Kadotettu

Hän katsoi minuun kultaisin kasvoin
Vain punareunaiset vastasyntyneennäköiset silmät erottuivat
Puhetta tuli pulleitten huulien välistä pulputen

Ei tavuakaan enää, ajattelin
Sydämeni on täysi

Pitikö minun juuri sinut pyytää elämääni -
vielä pääsen irti, vielä, vielä

Jopa hiljainen äännähdys oli melua sielulleni -
niin kovasti henkeeni sattui

Ja hän jatkoi
Olin kadottanut kaikki
kauniit sanat mielestäni
Vain ei-sanat jäivät

Tiesin kyllä, että kauniita sanoja on maailmassa,
muttei minun maailmassani

Sellaiset sanat kuin perse, itse perkele
ja en rakasta itseäni
kävivät jatkuvaa ravia ihmiskuoressani

Mieleni vaelteli eikä löytänyt
kohta elämää

Räjähtelin, poukkoilin ja
räksytin kuin pahanpäiväinen terrieri

Sinä alat auttamaan itseäsi sanoi lääkäri.
Kyllä sinä selviät ja tulet onnelliseksi