"Kuudenkympin kriisi

Herään aamulla ja aukaisen silmät:
taas uusi päivä.
En halua kirota päivääni,
tulee syyllinen olo
jos olen huonolla tuulella jo herätessä
enkä olis iloinen uudesta päivästä.
Sillä olen kiitollinen siitä että elän,
mutta olotila on tosi hankala ja tympääntynyt.
En oikein näe omissa tekemisissä mitään järkeä,
mitään hyvää,
mitään tulevaisuuteen kantavaa
ja yhteiskunnalle tai muille,
edes itselle tärkeää ja hyvää tekemistä.
Olen ollut tällainen jo puoli vuotta,
yhtä tympeän oloinen,
venynyt vain täällä netissä ja kirjoitellut,
sekä yrittänyt etsiä
sitä vastausta täältä mikä minua vaivaa,
kun selkeästi ymmärrän etten ole nyt kunnossa.
On minulla kyllä muitakin fyysisiä oireita,
mutta lääkärissä kävin
ja kokeet otettiin eikä niisä mitään löytynyt,
kaikki pysyi niissä kuuluisissa viitearvoissa.
Mikään ei tosiaan "huvita",
hivenen pelottaa, jäänkö tällaiseksi,
olenko oikeasti tällainen,
tyytymätön ilkeä vanha akka,
sillä siltä minusta tuntuu nyt.
Onko muilla neuvoa tai kokemusta tällaisesta?"