Jos ja kun...

Jos ja kun

pääni pimenee,

silmäni sumenee,

hajuaistini haalenee,

tuntoni tyhjenee -

yritä, rakas,

minua ymmärtää,

yritä yhä rakastaa,

sillä vaikka olisin

aisteja vailla,

vaikka ontuisin

oudoille teille,

sinua aina rakastan.

Mehän, mepä juuri,

vanhat fossiilit,

ehdimme elää, kokea

yhteisen elämän,

kauniin ja syvän,

tukipaaluna toisillemme

niin oivat onnen kuin

suuret surujen ajat -

olimmepa onnekkaita!