Marraskuu.

Kesä mennyt on menojaan,
vielä ei pauku pakkanenkaan.
Vaan talven kynnyksellä
kurkistelee marraskuu.
Takkutukka,märkänuttu
vainioille laskeutuu.
Räiskii räntää,loska lentää.
pimeänpeikot pelleilee.
Keskellä päivääkin harmaata hämärää.
Eipä ole ihmekään,
jos mielikin masentuu.
Vaan eihän se ole ikuinen
matalapaine marraskuun.
Aivan kohta on joulukuu,
ja iloiset pimpeli-pompelit soi,
pimeänkin keskellä iloita voi.
Marraskuuta ei muistetakaan,
se mennyt on menojaan.