Könähdetään kötkälleen

Kipaisehan jo kainalooni, kulta,

könähdetään kötkälleen,

vinksahetaan vierihoitoon,

jätetään maailma omilleen -

pärjätköön jos pärjätä meinaa.

Levätään liki ja lähekkäin,

unohdetaan arkiset askareet,

ja annetaan huolille huutia.

Kyllä lapset ja lapsenlapset

siitä aikanaan viisastuu

ja valinnoistaan vastaa -

hallitusherrat eivät ehkä niinkään.

Katsellaan me lällysarjoja vaan,

arvostellaan missejä ja muita,

kuunnellaan tangoo ja taikaa yössä,

rummutellaan reumasormilla tahtia.

Viisaat istuvat varjossa, sanotaan,

ollaan me mieluusti niitä ja viis siitä,

meille riittää toisemme ja rakkaus,

johon ei ruoste eikä aikakaan pysty.