Kutsumustehtävä

Jos olisin Sinä,
ottaisin minut nyt syliini,
silittäisin hiuksiani ja sanoisin:
"Rakastan sinua."

Jos olisin Sinä,
katsoisin minua silmiin ja sanoisin:
"Unohdetaan virheet ja annetaan anteeksi,
koska rakastetaan toisiamme."
Painaisin minut itseäni vasten,
vaikka vain muutamaksi sekunniksi -
ei sen enempää - siinä olisi kyllin.
Niin vähässä olisi nyt niin paljon - kaikki.

Mutta miksi sitä Sinulta odotan?
Eihän tämä ajatus Sinun ollut,
eihän siihen Sinua kutsuttu.

Herran tähden!
Sehän on minun kutsumustehtäväni!
Minähän teenkin sen Sinulle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla