Elon onnenhetkiä

Ilta saapuu hiljalleen,

päivän kehrä uupuu.

Järven pinta värähtelee,

kesän hohto hiipuu.

Järven pintaa tyyntynyttä,

veneemme nyt soutaa.

Iltahetken kauneudesta,

sydän uutta noutaa.

Katson järvimaisemaa,

sen monta vivahdusta.

Peilikuvaa kaunista,

taivaan häivähdystä.

Kuikkaemo poikasineen,

lähellä on tuolla,

isä-kuikka varoittelee,

se pitää niistä huolta.

Joutsen-lintu yksinään,

rannassa on vainen,

oman kodin elämään,

se kaipaa yksinäinen.

Aurinko jo laskeutuu

ja taivas ruskottaa,

värit järveen kuvastuu,

on luonto ihanaa.

Taivaan rantaa katselen

ja tyyntä järvenpintaa.

Sielussani ihastelen,

elon onnen hintaa.