Kaukaiselle rakkaalle

Hei! Minä täällä.
Ajattelin kirjoittaa,
kun olen sellaisella päällä.

Olen tänään miettinyt meitä,
miten elämämme
ovat menneet niin eri teitä.

Jälkeen valvotun yön,
jälkeen pitkän päivätyön,
vaimennuttua riitelyn
uskallan laittaa pienen kyselyn:

Kun en itse muista,
miksi meillä tapellaan,
eikä arki luista,

niin mietin, mahdatko sinä tietää
miten yleensä ollaan
tai miten toista sietää.

Olen ikävöinyt suuresti
helppoa elämää.
Oma tyhmyyteni sen esti,
enkä taida löytää sitä enää.

Kuitenkin ajattelen sinua hellyydellä,
olet ollut minulle tärkeä.
Kun en voi pitää sinua lähellä,
ei missään tunnu olevan järkeä.

Ai niin, se kysymys meinasi unohtua!

Siis; mahdanko enää sydämeesi mahtua?