hyvän jyväsiä

syyslomalta
taskut täyttyneet tarmoa

sopivasti

Luojalta saapunutta armoa

ruskan kauneus pihapuista häviää
tunnenko ikävää
kiitollisuutta
vaiko kaihoa

oksalla tuulen tuoma jyvänen

kahlaan tuntetteni viljavaa laihoa

ruista ranteessa
orrella jyväset.
ihmisen sanomat hyväset?
istutettakoon

niitä minä kasvatan - hyväsiä
turpovia, kasvavia jyväsiä

multaan istumaan
kasvamaan
hyvyyttä
ympärillemme jakamaan

sinulle jyväsiä tahdon antaa
tarvitset vain apulantaa
ja multaa

jo kohta
kasvaa sydämesi

sädehtivää kultaa

kuin valkea lumi se maassa välkehtii
ympärillämme kaikkialla sädehtii