Kettu Repolainen
Oli kesän myöhäinen ilta,
hämy hiipi jo hiljalleen.
Vielä pienoinen auringon silta,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
loi järvelle kuvakkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä seisoin ikkunan luona
ja katselin pihalle päin.
Silloin lauantai-iltana tuona,
jonkun eläimen vilahtavan näin.
Se oli punaruskea väriltänsä
ja pitkä, tuuhea häntäkin.
Se juoksi sukkelasti,
sitä kissaksi epäilin.
Hiivin nurkalle varovasti
ja siellä se istuikin.
Se katsoi minua silmiin -
katsein niin tutkivin.
Minä sille kuiskasin jotain,
se sanojani säikähti.
Tuo Kettu Repolainen,
metsän siimekseen pakeni.