Keltainen sadetakki

   
     
   
Nainen tulee vastaan
kumarassa kulkien.
Kantaa niin kuin lastaan
jotain, syliin sulkien.

Lähempänä lapsen näen:
nyyttiin taitettuna sadetakki,
keltainen kuin päivänsäen.
Itseltänsä puuttuu lakki,

auki pusero on ihan,
rikkinäiset vaatteet vilkkuu.
Liian pitkän paidanhihan
huomaa. Lapset ilkkuu:

onko päässyt kotiin vasta
pientä yksin kotiin tuomaan?
Kantaa takkia kuin lasta,
mihin lienee, herran huomaan.

Epäilen, on sairas hän,
yksinäisyys syvä sanoo
takkiakin enemmän,
äänetönnä jotain anoo.