Kansalliromantiikkaa
Tunsinpa olevani mallina taiteilijan
kun aamu-usvassa, se notkoissa vielä viipyi,
polulla unisena seisoin.
Kissani se sipulinvärinen
kumisaappaani varteen nojasi.
Lampaat, ne kaksi,
hitaasti edeten ojan vartta
horsman kukkia hamusivat aamiaiseksi.
Se taitelija vain puuttui.
