Ihanalle muusalleni

Minut valtasi hämmennys suuri
ja epäusko valtava
asiasta jonka sain tietää juuri,
mutta totta sen on oltava.

Kipeän ikäväni kohteen
ratsu on lähtenyt laukkaan!
Ehkäpä kaipuuni hohteen
palo on tarttunut tuohon raukkaan.

Sain häneltä tänään rakkausrunon,
elämäni ensimmäisen.
Sen riimit muistini säikeisiin punon,
lupaan, koskaan unohda en.

Kaipaan olla lähelläsi
vaikka tiedän, ettei se käy.
Silti sinua hipaisee kevyt käsi
aina, kun se ei muille näy.

Ehkä joskus, tulevaisuudessa,
kun koko elämä on toisin,
sopivassa tilaisuudessa
sinut omistaakin voisin.

Sillä aikaa olkoon näin,
kulkekaamme ystävinä
polkuamme eteenpäin
samaan suuntaan, sinä ja minä.

Yllättää, miten oudosti voi kulkea
joskus elämämme ruuhi.
Toivon, etten ole liian julkea:
olet rakas, sinä ihana uuhi!