Katettu pöytä

Lähimetsäni,
katettu pöytä.

Suppilovahveroiset ja kanttarellit minua kutsuen
jokaisena syyspäivänä,
silmieni alla valtava vihreä sammalmatto
sadoin sävyin luontoäidin kutomana.

Siellä olen täysin turvassa,
kuin pienenä äidin helmoissa,
ei ole kuin lempeä tuuli puiden käsivarsilla,
minä ja luontoäitini.

Sinne palaan aina
ja tulen taas hoidetuksi.

Lähimetsäni,
katettu pöytä,
hellivä syli.