Ka, päevee, pitkästä aekoo...

Mökin mummo ikkunasta kauas tielle katsasteli,

vaihtoi vaivoin jalkaa toista, tovin päästä tuhahteli:

Missäs viivyt,  postimummo, missäs mummon posti?

Syksyn puista lehdet hiljalleen routamaahan leijaili,

mummon suusta, huomaamatta, livahti: Ka, peeveli!

Viimein, monen päivän päästä, postimummo tuli,

mökin mummo riensi laatikolle, avosylin tervehti:

Ka, päevee, pitkästä aekoo, vieras harvinaene,

käähä tuppaa, kohveel ja vehnänisusel, naene!

Ee tiällä korves kettää ies juttukaveriks ou ennee.

Tuvassa, vastapäissä pirtinpöytää pientä, keikkuvaa,

istui kaksi ikänaista ja ryysti papukahvia sysimustaa.

On lomautukset arkipäivää, jää lopuille töitä liikaa,

kyynelehti kypsäikäinen postilainen, ylijäämänainen.

Ka, pirulaene! manasi mökin mummo nyrkkiä heristäen.

Postimummo töihinsä lähti, kierros täyteen tehdä piti,

vaikka luita kolotti ja polvet, kyljet, selkäkin vihoitteli.

Taas piti hyvästellä, mökin mummo ikkunasta huiskutti,

kantapäitä permantoon iski, hampaita narskutti ja uhosi:

Ka, Posti, mie myllykirjees Niinistöl siust pajatan, tyranki!