Juhannusaattona

Minä muistan, kun vuosia sitten,

me rannalla istuttiin.

Oli juhannusaatto-ilta

ja kokkoa katsottiin.

Liekit roihuivat upeasti,

savut kohosi leijaillen

ja kipinät räiskyvästi,

nousivat korkeuteen.

Oli itikat seurana siellä,

tuuli tyyntyi hiljalleen.

Päivän suloisuus hetken vielä,

kokon äärellä tuntui niin.

Oli lapsuus maisemat, tutut,

lehmät pellolla märehtivät.

Illan rauha ja hämärän utu,

siellä silloin kohtasivat.

Jo aurinko mailleen vaipui,

se järvelle sillan loi.

Oli sydämessä kumma kaipuu,

sen juhannusaattona koin.

Illan hämyssä kokkoa katsoin.

liekit järveen kuvastui.

Se elämyshetken antoi,

kun sitä katsella sain.

Yötä kohti kokko jo hiipui,

saapui rannalle hiljaisuus.

Vain usva järvellä liikkui,

pian alkoi jo päivä uus.

Minä katsoin juhannusyötä,

joka hiljaa rauhoittui

ja kesäisen juhlan myötä,

sydämessäni laulu soi.