Himo ihmiseen

Tuolla kuka kulkee
mies yksinäisen päivän iltaa
kohti käy mua lähelle
tarjoten kättään ojentaa
tuntematonta tervehdin
silmissään on katse anova
mutt' kauas hän katsoo
kuin jotain apuun hakien
kuin eläin takaa-ajettu suojaton
kohtaloonsa alistuu ihmistä himoten
koskettaa mua hän kerta toisen
rajat rikkoo minuun noin tarttuen
otan käyttöön oman valtani
omalla luvalla hänet torjun
kiirein askelin paikalta pakenen
ihmisen ikävä minullakin
vaan hän toisin ajatteleva
on joka toiseen kajoaa