilveen peittyy aurinkoinen maa.

Sen kevään kukat kertokoon, taas maasta noustessaan,
taikka syksyn hallayö, mi` kuoleman tuo niille tullessaan.

Näin pyörii karuselli elämän, vanha väistyy tieltä nuoremman,
kaikki viipyy täällä hetken vaan, kierros karusellin päättyy,
ja alkaa uudestaan.

Arvi Nykänen