Kantaa
Laaja luonto,
sydän äiti maan
Antaa tuskan kyyneleitä,
iloa ja rakkautta
Ei niin suurta painoa,
että maa ei jaksaisi
juurillaan kantaa
Ajatukset runon lauseissa
valaisee luonnon auringolla
sillä luonnon runous ei
koskaan katoa
Se elää ikuisesti
ihmisten ja
Äiti maan sydämessä
