Ikävä ystävää

Kirkon kellot hiljaa soivat,

kalmistoon nyt kulkee tie.

Surumielen mukaan toivat -

saattojoukon sinne vie.

Raskain mielin kansa kulkee,

ystävä on mennyt pois.

Suuren surun sydän sulkee -

kuka ymmärtää sen vois!

Poskipäille kyynel vierii,

sumein silmin kansa käy.

Kaipuun tunne syömmeen kiirii -

ystävää ei enää näy.

Muistot rakkaat mielen täyttää,

sydän kätkee kaiken sen.

Huomispäivä tuskan näyttää -

ikävän ja rakkauden.

Suru kulkee mukanamme,

kaipuu suuri, sanaton.

Ajan myötä lohdun saamme -

Taivaan lahja verraton.