Kevään puu
Katson vanhaa puuta puiston
tiensä laidanssa paljaana
musta runko uhoten voimaa
varuillansa kevättä vartoo
syksyllä riisuttu paljaaksi
kuka alastomuutensa pukisi
pian sade peittää sen usvaan
kuin harmauteensa tukehtuis
kotelossaan sakenevan kevään
nestevirrat valmistuu lämmössä
tilaa antaa auringon paisteelle
odottamaan jää kasvun kevättä
puiston penkki vieressään tyhjänä
kuulla tahtoo vielä elävää naurua
vihreät oksat silloin suojana lasten
leikkien yhdessä kesästä iloiten.