Lemmikkilehdossa

Lemmikkilehdossa surujani surin
pohjia myöten sydäntäni purin.
Kukat ottivat vastaan pyörein sinisilmin
tämänhetkisen eloni tumman uutisfilmin.

Kuinka ihmisellä onkaan noin vaikeaa?
Lemmikit katseensa minuun kohottaa:
jos osaamme, tahdomme lohduttaa.

Lemmikkilehdon rauha mun täysin lumoaa
koen aitoa lempeää empatiaa.

Sekaan kukkasten heittäydyn pitkäksein
itken kaikki itkuni yksintein.
Aikain päästä, kun nousen
oon ihminen uus.